Tekstit

Annikin Runofestivaaleilla

Kuva
Viime viikonloppuna vietettiin Annikin runofestivaalienjuhlavuotta - tapahtuma täytti 15 vuotta. Olen ollut kerran aiemmin festareilla, ja tunnelma oli ihanan lämminhenkinen. Tänä vuonna päätin lukea enemmän runoja (hiukan olen lukenutkin, kuten tällä hetkellä Amanda Lovelacen nimen perusteella kirjastosta mukaan tarttunutta kokoelmaa, The Princess saves herself in this one ja Pekka Kytömäen sympaattisia eläin- ja luontoaiheisia runoja). Niinpä pistin Annikin runofestivaalit kalenteriin ajat sitten. Lauantaina kuitenkin iski uupumus: olen ollut menossa melkein joka vapaapäivä huhtikuun lopun Kummaconista lähtien, ja nyt tuntui, että olisi parasta jäädä kotiin. Jostain sain kuitenkin lopulta energiaa ja lähdin Tampereelle. Onneksi!


Koska vitkuttelin lähdenkö vai enkö, olin paikalla vasta kahden jälkeen. Ehdin kuitenkin kuuntelemaan jonkin verran Mirelle Wagneria, Arja Tiaista, mainostaulujen runoilijoita ja Asaa ja bändiä.

Runoilijoiden ja esiintyjien lisäksi esillä oli festivaalitaite…

Nimipäiviä

Kuva
Minulla ei ole nimipäivää, joten niitä en ole koskaan viettänyt. Joillakin henkilöilläni niitä sen sijaan on, kuten Siilin kuoleman Oliverilla, jolla sattumalta huomasin eilen olevan nimipäivä. Suunnitteluvaiheessa saatan kerätä tällaisia detaljeja ylös, henkilöiden nimi- ja syntymäpäiviä, vaikka ne eivät tekstissä esiintyisi tai olisi olennaisia. Jälkikäteen en niitä yleensä muista.

Nimien keksiminen on aina ollut minusta mukavaa - joskin välillä vaikeaa - puuhaa. Siilin kuoleman Artun nimi vaihtui todella monta kertaa, mikään nimi ei tuntunut oikein istuvan hänelle. Koska perhe on tarinassa tärkeässä roolissa, halusin myös miettiä, olisiko nimi sellainen, että hänen vanhempansa olisivat antaneet sen hänelle. Hylättyjen lasten kaupungissa päähenkilö Mikko sen sijaan oli alun alkaenkin Mikko.

Ennen selasin paljonkin kalentereita nimiä miettiessäni. En halua antaa henkilöille nimiä, joita esiintyy lähipiirissäni, joten se jo rajaa osan pois. Henkilöt voivat tietysti jäädä myös nimettö…

Kirjailijavierailulla Greifswaldissa

Kuva
Terveisiä Greifswaldin reissulta! Olen jo palannut kotiin pikavisiitiltäni Saksaan, mutta kaikenlaista ehdin nähdä ja kaikenlaista tapahtua, joten ajattelin kirjoittaa tänne pientä raporttia matkastani.

Keväällä sain viestin, jossa kysyttiin, haluaisinko tulla Neue Nordische Novellen VI antologian tiimoilta kirjailijavieraaksi Greifswaldiin. Antologiassa on mukana novellini Die Zehenjungfrau (suom. Varvasneitsyt, ilm. Usvassa 1/2016). Heti kun sain aikataulut sumplittua, sanoin että totta kai. Niinpä viime torstaina lähdin kohti Nordische Klang festivaalia. En vieläkään oikein usko hyvää tuuriani ja sitä, että he tahtoivat minut sinne!

Torstai 10.5.2018

Lähdin ensin Helsingistä kohti Berliiniä. Berliinistä on noin 250 kilometriä Greifswaldiin. Olin saanut liput ja aikataulut järjestäjiltä, ja suuntasin lentokentältä kohti päärautatieasemaa. Oli todella helteistä. Rautatieasemalla selvisi, että juna ei kulje tänään ollenkaan Berliinistä Greifswaldiin ratatöiden takia. Virkailija lykkäs…

Huhtikuun koontia

Kuva
Toukokuu on täällä, ja huhtikuun aktiivinen kirjoituskuukausi on osaltani takanapäin. Osallistuin pitkästä aikaa Camp Nanowrimoon, mutta en päässyt ihan loppuun asti: jäin 23 tuhanteen sanaan, kun tavoite oli 25 tuhatta sanaa. Vietin nanon viimeiset päivät vappua perheenjäsenten kanssa, joita en kovin usein näe, joten en ole harmissani. Joka tapauksessa sanoja on aikamoinen määrä ja niistä on hyvä lähteä jatkamaan tekstiä. (Osa sanoista joutaa kyllä saman tien roskakoriin.)

