Tekstit

Äänikirjan lumoissa

Kuva
Olen vasta äskettäin löytänyt äänikirjojen ihanuuden. Olen aina välillä harkinnut, että pitäisi kokeilla, mutta jotenkin se on jäänyt - jos ei lasketa lapsuuden äänikirjoja. Muistatteko ne kasetit, joissa kuului bling, kun niiden mukana tulleen kirjan sivuja sai kääntää?

Mitä enemmän olen kirjoittanut, sitä vähemmän olen lukenut, eli aktiivisen kirjoittamisen kaudella lukeminen on jäänyt sivummalle. Välillä sitten on toisin päin. Aika ja energia ei tunnu riittävän itselläni molempiin yhtä aikaa, vaikka jokin kirja (tai kaksi, kolme tai neljä) onkin aina kesken. Viime aikoina en tosin ole juuri tehnyt kumpaakaan, helleaalto ei oikein sopinut minulle.

Äänikirja tuntuu pelastukselta arjen keskellä: sen voi laittaa päälle ja joku lukee puolestani. Mukana voi olla toki uutuudenviehätystäkin, mutta olen nyt kuunnellut lumoutuneena kirjaa monet illat. Kirjakin on toki hyvä ja koukuttava.

On äänikirjassa tietenkin huonotkin puolensa. Tai ehkä pitäisi puhua erilaisista puolista? Sanoja ei voi …

Lomailua ja taustatutkimusta

Kuva
Viime blogipostauksesta onkin vierähtänyt aikaa! Viimeksi tuskailin kirjallisen itsetunnon kanssa. Sellaista kirjoittaminen kai on, välillä kaikki teksti tuntuu loistavalta ja välillä sitä ihmettelee, miten on saanut päähänsä kirjoittaa tuollaisenkin lauseen.

Vietin lyhyen kesälomani enimmäkseen pohjoisessa kotiseudullani ja sitten ystävän häissä. Minulla oli lomalle kirjoitussuunnitelmia, mutta ne jäivät, sillä loma oli niin täynnä kaikkea muuta. Se ei oikeastaan haitannut. Kirjoittaa voin kotona, mutta joitakin ihmisiä näen harvoin. Kirjoitin koko kevään todella aktiivisesti, joten ehkä nyt oli tauon paikka ja aika nauttia valoisista kesäöistä (joita ikävöin), hyvästä seurasta (kissan myös), jäätelöstä ja kaikesta kesäisestä puuhasta.

Tein kuitenkin eräänlaista taustatyötä: vietin aikaa metsässä. Tarinan mahdollisuuksia näkyi kaikkialla. Tuotakin voisi käyttää tekstissä, ja tuonne olisi mukava sijoittaa tapahtuma, ja niin edelleen... Tiedätte ehkä tunteen. Kävin useammassakin koh…

Itsetunto-ongelmia

Kuva
Näin vähän aikaa sitten unta, jossa pidin "maailman parhaan pep-talkin kirjailijoille". Herättyäni en tietenkään muistanut puheen neronleimauksia, vain ohjeen, jonka mukaan pelottavan ja epämiellyttävän tapahtuman välillä kannattaa valita mennä sinne pelottavaan. Hm. Ehkä tässä oli unessa olevinaan järkeä.

 En ole koskaan ollut ihminen, jolla olisi erityisen vahva itsetunto, mutta aikuisena se on kyllä vähitellen parantunut, jos vertaan itseäni siihen ihmiseen, joka kävi ylä-astetta ja lukiota. Se toki koski muitakin osa-alueita kuin kirjoittamista, mutta en uskaltanut juuri näyttää tekstejäni muille, niitäkään, joita itse pidin jotenkin onnistuneina. Tekstin näyttäminen ensimmäistä kertaa jollekin on minusta edelleen jännittävää, mutta ei herätä ihan samanlaista kauhua.

Viime aikoina kuitenkin olen kamppailllut huonon itsetunnon kanssa itse kirjoittaessa. Epävarmuus hiipii mieleen: osaanko enää mitään, onko tässä mitään järkeä? Varmasti kysymyksiä, joiden kanssa moni kirjoi…

Annikin Runofestivaaleilla

Kuva
Viime viikonloppuna vietettiin Annikin runofestivaalienjuhlavuotta - tapahtuma täytti 15 vuotta. Olen ollut kerran aiemmin festareilla, ja tunnelma oli ihanan lämminhenkinen. Tänä vuonna päätin lukea enemmän runoja (hiukan olen lukenutkin, kuten tällä hetkellä Amanda Lovelacen nimen perusteella kirjastosta mukaan tarttunutta kokoelmaa, The Princess saves herself in this one ja Pekka Kytömäen sympaattisia eläin- ja luontoaiheisia runoja). Niinpä pistin Annikin runofestivaalit kalenteriin ajat sitten. Lauantaina kuitenkin iski uupumus: olen ollut menossa melkein joka vapaapäivä huhtikuun lopun Kummaconista lähtien, ja nyt tuntui, että olisi parasta jäädä kotiin. Jostain sain kuitenkin lopulta energiaa ja lähdin Tampereelle. Onneksi!


