Tekstit

Leikkaan ja liimaan

Kuva
Pitkäperjantai on edennyt iltaan. Olen onnekas ja minulla on neljä vapaapäivää putkeen. Suunnitelmani oli lukea ja kiriä eteenpäin nanowrimoprojektiani, jossa olen jäänyt vähän jälkeen tavoitteestani, mutta aurinko houkutteli minut ulos. Sitten oli pyykättävä ja siivottava, tarpeellisia asioita nekin.

Nyt on kuitenkin ilta, testissä on hunajapensasyrttihauduke, siskolta saatua pääsiäiskakkua ja minulla on aikaa. Aikaa leikata ja liimata, sillä sellainen tämä teksti on. Siinä on alkua ja loppua, kohtauksia keskeltä, kohtauksia ei mistään. Leikkaan ja liimaan runkoa paikoilleen ja kirjoitan täydennystä väleihin. Deletoin. Palautan deletoimani pätkän. Tekniikkani on kaoottinen, mutta jollakin tavalla niistä edellisistäkin kässäreistä on tullut kokonaisia, ehkä tästäkin.

(Hyvä on, ei ihan kaikista. Pöytälaatikkoni on keskeneräisten tekstien hautausmaa.)

Vaikka olen jäänyt Campissani hiukan jälkeen, niin tavoitteeni kirjoittaa joka päivä noin kolmesataa sanaa tai vähän päälle on toiminut …

Nanowrimomuistoja vuosien varrelta

Kuva
Kohta on taas se aika vuodesta: CampNanoWrimo käynnistyy maanantaina.

(NanoWrimo tulee sanoista National Writing Month ja sitä vietetään perinteisesti marraskuussa, mutta sen lisäksi voi "mökkeillä" ja osallistua CampNanoWrimoon huhtikuussa ja heinäkuussa. Perinteisen nanon tavoite on kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanaa, mutta mökkeillessä sanatavoitteen voi asettaa alemmaskin. Nanowrimon sivujen mukaan 50 000 sanaa on suurin piirtein se sanamäärä, joka Kultahatussa on. Sanamäärä syötetään päivittäin sivustolle.)

2012 

Osallistuin ensimmäisen kerran marraskuun NanoWrimoon 2012. En muista tarkalleen, mikä sai minut liittymään mukaan, mutta luultavasti siitä puhuttiin seuraamissani blogeissa. Profiilisivujeni mukaan osallistuin "Untitled" projektilla, jonka genre oli nuortenkirjallisuus. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä käsikirjoituksesta, vaikka tilastojen mukaan kirjoitin sitä 50082 sanaa eli juuri ja juuri pääsin tavoitteeseen. Olen varmaan polttanut tämän t…

Vaihtoehtohistoriallista fantasiaa tulossa ensi syksynä!

Kuva
Hyvää kevätpäivän tasausta!

Minulla on uutisia. Kustantamon katalogi on julkaistu ja sitä myöten ensi syksyn kirjat, joten ajattelin asiasta täälläkin kertoa: Kolmas kirjani Suomea lohikäärmeille ilmestyy ensi syksynä Otavan kustantamana.

Ihanan dramaattisen kannen on suunnitellut Tuuli Juusela.


Luvassa on vaihtoehtoiseen 2000-luvun Suomeen sijoittuva nuortenkirja, jossa on mukana kuninkaallisia, Itä-Helsinkiä ja yksi lohikäärme.

Olen todella onnellinen, että tämä tarina on löytänyt kodin ja pääsee kansien väliin. Oloni on vielä vähän epäuskoinen. Tykkään tästä tekstistä hurjasti ja olen älyttömän iloinen, että se pääsee myös muiden luettavaksi.

Syksyyn on aikaa (kesäkin on välissä!), mutta täältä pääsee jo katsomaan ensi kesän ja syksyn kirjojen katalogia. Suomea lohikäärmeille -esittely on sivulla 166.

Ennakkotilaamaankin sen jo pystyy.

Kiintopiste

Kuva
Kiintopiste. Sitä ajattelin, kun yritin tällä viikolla tasapainoilla yhdellä jalalla ja hengittää ohjeiden mukaan itselleni epäluonnollisessa tahdissa. Sana palautui mieleen jostakin vuosien takaa, kun olin lapsena naisvoimistelijoissa ja meidän piti tasapainotella minuuttitolkulla ja yritin etsiä kiintopistettä liikuntasalin seinästä. (En koskaan pärjännyt voimistelussa, minusta tuntui aina etten ole tarpeeksi hyvä. Kun lopulta lopetin, se oli helpotus.) Tänä keväänä aloitin kehonhuoltokurssin. Kehoni kaipaa vastapainoa kirjoittaessa jumiutuville lihaksille.