Parasta nanossa oli se, että sain takaisin jonkinlaisen päivittäisen kirjoitusrutiinin. Tavoitteenani oli kirjoittaa joka päivä jonkin verran oli 833 sanaa. Parasta oli myös ideoiden, hullunkuristenkin, heittely ja pallottely kirjoittajakaverin kanssa, joka myös osallistui campiin.

Huhtikuun lopussa kävin myös Oulussa Kummaconissa. Matti Järvinen haastatteli meitä panelisteja (Mia Myllymäki, Eero Korpinen ja minä) kirjoittamisesta. Kummacon oli pieni, mukava tapahtuma, jossa kuitenkin näytti olevan paljon porukkaa.…

Kummacon Oulussa 28. -29.4.

Onko Pohjois-Suomi kuulolla? (Ja miksei muutkin!) Kummacon, kirjallisuus- ja populaarikulttuuritapahtuma järjestetään ensi viikonloppuna 28.-29.4. Oulun Kansainvälisen koulun tiloissa. Tapahtuma on ilmainen.

Olen innoissani päästessäni pitkästä aikaa käymään entisessä opiskelukaupungissani. Jos satut olemaan Oulussa, kannattaa katsastaa ohjelma ja mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Itse olen mukana kirjailijapaneelissa lauantaina klo 13.00 ja ohjelmassa siitä kerrotaan näin:

KUMMAN KIRJOITTAJIA (KLO 13-13-45, TARDIS)
Matti Järvinen, Briitta Hepo-oja, Mia Myllymäki, Eero Korpinen
Millaista on kirjoittaa spefiä? Kirjailijoiden paneelikeskustelussa pohditaan spefin syvintä olemusta muttei liian raskassoutuisesti. Tule kuulemaan, miten kirjan saa julkaistuksi ja mitä yllätyksiä spefin kirjoittamisessa voi kohdata.

Editointia ja Camp Nanowrimoa

Kuva
Tämä kuukausi on omalta osaltani ollut hyvin tiivis kirjoittamiskuukausi, vaikka blogin puolelle siitä en olekaan kirjoittanut.

Sain kaikki palautteet kässäristä ja tein niiden pohjalta editointisuunnitelman. Koska siinä ei ilmeisesti ollut tarpeeksi, lähdin mukaan Camp Nanowrimoon. Muutamia vuosia sitten harrastin nanoja ahkerasti, mutta sitten itselleni iski totaalinen kyllästyminen siihen. Varsinaisen, marraskuussa järjestettävän Nanowrimon tavoite, 50 000 sanaa kuukaudessa, tuntui itselleni liian vaativalta.

Nyt kuitenkin edellisestä kerrasta on tarpeeksi aikaa, aika on kullannut muistot, ja päätimme kaverin kanssa pistää leirimökin pystyyn ja lähteä mukaan Camp Nanowrimoon. Siinä tavoitteen saa asettaa alle viidenkymmenen tuhannen sanan, ja pistin omaksi tavoitteekseni puolet siitä.

On ollut mukavaa ja vapauttavaa kirjoittaa pitkästä aikaa uutta tekstiä. Olen mukana myös sillä asenteella, että jos en saavuta tavoitetta, se ei ole niin vakavaa. Nyt tavoitteesta on kasassa puolet.…

Korjaussuunnitelmaa

Kuva
Osallistuin vähän aikaa sitten pitkästä aikaa kirjoituskurssille. Itse asiassa kurssi ei ole vielä loppu, vaan saimme kotitehtäviä. Lähdin kurssille etsimään apua editointiin ja tekstini alun käynnistysvaikeuksiin ja ideoita tulikin mukavasti. Sain varmennusta siihen, että tekstini alkuluku kaipaa ankaraa tiivistämistä.

Lisäksi olen saanut muutamia lisäpalautteita koelukukierroksella olevasta kässäristäni. Viimeisiä palautteita odotan vielä, mutta olen alkanut jo saatujen perusteella tekemään karkeaa korjaussuunnitelmaa. Editointityylissäni on parantamisen varaa. Olen tehnyt editointisuunnitelmia palautteiden ja omien pohdintojen perusteella, mutta ne eivät ole olleet välttämättä kovin loogisesti eteneviä.

Nyt yritän ryhtyä järjestelmälliseksi editointi-ihmiseksi ja tehdä kunnon suunnitelman, joka alkaa suurista ongelmista ja päättyy kieliasun hiomiseen. Kieliasu ei toki ole viimeisenä listalla siksi, että se olisi vähäpätöinen, vaan siksi ettei ole järkeä viilata pilkkua lauseista, j…