Briitta Hepo-oja

Hei pitkästä aikaa! Huomaan, että olen täysin laiminlyönyt tämän blogin pitämisen. Jossain vaiheessa, kun perustin kirjailijatilin Facebookiin ja aloin myös käyttää enemmän Instagramia, tajusin, että en mitenkään jaksa päivittää kovin montaa somea. Nykyään päivittelenkin lähinnä Instagramiin silloin tällöin, joskin viimeisin uudistus on saanut miettimään, onko sekään kovin mielekästä enää. En siis voi luvata, että tänne blogiin syntyy sisältöä kovin usein, mutta jos jotakin erikoista kerrottavaa tulee, yritän muistaa kertoa sen täälläkin! Viime vuonna en myöskään juuri kirjoittanut, vaan pidin taukoa. Tänä vuonna olen saanut uutta energiaa kirjoittamiseen ja uusi käsikirjoitus on hyvässä vaiheessa. Tuleeko siitä julkaisukelpoinen, sitä en tiedä, mutta toivottavasti! Tässä kirsikankukkia parin viikon takaisesta Hanamista:

Viime viikolla järjestettiin LANU! -festivaali , jossa itsekin sain olla mukana. Festivaalin teemana oli lasten- ja nuortenkirjallisuus. Vaikka festivaali on ohi, YouTube-videot ovat katsottavissa toukokuun loppuun asti. Pari viikkoa on siis vielä aikaa, jos festarit menivät ohitse, mutta ohjelma kiinnostaa! Virtuaaliset ohjelmat ovat varmaan monille tänä ja viime vuonna tulleet tutuksi. On tärkeää, että edes virtuaalisesti järjestetään kirjallisuusohjelmaa livetapahtumia odotellessa. Festareiden videoita katselemaan pääsee täältä .

  Kansi: Tuuli Juusela Sydämiä seireeneille ilmestyi tämän kuun alussa, ja muutaman lukijapalautteenkin olen ehtinyt saada, mikä on aina jännittävää. Vastahan koko juttu oli taittoversiona työpöydälläni! Kirja päättää Suomea lohikäärmeille -kirjassa alkaneen tarinan. Vaikka kirjan maailmassa onkin ollut mukavaa viettää aikaa, on itselleni helpotus, että kirja on nyt kansissa, sen verran monta kertaa olen lukenut sen tänä vuonna. Nyt se saa elellä omaa elämäänsä ja toivottavasti löytää lukijoita. Kannen on ensimmäisen osan tapaan tehnyt Tuuli Juusela, ja tykkään itse siitä todella paljon. Tällä hetkellä pidän vähän kirjoitustaukoa. Minulla on yksi keskeneräinen käsikirjoitus, mutta se on sen verran kesken, ettei siitä voi oikein sanoa yhtään mitään, koska en tiedä mihin se on menossa. Ei deadlineja ainakaan vähään aikaan - ihana tunne!  

On kesä. On vihreää, kukkia, lämpimiä päiviä. Ja ensi viikolla onkin jo juhannus! Olen aloittanut kesän kirjoittamalla, ja olen aloittanut kokonaan uuden käsikirjoituksen parissa työskentelyn. Jostain syystä kirjoittaminen on edennyt hiukan takkuisesti. Yritän kuitenkin kirjoittaa joka päivä. Ei siitä hetkessä valmista tule, sanon itselleni. Vaikka ihan mielelläni siirryn uuden tarinan pariin, en ole saanut vielä karistettua itseäni edellisestä. Keväällä innostuin toden teolla kuuntelemaan äänikirjoja. Yöpöydän pinoni pursuaa paperikirjoja edelleen (minulla on kesken varmaan kymmenen kirjaa), mutta äänikirjat täydentävät valikoimaa. Äänikirjat olivat jonkin verran tuttuja ennestään, mutta en ole aiemmin kuunnellut niitä yhtä aktiivisesti. Nyt olen niihin aika lailla koukussa. Kesälle on siis tiedossa kirjoittamista ja lukemista, ja ulkoilusta nauttimista. Uskaltauduin eilen ensimmäistä kertaa pienelle reissulle, kun kävin Tampereella. Pääsinpä käymään Finlaysonin katollakin, mikä oli h

Tajusin, että en ole lainkaan mainostanut blogin puolella Koko kansa lukee -kampanjaa , jossa Suomea lohikäärmeille on myös mukana. Tämä on ollut kummallinen kuukausi. Itsestäni tuntuu, että aika on sekä madellut että mennyt huomaamatta jo puoleen väliin... Nyt onkin niin, että kampanja loppuu jo huomenna - mutta jos kirjan ehtii lainata tänään tai huomenna, sen käsittääkseni saa pitää laina-ajan loppuun asti ennen kuin kirja palautuu automaattisesti. Mukana ovat myös seuraavat kirjat: Kuisma, Hanna-Riikka: Kerrostalo (Like) Erlandsson, Karin: Missdåd (Schildts & Söderströms) E-kirjojen lisenssejä on kirjastoilla yleensä rajattu määrä, eli kovin moni ei välttämättä voi samaa kirjaa yhtä aikaa lukea. Varsinkin nyt, kun kirjastot ovat kiinni, e-kirjat voivat olla hyvin lainattuja. Kampanjan ideana on, että näissä kirjoissa ei ole rajoituksia, vaan niitä voi lukea yhtä aikaa vaikka kuinka moni. Voikaa hyvin!

Ulkona tuulee ja vesipisarat ovat samentaneet ikkunat. Mieleni tekee pysyä visusti sisällä teekupin kanssa. En ole yksin, vaan olen viettänyt viime aikoina tiiviisti aikaa fiktiivisten henkilöiden kanssa. Olen viettänyt kirjoitusvapaata, mikä on ollut ihana kokemus. Kirjoitusvapaalla kirjoittaminen on erilaista. Koko päivän saa rytmittää kirjoitusjuttujen ympärille, eikä koko ajan tarvitse tuijottaa kelloa, että kohta on taas jo oltava toisaalla. Lukemisellekin on jäänyt enemmän aikaa. Olen myös kuunnellut kirjoja pitkästä aikaa otettuani kokeiluun yhden äänikirjapalvelun. Kässärin kanssa on vielä tekemistä. Syventämistä, korjailua. Uusia kohtauksia ja nimien etsintää. Kun yksi versio on nyt kasassa, on mukava päästä parantelemaan sitä. Nämä lumikuvat ovat viime viikon reissulta

Oikealla Arvid Lydecken voittaja Lena Frölander-Ulf Topelius- ja Arvid Lydecken palkinnot jaettiin viime viikon perjantaina, 10.1.2020. Vaikka minun sitä aluksi olikin vaikea uskoa, niin Suomea lohikäärmeille voitti Topelius-palkinnon! Palkintojenjakotilaisuus jännitti minua hirveästi etukäteen, mutta meni oikein hyvin. (Pidempää puhetta ei onneksi tarvinnut pitää, niiden pitäminen ei suju minulta!) Arvid Lydecken palkinnon sai Lena Frölander-Ulf teoksellaan Nelson Tiikeritassu, Teos (Nelson Tigertass, Förlaget). Topelius-palkintoa on jaettu vuodesta 1946 ja Arvid Lydecken -palkintoa 1960-luvulta. Tällaisella tunnustuksella on mukava aloittaa uusi kirjoitusvuosi. Jatko-osan kanssa on vielä tekemistä, joten kevät kuluu varmaankin sen parissa.