Tekstit

Ritarikatu ja muita paikkoja

Kuva
Minulta kysyttiin jossakin yhteydessä, että onko Suomea lohikäärmeille -kirjassa mainitut paikat kaikki oikeasti olemassa. Vastasin, että ovat kuninkaanlinnaa ja muita sellaisia luonnollisesti lukuun ottamatta (näihin olen tosin käyttänyt inspiraationa oikeita rakennuksia, mutta ne eivät ole kirjassa niin suuressa roolissa, että niitä kuvailtaisiin). Sen jälkeen tajusin, että vastaus ei ollut aivan totta, vaan kirjassa on jokunen keksittykin paikka, eikä kaikkia tapahtumapaikkoja määritellä tarkasti.

Lisäksi kirjassa mainittua Punavuoren kirjastoaei ole oikeasti enää olemassa. Vaihtoehtoisen todellisuuden kirjoittamisessa on ihana vapaus kirjoittaa asioita toisin, joten tämä vuosia sitten lakkautettu kirjasto pääsi mainintana mukaan tekstiin.




Kadunnimet poimin kartasta, kuten Ritarikadun. Iso osa tekstistä sijoittuu
Helsingissä sijaitsevaan Roihuvuoreen. Miljöön valintaan oli monta syytä, mutta yksi oli alueen nimet. Roihuvuoren kadunnimet nimittäin sopivat fantasiaan loistavasti.…

Lokakuun juttuja ja lohikäärmeitä

Kuva
Lokakuu oli ja meni, samoin kirjamessut. Raportoiminen blogiin jäi, mutta oli mahtavaa päästä KirjaKallion lukiolaisten haastatteluun. Heillä oli hyvin perehtyneitä, tekstianalyyttisia kysymyksiä Suomea lohikäärmeille -kirjasta. Pari esiintymistä ehdin itsekin katsoa, muuten lähinnä kuljeskelin ympäriinsä. Kirjasyksy etenee aina niin nopeasti, että messut tuntuvat jo kaukaiselta menneisyydeltä.


Pääsin viime kuussa myös vierailemaan Sini Helmisen ja Elina Pitkäkankaan For YA-videolla, jolla juttelimme fantasiaolennoista. Tästä on siis jo hetkinen aikaa, mutta blogiin linkkaaminen jäi. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista otuksista, niin oikeista kuin fiktiivisistä. Mitä oudompi ja harvinaisempi, sen parempi, joten oli hauska päästä keskustelemaan aiheesta.

Minulta on kysytty, miksi olen halunnut kirjoittaa lohikäärmeistä ja erityisesti pienistä lohikäärmeistä. Lohikäärmeet eivät toki ole harvinaisia fantasiaolentoja, mutta ne ovat omia suosikkejani. Ne ovat aina kovast…

Suomea lohikäärmeille on ilmestynyt

Kuva
Aiemmin tällä viikolla Suomea lohikäärmeille tuli painosta. Oli kamalaa odottaa, kun en heti päässyt hakemaan kappaletta itselleni! Onnekseni äitini kävi hakemassa kirjan minulle, kun en itse päässyt sitä hakemaan. Myönnän - silittelin kirjan kantta illan mittaan.

Edellisestä kirjanjulkaisustani on kaksi ja puoli vuotta aikaa. Uuden kirjan saaminen käsiinsä tulee varmasti aina sykähdyttämään.

Ensimmäistä kertaa päätin, että pitäisin julkkarit. Olen aina ollut vähän ujo, ja esikoisteoksen aikaan ajatus julkkareista hiukan pelotti. Nyt tuntui siltä, että voisi olla mukavaa juhlistaa julkaisua. Se oli totta, ja julkkarit olivat pienimuotoiset ja mukavat. Ne pidettiin perjantaina illalla Otavan kirjakahvilan tiloissa. Ohjelmassa oli haastattelu, jossa kustantamon edustaja haastatteli minua, ystävän pitämä puhe ja kahvittelua. Kirjoja oli myynnissä ja sain signeerata kappaleita. Vaikka väkeä ei kovin suurta määrää ollut paikalla, tuntuu, että valitettavasti en kaikkien vieraiden kanssa eht…

Hyvää lukutaitopäivää!

Kuva
Tänään vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa lukutaidon ja koulutuksen tärkeydestä. Lukutaito avaa monia ovia.

Oma matkani lukemiseen alkoi, kun äiti luki minulle ja siskolleni kirjoja. Kuuluimme kirjakerhoon ja voi sitä onnen päivää, kun postiluukusta kolahti uusi kirjapaketti! Muuten kirjoja ei meillä juuri ostettu, mutta kirjasto oli ahkerasti käytössä. Jonkin verran kuuntelimme äänikirjoja kaseteilta.

