Tekstit

Topelius-palkinto

Kuva
Topelius- ja Arvid Lydecken palkinnot jaettiin viime viikon perjantaina, 10.1.2020. Vaikka minun sitä aluksi olikin vaikea uskoa, niin Suomea lohikäärmeille voitti Topelius-palkinnon! Palkintojenjakotilaisuus jännitti minua hirveästi etukäteen, mutta meni oikein hyvin. (Pidempää puhetta ei onneksi tarvinnut pitää, niiden pitäminen ei suju minulta!) Arvid Lydecken palkinnon sai Lena Frölander-Ulf teoksellaan Nelson Tiikeritassu, Teos (Nelson Tigertass, Förlaget).

Topelius-palkintoa on jaettu vuodesta 1946 ja Arvid Lydecken -palkintoa 1960-luvulta.

Tällaisella tunnustuksella on mukava aloittaa uusi kirjoitusvuosi. Jatko-osan kanssa on vielä tekemistä, joten kevät kuluu varmaankin sen parissa.

Katsaus vuoteen 2019

Kuva
Tätä kirjoittaessani on vuoden viimeinen päivä. Itse asiassa nyt on vuoden viimeinen tunti. Millainen on ollut mennyt vuosi?

Vuoden alussa listasin joitakin tavoitteita tälle vuodelle. Osa onnistui, osa ei. Hedelmien kasvatus meni mönkään (samoin kuin parveketomaatit, koko kesän kasvatuksen tulos oli yksi ainokainen tomaatti, jonka kyllä söin), mutta kirjahyllyn sain. Sekä tilaa kunnon työpisteelle.

Yksi toiveistani oli myös sopparin saaminen. Suomea lohikäärmeille ilmestyi syksyllä ja monen vuoden uurastus tämän käsikirjoituksen parissa sai päätöksensä. Pidin elämäni ekat julkkarit (vaikkei kirja esikoinen ollutkaan), kävin parissa julkkareissa, esiinnyin kirjamessuilla ja kävin pitkästä aikaa Finnconissa. Kirjoitin yhden käsiksen raakaversion loppuun ja luin hyviä kirjoja. Karsin tavaroitani. Kävin katsomassa nykysirkusta ja balettia (Kafka-baletti ja Pieni Merenneito olivat upeita).

Kaiken kaikkineen, arkineenkin, enimmäkseen oikein mukava vuosi. Ensi vuotta - ja uutta vuosikymment…

Hyvää joulua!

Kuva

Hyviä uutisia

Kuva
Blogini laahaa vähän jäljessä - Topelius-ehdokkaat julkaistiin jo viime viikolla. Palkinto on Suomen nuorisokirjailijat Ry:n vuosittain jakama palkinto ansiokkaalle nuortenkirjalle. Olen edelleen häkeltynyt ja totta kai iloinen, että Suomea lohikäärmeille on päässyt ehdokkaiden joukkoon. Onnea myös muille ehdokkaille!

Minulta on kyselty jatko-osasta ja onko sellainen tulossa. En osaa sanoa tarkalleen, että milloin, mutta tarkoitus ei ole jättää Timiä ja kumppaneita sellaiseen loppuun! Tällä hetkellä odottelen kommentteja raakaversiosta. Olen odottelun aikana pitänyt kirjoittamisesta enimmäkseen taukoa. En yleensä ole ollut kovin hyvä taukoilemaan, mutta syksy oli täynnä niin paljon kaikkea, että nyt se on tullut tarpeeseen.



