“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

lauantai 3. joulukuuta 2016

Steampunkhenkistä joulushoppailua

Tänään lähdin kaupungille tekemään jouluostoksia. Joulu on kohta ovella! (Minusta on kuoriutunut jonkinlainen jouluihminen. Erityisesti pidän paketoinnista. Paketoinnista, kyllä vain. Tietysti ensiksi täytyy olla jotain, mitä paketoida.) Olin matkalla hankkimaan kummilapselle erästä asiaa, kun satuin kävelemään ohi kyltin, jossa mainostettiin höyrypunkjoulumyyjäisiä. Peruutin saman tien muutaman askeleen ja astuin ovesta sisään.


Paikalla oli monia ihastuttavia pöytiä, joissa oli mm. erilaisia käsintehtyjä koruja. Hiukan yli-innostuin ja ostin useamman kirjallisuushenkisen jutun, mutta osa menee joululahjapaketteihin (eivätkä siksi esiinny näissä kuvissa). Itselläni pidän Kirjansitojatar Mari Vehkaluodon kirjanmerkin ja SirRoin Harry Potter -kaulakorun. Minulla on pari Doctor Who -korua, mutta mitään pottermaista ei ole koskaan ollut, vaikka suuri fani olenkin. Myyjä kertoi tähän käytetyn hiukan huonokuntoista kierrätyskirjaa, ja lopputulos on sen verran hieno, että potterin leikkelyn voi antaa anteeksi. ;)

maanantai 28. marraskuuta 2016

Ihmeotuksista ja niiden olinpaikoista

Ihmeotuksia ja niiden olinpaikkoja odotin innolla siitä asti kun kuulin sen olevan J. K. Rowlingin itse käsikirjoittama. Elokuva on tehty siis fiktiivisessä kirjassa esiintyvän fiktiivisen oppikirjan pohjalle - oppikirjan, jossa ei käytännössä ole kuin luettelo taitaotuksista ja niiden vaarallisuudesta ja jonka kirjoittajaksi mainitaan taikaotuszoologisti Newt (Lisko) Scamander. Ajattelin, että elokuva voisi olla hyvä, koska se tehdään suoraan elokuvaksi eikä sitä voisi verrata kirjaan. Rowling ehkä on tiennyt Newt Scamanderin tarinan, mutta me emme ole koskaan sitä saaneet lukea. Lisäksi 1920-luvun New York miljöönä kuulosti kiehtovalta. 20-luvun tyyliä! Jazzia! Otuksia!

Ja ihastuin elokuvaan täysin! Scamander on ihastuttava hahmo ja otukset ovat ihania ja 20-luvun velhomaailma on kiehtova, joskin synkähkö (mikä toimii). Jotenkin Scamander on sympaattinen ja samaistuttava ja Eddie Redmayne taitava näyttelijä.

Scamander ei ole mikään supervelho, vaan enemmänkin velhonörtti, joka tulee parhaiten toimeen otusten kanssa ja yrittää parhaansa suojellakseen niitä. Scamander on hädin tuskin ehtinyt astua Amerikan mantereelle, kun kaikki hänen otuksensa ovat jo karanneet ja säntäilevät ympäri New Yorkia samalla kun pimeän voimat jylläävät...


 Kuten blogiani seuranneet ovat varmaan useamman tusinan verran saaneet kuulla, olen aina ollut suuri J. K. Rowlingin fani. Olen aina rakastanut pottereita, mutta niiden elokuvaversioille en koskaan oikein syttynyt. Kun pidin jostain niin kovasti, odotukseni olivat kovin korkealla enkä osannut arvostaa elokuvia omina taideteoksinaan. "Tämäkin oli kirjassa paremmin!" tuli mieleen vähän väliä niitä katsoessa. Jotenkin niistä ei minulle välittynyt se lämpö ja sanoma, jonka kirjoista sain irti. (Nyt kun niistä on jo aikaa, voin todeta, että eivät ne elokuvat nyt varmaan ihan niin surkeita olleet. Itse asiassa pidän toiseksi viimeistä leffaa ihan kelvollisena.) Kirottu lapsikaan ei oikein lukukokemuksena iskenyt vaan oikeastaan hiukan järkytti, joten pelkäsin että olisikohan Ihmeotuksetkin pettymys. Onneksi ei! Oli ihanaa palata Rowlingin velhomaailmaan. Se oli vähän kuin olisi kotiin tullut. Luulen, että aika moneen lapsena potterit lukeneisiin, nyt kolmekymppisiin faneihin tämä leffa uppoaa kuin veitsi voihin.