Itse opin lukemaan ensimmäisen luokan syksyllä. Se oli opettajan tavoite: luokan pitäisi lukea jouluun mennessä. En ollut nopeimpien oppilaiden joukossa. Minut lähetettiin muutaman muun oppilaan kanssa saamaan pari tuntia erityisopetusta lukemisen opetteluun. Muistan elävästi kuinka yritin sitoa tavuja toisiinsa. Yhtenä päivänä se tapahtui kuin naksahtaen ja osasin lukea. Sitä en muista, mikä oli ensimmäinen itse lukemani kirja, mutta ala-asteella luin enimmäkseen hevoskirjoja. Lukeminen oli minusta aina todella hauskaa, ja jos olin yksinäi…

Painovalmis

Kuva
Syksy, kirjat ja kirjasyksy. Kaikki on ilmassa, vaikka viikonloppu olikin vielä kesäinen. Syksyssä on minusta aina tiettyä tunnelmaa, jotenkin kai ne kouluvuosien aloitukset ovat jättäneet jäljen. Työelämään siirtymisen jälkeen syksy ei ole merkannut niin suurta muutosta elämässä kuin luokalta toiselle siirtyminen, mutta kuitenkin katseen kääntymistä loppuvuoteen.

Tämä kirjasyksy on itselleni erilainen, sillä se on ensimmäinen kerta, kun kirjani tulee ulos syksyllä. Aiemmat kirjani ovat ilmestyneet keväällä. Mielenkiintoista nähdä, tuntuuko se erilaiselta. Ainakin kirjoja tuntuu ilmestyvän syksyllä enemmän. Jos syksyn nuortenkirjat kiinnostavat, Sini Helminen on tehnyt kivan katsauksen syksyllä ilmestyviin nuortenkirjoihin YA-kanavalle. (Suomea lohikäärmeille on myös listalla!)

Suomea lohikäärmeille on kansia myöten painovalmis, ja sen julkaisupäivä on lokakuussa. Tuntuu mielettömältä, että teksti, johon sain idean vuonna 2012, on nyt elokuussa 2019, painovalmis ja kohta se on oikea ki…

Muistikirja - korvaamaton apuvälineeni

Kuva
Minulla on ollut muistikirjoja niin kauan kuin muistan. Paljon niitä on myös tallessa, lukuun ottamatta joitakin yläasteen aikaisia, jotka poltin. Jossain vaiheessa käytin muistikirjoja vähemmän, mutta viime ja tämän vuoden aikana niistä on tullut minulle korvaamaton apuväline, mitä tulee kirjoittamiseen.


Ennen lähinnä kirjoittelin muistikirjoihin ylös dialoginpätkiä. Sitten tutustuin kavereiden kautta bullet journal -metodiin ja innostuin. Bujossa ideana on yhdistää kalenteri, tehtävälistat ja päiväkirja. Oma bujoni tuskin läpäisisi oikeaoppista seulaa, sillä kalenteriosuus on kieltämättä jäänyt aika vähäiseksi. Omasta vihkostani muodostuikin aika pian kirjoittamisteemainen. Kirjaan sinne ylös ajatuksiani kirjoittamisesta, suunnitelmiani, tapahtuneita juttuja ja träkkereitä. Ja liimailen sinne juttuja. Paljon. Se muistuttaakin paikoin leikekirjaa. Koen kässärin käsittelyn visualisoimalla mukavaksi puuhaksi. Se on selkeyttänyt ajatuksiani ja asioiden listaaminen sen sijaan, että säil…

Kesäjuttuja

Kuva
Heinäkuun alussa kävin Finnconissa. Sen jälkeen kun tajusin Finnconin olemassaolon, olen odottanut sitä joka vuosi, vaikken aina paikalle ole päässytkään. Tänä vuonna coni järjestettiin Jyväskylässä, ja koska minusta tuntui, että olin reissannut jo ihan liikaa, mietin jaksanko lähteä coniin. Onneksi jaksoin! Olin paikalla lauantaina ja kävin kuuntelemassa vain kolme paneelia, mutta samalla tuli moikattua kirjoittavia kavereita ja tehtyä löytöjä taidekujalta.

Kaikki paneelit, joissa kävin, olivat mielenkiintoisia, mutta eniten ilahduin tällä kertaa Fantastiset hevoset-paneelista, jossa keskustelivat Hanna Morre, Marika Riikonen ja Helena Waris. En ehkä ole kertonut, mutta minulla on eräänlainen hevostyttömenneisyys. Kävin ratsastusleirillä ja silloin tällöin ratsastamassa, mutta yhtään hoitohevosta tai ohjattua ratsastusta minulla ei tuon yhden leirin lisäksi ollut, joten sellainen hevoskirjoissa esiintyvä tallielämä sosiaalisine kiemuroineen ei ole minulle henkilökohtaisesti tuttua. …