“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

torstai 19. tammikuuta 2017

Pulppuamista

Monica Ruiz Loyolan taideteos Lux Helsingissä / Rocío Cerónin teksti

Kirjoittamisen ilo. Se, kun sanat ja lauseet pulppuavat suonia pitkin sormiin ja sormet vaativat päästä näppäimistölle, se kun metromatkalla tarinan kohtaukset alkavat pyöriä päässä, se on ihana tunne. Minulla on ollut sitä ikävä. Ei oikolukua, ei deadlinen kanssa kiirehtimistä, pelkkää kirjoittamista. Tätä vaihetta, kun tarina on vain minun ja kirjoitan jotain aivan uutta, jota kukaan muu ei ole vielä lukenut.

Aikaa ei vain tunnu olevan ikinä tarpeeksi; kun iltaisin tulee väsyneenä kotiin, koneen avaamisen kynnys on suuri. Mutta tarina pulppuaa. Se on parasta.

--

Kirjoituspöydän etsintä on tuottanut tulosta. Löysin kirjoituspöydän, johon ihastuin ja jota kävin katsomassa. Kunhan kuljetus vielä järjestyy, pääsen uusimaan kirjoitusnurkkaukseni.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Vuoden ekat sanat kirjoitettu

Pakkanen pureskelee ulkona. Villasukat, kynsikkäät ja lämmin tee olivat eilen tarpeen, kun työmatkalla merenrannassa tuuli oli kaataa minut kumoon ja jäiset hileet puskivat merenpintaa pitkin hyytävinä pilvinä. Ne tuntuivat suorastaan laukkaavan eteenpäin. Mutta oli kaunista, aurinko paistoi ja ainakin ilma oli raitis.

Vuosi  on alkanut kirjoittamisrintamalla hyvin. Olen saanut kirjoitettua yhden uuden luvun ja aloittanut toista, ja korjaillut yhtä vanhaa, kaikki samaan tarinaan kuuluvia. Välillä keskittymiseni meinaa herpaantua ja välillä huomaan eksyneeni surffailemaan nettiin. Pitäisi kai kiskoa nettipiuha irti seinästä kirjoittamisen ajaksi.

Tänään kuitenkin uppouduin pitkästä aikaa tekstiin niin, että en muistanut mitään muuta, en edes kuullut musiikkia, jota kuuntelin. Ehkä kirjoittamispaikan vaihdoksella oli osansa, tätäkin tekstiä naputtelen eri paikassa kuin yleensä.

Vaarnan postaus työpisteistä sai minut haaveilemaan uudesta kirjoituspöydästä. Muutkin ovat postanneet työnurkkauksistaan. Omani on hyvin epäkäytännöllinen, vaikka työnurkastani pidänkin. Olen siihen vähän kuitenkin kyllästynyt. Täytyykin alkaa katsella työpöytiä. Puinen olisi kiva, mutta sellainen toki painaa. Ja jonkinlaiset laatikot tai hyllyt eivät myöskään olisi pahitteeksi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta 2017!

Toivotan kaikille lukijoilleni mahdollisimman hyvää uutta vuotta! Tuntuu älyttömältä, että nyt on jo 2017! Viime vuoden uuden vuoden lupaukseni oli yrittää tehdä sellaisia asioita, joita oikeasti haluan tehdä. Se oli hyvä idea, vaikka ei olekaan aina mahdollista - joitain asioita on tehtävä, vaikka ne olisivatkin tylsiä tai ankeita. Mutta muuten voisin yrittää jatkaa samalla linjalla.

En tiedä vielä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Suunnitella voi aina, ja suunnitelmista ajattelin postata myöhemmin.

Vuosi vaihtui lumisissa merkeissä. Pääsin ratsastamaan ja vaeltamaan tunturille (se oli aikamoista tarpomista) ja nauttimaan ihastuttavien kissojen seurasta, joista toinen on jo 18-vuotias vanhus. Sukltaata, tähtiä, lautapelejä ja glögejä, niistä oli tehty tämä joululoma.  Tässä hiukan kuvaraportin muodossa maisemia.

Islanninheppa!

Aurinko! Ensimmäistä kertaa koko viikolla!
Riisitunturilla
Koivumetsä


Väinö-kissa

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

5 h 49 min

Hyvää talvipäivänseisausta!

Huomenna aurinko kipuaa jo hiukan korkeammalle. Kohta on joulu, ja kahden päivän päästä pääsen lomalle. Koska lomalla (toivottavasti) en juuri vietä aikaa netissä, voisin tehdä pienen katsauksen taaksepäin.

- SL ei valmistunut täksi(kään) jouluksi, mutta totta puhuen en voi sanoa, että olisin yrittänyt kovin paljon. Yksi novelli valmistui, muuten lähinnä editoin. Jospa sitten ensi vuonna editoisin vähemmän ja kirjoittaisin uutta.

- Marraskuussa en osallistunut nanoon. Onneksi en osallistunut, vaikka onhan se hyvä tapa saada itseensä vauhtia. Tai no, ainakin tapa. Ei ehkä se itselleni sopivin, kun perusvauhdiltani muistutan enimmäkseen etanaa.

- Kokeilin muutamia hassuja uusia asioita, kuten Sing-a-long-leffoissa käymistä. (Suosittelen!) Katsoin törkeän paljon Netlfixiä ja muutenkin ihan liikaa tv-sarjoja, kuten:

- Klaani. (The Tribe.) Katsoin Klaanin uudestaan viime keväänä, kun huomasin että se on katsottavissa kokonaan (laillisesti) youtubesta. Siinä on 260 jaksoa. Fanitin tätä sarjaa ihan hirveästi nuorena. Minun piti postata tästä erikseen, mutta koska en postannut, laitetaan tähän muutama huomio muistiinpanoistani:

  • Klaani on uusiseelantilainen postapokalyptinen saippuaooppera, jota tehtiin vuosina 1999-2003.
  • Sarjassa soi koko viiden kauden aikana neljä kappaletta ja niistäkin yksi taitaa kuulua vain pari kertaa.  Ilmeisesti apokalypsi tuhosi muut kappaleet maailmasta. Kaiken lisäksi kaikki kappaleet ovat näyttelijöiden itsensä laulamia.
  • Vaatteet. Ehkä musiikista säästetyt rahat laitettiin vaatteisiin? Henkilöt eivät tosiaankaan vaihda vaatteita kovin usein - ekalla kaudella osa henkilöistä vaihtaa vaatteet kerran, osa ei ollenkaan, mutta heidän vaatteensa ovat kyllä hienoja ja erikoisia. Itse ainakin tykkäsin. Tosin en vieläkään ymmärrä heidän hautajaisvaatteitaan, koska niissä ei ole mitään järkeä.
  • Kasvomaalit!
  • Ei nopeaa etenemistä kaipaaville. Ekalla kaudella tapellaan kymmenen jaksoa siivoamisesta.

Kaikenlaista vuoteen mahtuu, kivoja kirjoja, kivoja ihmisiä, kiva kesä, kiireinen ja vähän stressaava syksy. Ensi vuonna sitten uusi vuosi, uudet suunnitelmat. Tai ehkä ei tarkkoja suunnitelmia. Mutta ensin joulu. Glögiä ja kynttilöitä ja teetä. Ja toivottavasti tähtien bongausta.