Otukset on ihan oma tarinansa ja ihanan irrallaan pottereista. Totta kai jotain viittauksia on, Tylypahka mainitaan (Scamander kävi sitä ja oli käsittääkseni puuskupuh), Dumbledoren kerrotaan olleen hänen opettajansa ja Grindelvald kylvää kauhua ympäri velhomaailmaa. Yhdysvalloissakin on auroreita ja oma järjestäytynyt taikahallintonsa.

Yllätyin kuinka paljon pidin tästä leffasta. Siitä on aikaa, kun olen kunnolla hurahtanut johonkin. Tämä leffa piristi kyllä tätä pimeää marraskuuta! Harmi, että jatko-osaa saadaan odottaa pitkään, mutta ainakin on jotain odotettavaa.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Loppusilauksia

Perin synkeän sateista iltaa kotiin tullessa piristi eteisen lattialta löytyvä paksu kirjekuori. Taittoversio! Nyt olisi tarkoitus tarkistaa, ettei kirjassa ole kirjoitusvirheitä tai mitään kammottavaa epäloogisuutta - mitään isompaa ei ole tässä vaiheessa tarkoitus enää muuttaa

Muutama ilta, hyvää teetä ja kynttilänvaloa ja loppusilauksia. Tiedostokasasta on tulossa ihan oikean näköinen kirja. Voin paljastaa sen verran, että kirjasta löytyy hiukan muutakin kuin kirjaimia, nimittäin siellä on muutamia piirtämiäni kuvituksia, ja oli todella jännä nähdä ensimmäistä kertaa ikinä sellaisia tekstin väliin taitettuna.


PS. Sain lainaan Harry Potter and the Cursed Child - kirjan. Vaikka se ei olekaan Rowlingin kirjoittama, en sitten voinutkaan vastustaa kiusausta lainata sitä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Yayoi Kusaman näyttely HAMissa

Eilen kävin HAMissa katsomassa japanilaisen Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn. Jokin aika sitten näin kyseisestä taiteilijasta tehdyn dokumentin ja jo se herätti kiinnostuksen, mutta paikan päällä nähtynä taideteokset tekivät suuren vaikutuksen. Suosittelen kaikille, jotka vain paikalle pääsevät! Pilkkuja, palloja, pisteitä, värejä, heijastuksia.

Usein installaatiotaide on sellaista johon ei oikein pääse mukaan (tai siltä minusta tuntuu), mutta tässä näyttelyssa oikeasti sai tuntea olevansa osa ikuisesti jatkuvia kuvioita. Näyttelyssä on pari peilihuonetta, joissa kuviota jatkuvat peilien kautta loputtomiin. Kusama asuu Tokiossa ja on 87-vuotias. Hän maalaa edelleen joka päivä ja on erityisen kiintynyt kurpitsoihin, jotka esiintyvätkin useissa hänen teoksissaan.

Museokortti on kyllä mitä mainioin keksintö. Sain sen lahjaksi viime jouluna ja ilman sitä tuskin olisin saanut käytyä niin monessa näyttelyssä kuin tänä vuonna olen käynyt.

(Liekö sitten johtunut näyttelystä vai mistä, minulla on ollut koko viikonlopun flow ja olen kirjoittanut kokonaisen uuden luvun SL:ään ja toinen on hyvässä vauhdissa.)

Yayoi Kusaman näyttelystä
Oikean kokoinen Kusama tervehti näyttelyyn tulijoita