Koska vitkuttelin lähdenkö vai enkö, olin paikalla vasta kahden jälkeen. Ehdin kuitenkin kuuntelemaan jonkin verran Mirelle Wagneria, Arja Tiaista, mainostaulujen runoilijoita ja Asaa ja bändiä.

Runoilijoiden ja esiintyjien lisäksi esillä oli festivaalitaite…

Nimipäiviä

Kuva
Minulla ei ole nimipäivää, joten niitä en ole koskaan viettänyt. Joillakin henkilöilläni niitä sen sijaan on, kuten Siilin kuoleman Oliverilla, jolla sattumalta huomasin eilen olevan nimipäivä. Suunnitteluvaiheessa saatan kerätä tällaisia detaljeja ylös, henkilöiden nimi- ja syntymäpäiviä, vaikka ne eivät tekstissä esiintyisi tai olisi olennaisia. Jälkikäteen en niitä yleensä muista.

Nimien keksiminen on aina ollut minusta mukavaa - joskin välillä vaikeaa - puuhaa. Siilin kuoleman Artun nimi vaihtui todella monta kertaa, mikään nimi ei tuntunut oikein istuvan hänelle. Koska perhe on tarinassa tärkeässä roolissa, halusin myös miettiä, olisiko nimi sellainen, että hänen vanhempansa olisivat antaneet sen hänelle. Hylättyjen lasten kaupungissa päähenkilö Mikko sen sijaan oli alun alkaenkin Mikko.

Ennen selasin paljonkin kalentereita nimiä miettiessäni. En halua antaa henkilöille nimiä, joita esiintyy lähipiirissäni, joten se jo rajaa osan pois. Henkilöt voivat tietysti jäädä myös nimettö…

Kirjailijavierailulla Greifswaldissa

Kuva
Terveisiä Greifswaldin reissulta! Olen jo palannut kotiin pikavisiitiltäni Saksaan, mutta kaikenlaista ehdin nähdä ja kaikenlaista tapahtua, joten ajattelin kirjoittaa tänne pientä raporttia matkastani.

Keväällä sain viestin, jossa kysyttiin, haluaisinko tulla Neue Nordische Novellen VI antologian tiimoilta kirjailijavieraaksi Greifswaldiin. Antologiassa on mukana novellini Die Zehenjungfrau (suom. Varvasneitsyt, ilm. Usvassa 1/2016). Heti kun sain aikataulut sumplittua, sanoin että totta kai. Niinpä viime torstaina lähdin kohti Nordische Klang festivaalia. En vieläkään oikein usko hyvää tuuriani ja sitä, että he tahtoivat minut sinne!

Torstai 10.5.2018

Lähdin ensin Helsingistä kohti Berliiniä. Berliinistä on noin 250 kilometriä Greifswaldiin. Olin saanut liput ja aikataulut järjestäjiltä, ja suuntasin lentokentältä kohti päärautatieasemaa. Oli todella helteistä. Rautatieasemalla selvisi, että juna ei kulje tänään ollenkaan Berliinistä Greifswaldiin ratatöiden takia. Virkailija lykkäs…

Huhtikuun koontia

Kuva
Toukokuu on täällä, ja huhtikuun aktiivinen kirjoituskuukausi on osaltani takanapäin. Osallistuin pitkästä aikaa Camp Nanowrimoon, mutta en päässyt ihan loppuun asti: jäin 23 tuhanteen sanaan, kun tavoite oli 25 tuhatta sanaa. Vietin nanon viimeiset päivät vappua perheenjäsenten kanssa, joita en kovin usein näe, joten en ole harmissani. Joka tapauksessa sanoja on aikamoinen määrä ja niistä on hyvä lähteä jatkamaan tekstiä. (Osa sanoista joutaa kyllä saman tien roskakoriin.)

Parasta nanossa oli se, että sain takaisin jonkinlaisen päivittäisen kirjoitusrutiinin. Tavoitteenani oli kirjoittaa joka päivä jonkin verran oli 833 sanaa. Parasta oli myös ideoiden, hullunkuristenkin, heittely ja pallottely kirjoittajakaverin kanssa, joka myös osallistui campiin.

Huhtikuun lopussa kävin myös Oulussa Kummaconissa. Matti Järvinen haastatteli meitä panelisteja (Mia Myllymäki, Eero Korpinen ja minä) kirjoittamisesta. Kummacon oli pieni, mukava tapahtuma, jossa kuitenkin näytti olevan paljon porukkaa.…