Kirjoittaminen on aikamoista tasapainoilua. Niin ihanaa kuin kirjoittaminen onkin, on tasapainoiltava omien tavoitteiden, ristiriitaisten palautteiden ja rajallisen kirjoittamisajan kanssa. Viime vuonna kiintopisteeni olivat monella tasolla hukassa, mitä tuli kirjoittamiseen. Kirjoittamisitsetuntoni mateli välillä pohjamudissa ja kolmas kässärikään ei tuntunut valmistuvan sitten mitenkään. Onneksi solmut lopulta aukeni…

Etenee, etenee kuin etana

Kuva
Kirjahyllynkaipuusta alkanut lumipalloefekti, joka johti minut etsimään asuntoa, on tuottanut tulosta. Kirjahyllyttömät kirjaparat eivät enää loju lattialla. Ne ovat päässeet muuttolaatikoihin asti. Tai hyvä on - suurin osa niistä on päässyt laatikoihin asti.

Kirjat nimittäin eivät tunnu loppuvan. 

Vaikka kuinka pakkaisin, jostain löytyy aina uusi kirja. Niitä on ikkunalaudalla. Niitä on keittiön kaappien päällä (kuulin, ettei siellä saisi säilyttää kirjoja, koska ne rasvoittuvat, joten otan tästä opikseni). Niitä on yöpöydällä, työpöydällä, dvd-hyllyssä, cd-hyllyssä. Ainoastaan vaatekomerosta niitä ei ole vielä löytynyt, mutta eiköhän sekin aika koita.

Kirjat ovat ihania ja salakavalia, joka paikan täyttäviä. Toisaalta tämä on hyvä hetki raivata. Aloitin keräämällä kirjaston kirjat ja palauttamalla ne. Osan kirjoista lahjoitan kavereille, osa pikkusiskolle, osa saattaa päätyä kierrätyshyllyihin. Tiedän, etten lue kaikkia kirjoja uudestaan, joten voin yhtä hyvin laittaa ne eteenpäin. …

Kirjoittajan dna

Kuva
Luin tällä viikolla pari mielenkiintoista uutista soveltavasta kielentutkimuksesta ja tekoälyn apuna käyttämisestä tekstien haravoimiseen.

Viime torstaina Yle kertoi Lawrencen yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan hittibiisien sanoituksissa negatiiviset tunneilmaisut ovat lisääntyneet verrattuna 50-luvun sanoituksiin. Tutkimusta vetivät professori Lior Shamir ja Kathleen Napier. (Lisää tutkimuksesta yliopiston sivuilla.) Tutkimus koski hittibiisejä, jotka ovat päässeet Billboard hot 100 -listalle Yhdysvalloissa, joten toki se ei ole kaiken kattava, mutta mielenkiintoinen. Tutkijat analysoivat koodin avulla tuhansien kappaleiden sanoituksia.

Tämän uutisen linkeistä pääsinkin toiseen uutiseen: Lennon vai McCartney? Tilastotiede löytää hittibiisien todelliset tekijät ja paljastaa kirjailijat nimimerkkien takaa (Yle 3.8.18) Uutisessa kerrotaan stylometriikasta, rikostutkimuksen termein forensisesta kielentutkimuksesta, jonka mukaan jokaisen…

Tavoitteita vuodelle 2019

Kuva
Vuoden alussa listasin itselleni muutamia tavoitteita ja suunnitelmia. Tarkoitukseni oli tarkastella niitä täällä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tavoitteita:

Hankin kirjahyllyn.→ Uutenavuotena sain päähäni, että en siedä enää kirjahyllyäni. Siihen ei mahtunut enää ainuttakaan kirjaa, ja muutenkin se oli enemmän koriste-esinevitriiniksi tarkoitettu. Tyhjensin kirjat lattialle ja lahjoitin hyllyn eteenpäin. Aloin etsiä uutta, isompaa ja kokopuista kirjahyllyä. En löytänyt.
Sitten tajusin, että oikeastaan en tahdo uutta kirjahyllyä, vaan uuden asunnon, ja ei ole järkeä hankkia kirjahyllyä, mikäli aion saman tien muuttaa. Asunnon etsiminen ei ole tuottanut tulosta. Lopputulos on, että minulla ei ole kirjahyllyä eikä uutta asuntoa. Tuossa ne nyt ovat, lattialla. Hirvittävä kasa kirjoja. Ei aavistustakaan, milloin pääsen kasasta eroon.
Kirjahyllystä päästäänkin seuraavaan tavoitteeseen (tai ehkä haaveeseen): Asunto, jossa olisi työhuone. Realistisempi versi…