Briitta Hepo-oja

Minulta kysyttiin jossakin yhteydessä, että onko Suomea lohikäärmeille -kirjassa mainitut paikat kaikki oikeasti olemassa. Vastasin, että ovat kuninkaanlinnaa ja muita sellaisia luonnollisesti lukuun ottamatta (näihin olen tosin käyttänyt inspiraationa oikeita rakennuksia, mutta ne eivät ole kirjassa niin suuressa roolissa, että niitä kuvailtaisiin). Sen jälkeen tajusin, että vastaus ei ollut aivan totta, vaan kirjassa on jokunen keksittykin paikka, eikä kaikkia tapahtumapaikkoja määritellä tarkasti. Lisäksi kirjassa mainittua Punavuoren kirjastoa ei ole oikeasti enää olemassa. Vaihtoehtoisen todellisuuden kirjoittamisessa on ihana vapaus kirjoittaa asioita toisin, joten tämä vuosia sitten lakkautettu kirjasto pääsi mainintana mukaan tekstiin. Kadunnimet poimin kartasta, kuten Ritarikadun. Iso osa tekstistä sijoittuu Helsingissä sijaitsevaan Roihuvuoreen. Miljöön valintaan oli monta syytä, mutta yksi oli alueen nimet. Roihuvuoren kadunnimet nimittäin sopivat fantasia

Lokakuu oli ja meni, samoin kirjamessut. Raportoiminen blogiin jäi, mutta oli mahtavaa päästä KirjaKallion lukiolaisten haastatteluun. Heillä oli hyvin perehtyneitä, tekstianalyyttisia kysymyksiä Suomea lohikäärmeille -kirjasta. Pari esiintymistä ehdin itsekin katsoa, muuten lähinnä kuljeskelin ympäriinsä. Kirjasyksy etenee aina niin nopeasti, että messut tuntuvat jo kaukaiselta menneisyydeltä. Harvinainen aurinkoinen päivä tällä viikolla Pääsin viime kuussa myös vierailemaan Sini Helmisen ja Elina Pitkäkankaan For YA-videolla , jolla juttelimme fantasiaolennoista. Tästä on siis jo hetkinen aikaa, mutta blogiin linkkaaminen jäi. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista otuksista, niin oikeista kuin fiktiivisistä. Mitä oudompi ja harvinaisempi, sen parempi, joten oli hauska päästä keskustelemaan aiheesta. Minulta on kysytty, miksi olen halunnut kirjoittaa lohikäärmeistä ja erityisesti pienistä lohikäärmeistä. Lohikäärmeet eivät toki ole harvinaisia fantasiaolentoja,