Tekstit

Varjoinen kulma

Kuva
Kun katsoin tänään käsikirjoitusnivaskaa työpöydällä, mietin ettei tuo kierros kyllä tänään valmistu. Laiskotti. Ajattelin, etten edes yritä, vaan nautin kesäisestä säästä.

Sitten keitin kahvia. Päätin kuitenkin kokeilla työpisteen siirtämistä parvekkeelle, ja löysin sopivan varjoisan kulman, jossa läppärin näytöstä näkyi jotakin. Se toimi: sain loput sivut käytyä läpi. Vielä on muutama asia listalla, mutta yksi iso kierros takana. Kannatti näköjään keittää kahvia!

Kesäloma häämöttää parin viikon päässä. Suunnitelmia lomalle on, mutta kirjoittaminen ei kuulu niihin. Luulen että kevään puurtamisen jälkeen on ihan hyödyllistä pitää taukoa.



Toukokuun kuulumisia

Kuva
Toukokuuni on tähän mennessä sujunut käsikirjoituksen intensiivisen viimeistelyn merkeissä työn ohella. Kieltämättä mieleeni on hiipinyt haave muutaman kuukauden kirjoitusvapaasta näinä iltoina, kun editoin tekstiä. Olisihan se ihana saada omistautua kirjoittamiselle joskus vaikkapa kokonainen kuukausi.

Jotain muutakin olen ehtinyt tehdä. Vappu meni rauhallisissa merkeissä, ja sen jälkeen olikin pian vuorossa reissu Tampereelle, jossa osallistuin kirjailijakollegaystävän Emma Luoman Vain huonoja vaihtoehtoja kirjan julkkareihin. Tilaisuus oli kaikin puolin rento ja mukava, ja sain myös toimia haastattelijana. En ole koskaan aiemmin ollut haastattelijana, joten etukäteen vähän jännitti. (Ei kuitenkaan jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun itse olen ollut haastateltavan penkissä. Vieraat olivat kuuntelemassa kirjailijaa, eivät minua, joten se tietysti auttoi.) Suuri kiitos kirjailijalle, jota oli mukava ja helppo haastatella!

Ai niin, huhtikuun CampNanoWrimo tuli myös suoritettua l…

Leikkaan ja liimaan

Kuva
Pitkäperjantai on edennyt iltaan. Olen onnekas ja minulla on neljä vapaapäivää putkeen. Suunnitelmani oli lukea ja kiriä eteenpäin nanowrimoprojektiani, jossa olen jäänyt vähän jälkeen tavoitteestani, mutta aurinko houkutteli minut ulos. Sitten oli pyykättävä ja siivottava, tarpeellisia asioita nekin.

Nyt on kuitenkin ilta, testissä on hunajapensasyrttihauduke, siskolta saatua pääsiäiskakkua ja minulla on aikaa. Aikaa leikata ja liimata, sillä sellainen tämä teksti on. Siinä on alkua ja loppua, kohtauksia keskeltä, kohtauksia ei mistään. Leikkaan ja liimaan runkoa paikoilleen ja kirjoitan täydennystä väleihin. Deletoin. Palautan deletoimani pätkän. Tekniikkani on kaoottinen, mutta jollakin tavalla niistä edellisistäkin kässäreistä on tullut kokonaisia, ehkä tästäkin.

(Hyvä on, ei ihan kaikista. Pöytälaatikkoni on keskeneräisten tekstien hautausmaa.)

Vaikka olen jäänyt Campissani hiukan jälkeen, niin tavoitteeni kirjoittaa joka päivä noin kolmesataa sanaa tai vähän päälle on toiminut …

Nanowrimomuistoja vuosien varrelta

Kuva
Kohta on taas se aika vuodesta: CampNanoWrimo käynnistyy maanantaina.

(NanoWrimo tulee sanoista National Writing Month ja sitä vietetään perinteisesti marraskuussa, mutta sen lisäksi voi "mökkeillä" ja osallistua CampNanoWrimoon huhtikuussa ja heinäkuussa. Perinteisen nanon tavoite on kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanaa, mutta mökkeillessä sanatavoitteen voi asettaa alemmaskin. Nanowrimon sivujen mukaan 50 000 sanaa on suurin piirtein se sanamäärä, joka Kultahatussa on. Sanamäärä syötetään päivittäin sivustolle.)

