Tekstit

Luopumista

Tällä viikolla kuulin suru-uutisen kissavanhuksestamme: aika oli koittanut. Miisu-kissamme oli luonamme yli yhdeksäntoista vuotta, poikkeuksellisen pitkään. Vaikka olen muuttanut omilleni yli kymmenen vuotta sitten, ajattelin Miisua aina "omana kissanani". Olin kymmenen, kun saimme sen, ja nyt olen kaksikymmentäyhdeksän. Koko aikuisikäni se on siis ollut kotona odottamassa, kun menen käymään. Lapsuus loppui aikoja sitten, mutta nyt yksi osa sitä on myös poissa. Se oli odotettavissa, mutta silti kissaystävästä luopuminen on haikeaa.

Onneksi kissavanhuksemme eli pitkän ja hyvävointisen elämän. Vielä jouluna se oli pirteän oloinen ja oppi jopa viimeisenä vuotenaan uusia temppuja! Sylikissa se ei ollut ja viihtyi paljon omissa oloissaan, mutta saattoi joskus tulla nukkumaan viereen.

---

Olen saanut sitkeän flunssan seurakseni. Välillä se menee pois tullakseen sitten takaisin. Juon kolmatta kupillista teetä ja katselen kuinka ulkona ilta pimenee. Täytyy hakea ranteenlämmittimet, …

Kurt Cobainin (sen kilpikonnan) sukupuu ja muita muistikirjojen aarteita

Kuva
Otin tänään käyttöön uuden muistikirjan ja samalla selasin vanhoja muistikirjoja. Niitä on kertynyt aika liuta. Osa on tavallisia ruutuvihkoja, mutta suurin osa on kovakantisia muistikirjoja, joissa ei ole viivoja. Viivattomat ovat suosikkejani. Osan kannet on tuunattuja, osan paremmin ja osan rumemmin.

Yhdestä erityisen rumasta muistikirjasta löysin juttuja, jotka olin jo unohtanut. Esimerkiksi Kurt Cobainin sukupuun! Kurt Cobain on Siilin kuolemanpäähenkilön Artun kilpikonna. Olen jossain vaiheessa ilmeisesti suunnitellut, että kilpikonna Kurt olisi löytänyt puolison, ja he olisivat saaneet useamman kuninkaallisen tai musikaalisen jälkeläisen.

Samasta muistikirjasta löytyi  myös soittolista, muistiinpanoja Finnconin paneelista (todennäköisesti ensimmäisestä, jossa olen ollut), nanosuunnitelmia, ja tekstin aloitus, joka alkaa näin: "Ehkä jotakin olisi pitänyt aavistaa jo niistä pinkeistä leopardeista." Mitä niistä olisi pitänyt aavistaa, keskeneräinen tarina ei kerro, sillä…

Vuoden alun ajatuksia

Kuva
Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihde tuli ja meni ja tammikuukin on kohta puolessa välissä. Joululomani päättyi aikaa sitten, mutta vuoden alkuun on ehtinyt mahtua sen verran arkielämän tapahtumaa, että blogi ja kirjoittaminen joutuivat jäämään syrjään.

Sain joululomalla täydennettyä kuusenkerkkäteevarastoni. Jos joku muuten tietää, mistä sitä saa Helsingistä, saa vinkata -- en ole löytänyt sitä marketeista, luontaistuotekaupoista enkä teekaupoista. Kyseessä ei ole "oikea tee", mutta olen siihen hyvin kiintynyt. Toinen ikisuosikkini on inkivääri. Inkivääri tai kuusenkerkkä, niistä on parhaat teehetkeni tehty! Tosin joululahjaksi sain ihanaa vihreää teetä ja teekirjan, jossa on perusteellista tietoa teen historiasta ja käytöstä.

En tehnyt mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia tänä vuonna, mutta joitakin tavoitteita minulla on. Haluan hioa kässärin sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa näyttää koelukijoille. Kässärin jälkeen haluan pitää hetken tauon pitkästä proosasta ja haaveil…

Katsaus menneeseen - millainen oli toisen kirjan julkaisuvuosi?

Kuva
Vuosi on lähes loppu. Yhteenvetoa koostaessani ymmärsin kuinka paljon yhteen vuoteen on mahtunut. Monia asioita tapahtui elämässäni ensimmäistä kertaa.

Vuoden alussa hankin uuden kirjoituspöydän. Loppujen lopuksi sillä tuli kyllä kirjoitettua aika vähän, mutta uusittu kirjoitusnurkka miellyttää edelleen. Sittemmin tosin orkidea on muuttanut muiden kukkien luo ja pöytäkone on vaihtunut. Lahjoitin vanhan pöytäkoneeni eteenpäin ja ostin pienemmän käytetyn tilalle.

Helmikuussa ilmestyi toinen kirjani Hylättyjen lasten kaupunki.Se oli ihanaa ja jännittävää, mutta tällä kertaa osasin suhtautua siihen rennommin. Ennen kuin Siilin kuolema ilmestyi, en uskonut koko kirjan ilmestymistä kunnolla ennen kuin se oli käsissäni. Pelkäsin, että jostain kumman syystä kirja ei oikeasti ilmestykään. Mikään ei tietenkään kielinyt sellaisesta, se oli omaa epäuskoisuuttani kirjahaaveen toteutumiseen.

HLK:n ilmestymiseen osasin suhtautua luottavaisemmin ja muutenkaan en stressannut yhtä paljon. Joskus kuulee…

Hyvää joulua

Kuva
Hyvää ja oman näköistänne joulua teille kaikille!


Eteenpäin, mars

Kuva
Lainasin kirjastosta kirjan, joka lupaa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Taiteilija Carol Boltin Vastausten kirja (WSOY 2017, suom. Saara Pääkkönen) on ilmestynyt alunperin 1999. Se on hyvin paksu (täytyykin olla, kun siinä on vastaus kaikkeen). Kirja toimii näin: mieti mielessäsi kysymys, johon voi vastata myöntävästi tai kieltävästi, ja sivele sitten sivuja, kunnes aistit oikean kohdan löytyneen.

Minä kysyin kirjalta: valmistuuko keskeneräinen kässärini ennen vuoden loppua, kuten lupasin?

Vastaus oli, että "eteenpäin, mars". Merkit ovat siis selvät, mikä olen väittämään vastaan?


gg

Joulukuu

Kuva
"Vaikka kuusi viihtyy kylmässä ilmastossa, se on todellisuudessa autiomaan kasvi. Subarktisilla alueilla voi sataa paljon vettä ja lunta, mutta pitkän talven aikana vesi on jäässä eikä siis käytettävissä. - - Kotipiirissä kuusi tunnetaan varmaan parhaiten joulupuuna."  Daniel Butler: Puun istuttamisen taito. Ylistys puille ja niiden istutusseremonioille. S. 114-115, suom.Veli-Pekka Ketola.

Joulukuu, minne menet? Olen paketoinut, polttanut kynttilöitä ja löytänyt kirjalahjoja. Pidän joulukuusta, odotuksesta, jopa pimeydestä, vaikka se välillä tuntuukin aivan liialliselta. Kuin olisi pimeässä laatikossa aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä ja siinä välissä ei välttämättä ehdi nähdä vilaustakaan valosta. Vaikka pimeys ei olekaan koskaan ollut minusta yhtä rankkaa kuin kevään äkilliseltä tuntuva valo.

Olen lueskellut Daniel Butlerin  Puun istuttamisen taito kirjaa, josta alun lainaus on. Se on hyvin sympaattinen opus. Olen suosiolla jättänyt kirjoittamisen tältä …