Tekstit

Muistikirja - korvaamaton apuvälineeni

Kuva
Minulla on ollut muistikirjoja niin kauan kuin muistan. Paljon niitä on myös tallessa, lukuun ottamatta joitakin yläasteen aikaisia, jotka poltin. Jossain vaiheessa käytin muistikirjoja vähemmän, mutta viime ja tämän vuoden aikana niistä on tullut minulle korvaamaton apuväline, mitä tulee kirjoittamiseen.


Ennen lähinnä kirjoittelin muistikirjoihin ylös dialoginpätkiä. Sitten tutustuin kavereiden kautta bullet journal -metodiin ja innostuin. Bujossa ideana on yhdistää kalenteri, tehtävälistat ja päiväkirja. Oma bujoni tuskin läpäisisi oikeaoppista seulaa, sillä kalenteriosuus on kieltämättä jäänyt aika vähäiseksi. Omasta vihkostani muodostuikin aika pian kirjoittamisteemainen. Kirjaan sinne ylös ajatuksiani kirjoittamisesta, suunnitelmiani, tapahtuneita juttuja ja träkkereitä. Ja liimailen sinne juttuja. Paljon. Se muistuttaakin paikoin leikekirjaa. Koen kässärin käsittelyn visualisoimalla mukavaksi puuhaksi. Se on selkeyttänyt ajatuksiani ja asioiden listaaminen sen sijaan, että säil…

Kesäjuttuja

Kuva
Heinäkuun alussa kävin Finnconissa. Sen jälkeen kun tajusin Finnconin olemassaolon, olen odottanut sitä joka vuosi, vaikken aina paikalle ole päässytkään. Tänä vuonna coni järjestettiin Jyväskylässä, ja koska minusta tuntui, että olin reissannut jo ihan liikaa, mietin jaksanko lähteä coniin. Onneksi jaksoin! Olin paikalla lauantaina ja kävin kuuntelemassa vain kolme paneelia, mutta samalla tuli moikattua kirjoittavia kavereita ja tehtyä löytöjä taidekujalta.

Kaikki paneelit, joissa kävin, olivat mielenkiintoisia, mutta eniten ilahduin tällä kertaa Fantastiset hevoset-paneelista, jossa keskustelivat Hanna Morre, Marika Riikonen ja Helena Waris. En ehkä ole kertonut, mutta minulla on eräänlainen hevostyttömenneisyys. Kävin ratsastusleirillä ja silloin tällöin ratsastamassa, mutta yhtään hoitohevosta tai ohjattua ratsastusta minulla ei tuon yhden leirin lisäksi ollut, joten sellainen hevoskirjoissa esiintyvä tallielämä sosiaalisine kiemuroineen ei ole minulle henkilökohtaisesti tuttua. …

Ihanan kamala vaihe

Kuva
Elän kirjoittajaelämässäni ihanan kamalaa vaihetta: olen saanut taittoversion käsiini. On ihanaa nähdä teksti niin lähellä lopullista olomuotoaan, kauniisti taitettuna. Käsikirjoitus näyttää jo niin paljon kirjalta kuin irtonaisten A4-liuskojen on mahdollista näyttää.

Taittoversion näkemisestä sain uutta intoa tekstin läpikäyntiin. Olen lukenut kässärin tänä vuonna niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa, mutta taitettuna teksti näyttää taas erilaiselta ja uudelta.

Mikä sitten on kamalaa? Tekstiin ei saisi enää hirvittävästi koskea. On aika etsiä virheitä ja typoja. Ei enää isompia muutoksia, on osattava päästää tekstistä irti.

Onneksi on kesä ja valoisat illat aikaa.







Hyvää juhannusta!

Kuva
Hyvää keskikesän juhlaa!

Olen viettänyt kesälomaa ja samoin kirjoitushommat ovat enimmäkseen olleet tauolla. Ensi viikolla on edessä paluu töihin, mutta vielä on hetki aikaa nauttia sateen jälkeisestä auringosta.


Varjoinen kulma

Kuva
Kun katsoin tänään käsikirjoitusnivaskaa työpöydällä, mietin ettei tuo kierros kyllä tänään valmistu. Laiskotti. Ajattelin, etten edes yritä, vaan nautin kesäisestä säästä.

Sitten keitin kahvia. Päätin kuitenkin kokeilla työpisteen siirtämistä parvekkeelle, ja löysin sopivan varjoisan kulman, jossa läppärin näytöstä näkyi jotakin. Se toimi: sain loput sivut käytyä läpi. Vielä on muutama asia listalla, mutta yksi iso kierros takana. Kannatti näköjään keittää kahvia!

Kesäloma häämöttää parin viikon päässä. Suunnitelmia lomalle on, mutta kirjoittaminen ei kuulu niihin. Luulen että kevään puurtamisen jälkeen on ihan hyödyllistä pitää taukoa.



Toukokuun kuulumisia

Kuva
Toukokuuni on tähän mennessä sujunut käsikirjoituksen intensiivisen viimeistelyn merkeissä työn ohella. Kieltämättä mieleeni on hiipinyt haave muutaman kuukauden kirjoitusvapaasta näinä iltoina, kun editoin tekstiä. Olisihan se ihana saada omistautua kirjoittamiselle joskus vaikkapa kokonainen kuukausi.

Jotain muutakin olen ehtinyt tehdä. Vappu meni rauhallisissa merkeissä, ja sen jälkeen olikin pian vuorossa reissu Tampereelle, jossa osallistuin kirjailijakollegaystävän Emma Luoman Vain huonoja vaihtoehtoja kirjan julkkareihin. Tilaisuus oli kaikin puolin rento ja mukava, ja sain myös toimia haastattelijana. En ole koskaan aiemmin ollut haastattelijana, joten etukäteen vähän jännitti. (Ei kuitenkaan jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun itse olen ollut haastateltavan penkissä. Vieraat olivat kuuntelemassa kirjailijaa, eivät minua, joten se tietysti auttoi.) Suuri kiitos kirjailijalle, jota oli mukava ja helppo haastatella!

Ai niin, huhtikuun CampNanoWrimo tuli myös suoritettua l…

Leikkaan ja liimaan

Kuva
Pitkäperjantai on edennyt iltaan. Olen onnekas ja minulla on neljä vapaapäivää putkeen. Suunnitelmani oli lukea ja kiriä eteenpäin nanowrimoprojektiani, jossa olen jäänyt vähän jälkeen tavoitteestani, mutta aurinko houkutteli minut ulos. Sitten oli pyykättävä ja siivottava, tarpeellisia asioita nekin.

Nyt on kuitenkin ilta, testissä on hunajapensasyrttihauduke, siskolta saatua pääsiäiskakkua ja minulla on aikaa. Aikaa leikata ja liimata, sillä sellainen tämä teksti on. Siinä on alkua ja loppua, kohtauksia keskeltä, kohtauksia ei mistään. Leikkaan ja liimaan runkoa paikoilleen ja kirjoitan täydennystä väleihin. Deletoin. Palautan deletoimani pätkän. Tekniikkani on kaoottinen, mutta jollakin tavalla niistä edellisistäkin kässäreistä on tullut kokonaisia, ehkä tästäkin.

(Hyvä on, ei ihan kaikista. Pöytälaatikkoni on keskeneräisten tekstien hautausmaa.)

Vaikka olen jäänyt Campissani hiukan jälkeen, niin tavoitteeni kirjoittaa joka päivä noin kolmesataa sanaa tai vähän päälle on toiminut …