Briitta Hepo-oja

Haluaisitko lukea Hylättyjen lasten kaupungin , mutta et ole vielä saanut sitä käsiisi? Arvon blogissani yhden kirjan ja sujautan mukaan muutaman kirjan maailmaan sijoittuvan kortin. Voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Jos blogistasi ei löydy sähköpostiosoitetta, jätä se myös kommenttiin, sillä otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla. Jos et pysty jättämään kommenttia, voit osallistua myös lähettämällä sähköpostia yhteystiedot -välilehdeltä löytyvään osoitteeseeni. Arvonta-aika päättyy 13.3. klo 18.00

Jokin aika sitten kirjoittajat esittelivät blogeissaan työhuoneitaan. Vaarna aloitti kertomalla unelmien työhuoneestaan täällä , ja sittemmin esimerksi Jenna Kostet esitteli omaansa täällä ja Afeni täällä . Myös Kahvia ja kirjaimia blogissa tartuttiin aiheeseen . Varmasti jokunen meni ohi, joten ilmianna työpisteesi kommenteissa, on mielenkiintoista nähdä miten muut työskentelevät! Työtapoja on niin monta kuin kirjoittajaakin. Jotkut kirjoittavat kotona, joillakin on oikea työhuone, jotkut kirjoittavat ulkona ja kahviloissa, koko kaupunki työhuoneenaan. Pistin oman työtilani uusiksi vähän aikaa sitten. Olen aikojen saatossa kirjoittanut monenlaisissa paikoissa.  Perus työpöytä + hyvä tuoli tai keittiönpöytä on minusta toimivin. Lattialla kirjoittaminen oli ehdottomasti huonoin vaihtoehto. Muuttaessani Oulusta Helsinkiin jätin lähes kaiken omaisuuteni taakseni ja elin jonkin aikaa ilman huonekaluja, joten lattia tuli tutuksi. Minulla oli joskus siitä kuvakin blogissa, mutta se on ka

Hylättyjen lasten kaupunki on ollut nyt ulkona noin viikon. En ole vielä ehkä oikein ehtinyt sisäistää asiaa. Nyt kun toinen kirja on ulkona, iskeekö tyhjyys? Toivottavasti ei. Uskon, että se, että työn alla on jo seuraava teksti, auttaa. HLK:n viimeisin versio syntyi jälkeen päin ajateltuna suht helposti, sillä kustantaja ei vaatinut suuria muutoksia. Mitenkään nopeasti se ei kyllä löytänyt tietään kovien kansien väliin: Kirjoitin ensimmäisen version vuonna 2003 ja jätin tekstin sikseen. Viimeisin versio, jota tarjosin kustantajalle, syntyi 2015-2016. Onko vuoden 2003 ja 2016 versiolla jotain tekemistä keskenään? Ei juuri. Onko perusteltua edes puhua samasta käsikirjoituksesta? En tiedä. Joka tapauksessa kirja on nyt ulkona, eikä lausettakaan siitä voi enää muuttaa. Se on valmis. Se on lopullisesti valmis, ja lukijat saavat tehdä siitä omia tulkintojaan. Haastatavinta editoidessa kässäriä kustantajalle viime kevään ja syksyn välillä olivat kuvat. Olin saanut päähäni, että Hylättyj

Hylättyjen lasten kaupunki on nyt ilmestynyt! Keskiviikkona sain viestin, että kirja on tullut painosta ja perjantaina sain hakea pahvilaatikollisen tekijänkappaleita itselleni. On ihanaa saada oma kirja käpäliinsä, tuntea uuden paperin tuoksu ja selailla sivuja. Olen onnesta sykkyrällä, kuten varmasti jokainen, joka saa oman kirjalapsosensa syliinsä. Toivottavasti kirja löytää lukijoita ja lukijat kirjan. Jos haluat livahtaa katsomaan salaperäistä kaupunkia ja nähdä, miltä Jättilokku näyttää, tartu tähän kirjaan! Hylättyjen lasten kaupunki Goodreadsissa. ps. Järjestän mahdollisesti myöhemmin kirja-arvonnan blogissani, kannattaa seurailla!

Kirjojen polttaminen ei jäänytkään ysärille. Eilen vietettiin kansainvälistä Harry Potter Book Nightia. Halusin kirjailijaksi jo ensimmäisellä luokalla, mutta en tiedä olisinko alkanut kirjoittaa niin vakavissani, ellen olisi 12-vuotiaana löytänyt pottereita. Kun jossain kysyttiin, kuka haluaisit olla yhden päivän ajan, jos saat valita, minä olisin halunnut olla J. K. Rowling. Halusin tietää, miltä tuntuu osata kirjoittaa jotain sellaista kuin J. K. Rowling. Ensimmäiset tekstini olivat aikamoisia potterkopioita. Harry Potter Book Nightin takia kiinnitin tavallista enemmän huomiota pottereihin liittyviin uutisiin ja huomasin, että pottereita pistetään edelleen palamaan. Vaikka tavoite varmaan on päinvastainen, niin se, että kirjat voivat edelleen saada niin isoja tunnereaktioita aikaan, on ehkä merkki  kirjailijan onnistumisesta. (Pidän kirjojen polttamista järjettömänä touhuna. Joskus minun on tehnyt mieli nakata jokin kirja lattialle, mutta että aletaan sensuurimielessä tekemään