2012 

Osallistuin ensimmäisen kerran marraskuun NanoWrimoon 2012. En muista tarkalleen, mikä sai minut liittymään mukaan, mutta luultavasti siitä puhuttiin seuraamissani blogeissa. Profiilisivujeni mukaan osallistuin "Untitled" projektilla, jonka genre oli nuortenkirjallisuus. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä käsikirjoituksesta, vaikka tilastojen mukaan kirjoitin sitä 50082 sanaa eli juuri ja juuri pääsin tavoitteeseen. Olen varmaan polttanut tämän t…

Vaihtoehtohistoriallista fantasiaa tulossa ensi syksynä!

Kuva
Hyvää kevätpäivän tasausta!

Minulla on uutisia. Kustantamon katalogi on julkaistu ja sitä myöten ensi syksyn kirjat, joten ajattelin asiasta täälläkin kertoa: Kolmas kirjani Suomea lohikäärmeille ilmestyy ensi syksynä Otavan kustantamana.

Ihanan dramaattisen kannen on suunnitellut Tuuli Juusela.


Luvassa on vaihtoehtoiseen 2000-luvun Suomeen sijoittuva nuortenkirja, jossa on mukana kuninkaallisia, Itä-Helsinkiä ja yksi lohikäärme.

Olen todella onnellinen, että tämä tarina on löytänyt kodin ja pääsee kansien väliin. Oloni on vielä vähän epäuskoinen. Tykkään tästä tekstistä hurjasti ja olen älyttömän iloinen, että se pääsee myös muiden luettavaksi.

Syksyyn on aikaa (kesäkin on välissä!), mutta täältä pääsee jo katsomaan ensi kesän ja syksyn kirjojen katalogia. Suomea lohikäärmeille -esittely on sivulla 166.

Ennakkotilaamaankin sen jo pystyy.

Kiintopiste

Kuva
Kiintopiste. Sitä ajattelin, kun yritin tällä viikolla tasapainoilla yhdellä jalalla ja hengittää ohjeiden mukaan itselleni epäluonnollisessa tahdissa. Sana palautui mieleen jostakin vuosien takaa, kun olin lapsena naisvoimistelijoissa ja meidän piti tasapainotella minuuttitolkulla ja yritin etsiä kiintopistettä liikuntasalin seinästä. (En koskaan pärjännyt voimistelussa, minusta tuntui aina etten ole tarpeeksi hyvä. Kun lopulta lopetin, se oli helpotus.) Tänä keväänä aloitin kehonhuoltokurssin. Kehoni kaipaa vastapainoa kirjoittaessa jumiutuville lihaksille.

Kirjoittaminen on aikamoista tasapainoilua. Niin ihanaa kuin kirjoittaminen onkin, on tasapainoiltava omien tavoitteiden, ristiriitaisten palautteiden ja rajallisen kirjoittamisajan kanssa. Viime vuonna kiintopisteeni olivat monella tasolla hukassa, mitä tuli kirjoittamiseen. Kirjoittamisitsetuntoni mateli välillä pohjamudissa ja kolmas kässärikään ei tuntunut valmistuvan sitten mitenkään. Onneksi solmut lopulta aukeni…

Etenee, etenee kuin etana

Kuva
Kirjahyllynkaipuusta alkanut lumipalloefekti, joka johti minut etsimään asuntoa, on tuottanut tulosta. Kirjahyllyttömät kirjaparat eivät enää loju lattialla. Ne ovat päässeet muuttolaatikoihin asti. Tai hyvä on - suurin osa niistä on päässyt laatikoihin asti.

Kirjat nimittäin eivät tunnu loppuvan. 

Vaikka kuinka pakkaisin, jostain löytyy aina uusi kirja. Niitä on ikkunalaudalla. Niitä on keittiön kaappien päällä (kuulin, ettei siellä saisi säilyttää kirjoja, koska ne rasvoittuvat, joten otan tästä opikseni). Niitä on yöpöydällä, työpöydällä, dvd-hyllyssä, cd-hyllyssä. Ainoastaan vaatekomerosta niitä ei ole vielä löytynyt, mutta eiköhän sekin aika koita.

Kirjat ovat ihania ja salakavalia, joka paikan täyttäviä. Toisaalta tämä on hyvä hetki raivata. Aloitin keräämällä kirjaston kirjat ja palauttamalla ne. Osan kirjoista lahjoitan kavereille, osa pikkusiskolle, osa saattaa päätyä kierrätyshyllyihin. Tiedän, etten lue kaikkia kirjoja uudestaan, joten voin yhtä hyvin laittaa ne eteenpäin. …