Toissa viikolla harrastin vähän kotimaan matkailua ja kiersin Tampereen ja Jyväskylän kautta Ouluun. Kuvassa oleva upea joulukuusi on Oulusta. Joulukuu on jo pitkällä. Olen saanut suurimman osan lahjoista paketoitua. Pidän lahjojen antamisesta, mutta en hal…

Ritarikatu ja muita paikkoja

Kuva
Minulta kysyttiin jossakin yhteydessä, että onko Suomea lohikäärmeille -kirjassa mainitut paikat kaikki oikeasti olemassa. Vastasin, että ovat kuninkaanlinnaa ja muita sellaisia luonnollisesti lukuun ottamatta (näihin olen tosin käyttänyt inspiraationa oikeita rakennuksia, mutta ne eivät ole kirjassa niin suuressa roolissa, että niitä kuvailtaisiin). Sen jälkeen tajusin, että vastaus ei ollut aivan totta, vaan kirjassa on jokunen keksittykin paikka, eikä kaikkia tapahtumapaikkoja määritellä tarkasti.

Lisäksi kirjassa mainittua Punavuoren kirjastoaei ole oikeasti enää olemassa. Vaihtoehtoisen todellisuuden kirjoittamisessa on ihana vapaus kirjoittaa asioita toisin, joten tämä vuosia sitten lakkautettu kirjasto pääsi mainintana mukaan tekstiin.




Kadunnimet poimin kartasta, kuten Ritarikadun. Iso osa tekstistä sijoittuu
Helsingissä sijaitsevaan Roihuvuoreen. Miljöön valintaan oli monta syytä, mutta yksi oli alueen nimet. Roihuvuoren kadunnimet nimittäin sopivat fantasiaan loistavasti.…

Lokakuun juttuja ja lohikäärmeitä

Kuva
Lokakuu oli ja meni, samoin kirjamessut. Raportoiminen blogiin jäi, mutta oli mahtavaa päästä KirjaKallion lukiolaisten haastatteluun. Heillä oli hyvin perehtyneitä, tekstianalyyttisia kysymyksiä Suomea lohikäärmeille -kirjasta. Pari esiintymistä ehdin itsekin katsoa, muuten lähinnä kuljeskelin ympäriinsä. Kirjasyksy etenee aina niin nopeasti, että messut tuntuvat jo kaukaiselta menneisyydeltä.


Pääsin viime kuussa myös vierailemaan Sini Helmisen ja Elina Pitkäkankaan For YA-videolla, jolla juttelimme fantasiaolennoista. Tästä on siis jo hetkinen aikaa, mutta blogiin linkkaaminen jäi. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista otuksista, niin oikeista kuin fiktiivisistä. Mitä oudompi ja harvinaisempi, sen parempi, joten oli hauska päästä keskustelemaan aiheesta.

Minulta on kysytty, miksi olen halunnut kirjoittaa lohikäärmeistä ja erityisesti pienistä lohikäärmeistä. Lohikäärmeet eivät toki ole harvinaisia fantasiaolentoja, mutta ne ovat omia suosikkejani. Ne ovat aina kovast…

Suomea lohikäärmeille on ilmestynyt

Kuva
Aiemmin tällä viikolla Suomea lohikäärmeille tuli painosta. Oli kamalaa odottaa, kun en heti päässyt hakemaan kappaletta itselleni! Onnekseni äitini kävi hakemassa kirjan minulle, kun en itse päässyt sitä hakemaan. Myönnän - silittelin kirjan kantta illan mittaan.

Edellisestä kirjanjulkaisustani on kaksi ja puoli vuotta aikaa. Uuden kirjan saaminen käsiinsä tulee varmasti aina sykähdyttämään.

Ensimmäistä kertaa päätin, että pitäisin julkkarit. Olen aina ollut vähän ujo, ja esikoisteoksen aikaan ajatus julkkareista hiukan pelotti. Nyt tuntui siltä, että voisi olla mukavaa juhlistaa julkaisua. Se oli totta, ja julkkarit olivat pienimuotoiset ja mukavat. Ne pidettiin perjantaina illalla Otavan kirjakahvilan tiloissa. Ohjelmassa oli haastattelu, jossa kustantamon edustaja haastatteli minua, ystävän pitämä puhe ja kahvittelua. Kirjoja oli myynnissä ja sain signeerata kappaleita. Vaikka väkeä ei kovin suurta määrää ollut paikalla, tuntuu, että valitettavasti en kaikkien vieraiden kanssa eht…