Tekstit

Kirjoitusviikonloppu

Kuva
Tästä se alkaa: viikonloppu pyhitettynä kirjoittamiselle ja lukemiselle, rauhoittumiselle. Seuraavat viikonloppuni ovat nimittäin täyteen buukattuja, joten tajusin, että nyt kannattaa käyttää viikonloppu hyödyksi, koska niitä ei tänä vuonna enää ole kovin montaa jäljellä. Oman keskeneräisen tekstini vannoin olevan valmis ennen vuoden loppua. Loppu häämöttääkin (ainakin vuoden loppu), mutta on vielä monen sanan päässä. Olen nauttinut kovasti tekstin kirjoittamisesta, vaikka siitä ehkä aika vähän onkin täällä blogin puolella ollut puhetta.

Yhden kauan sitten varaamani kirjoitusoppaan sain kirjastosta: Robert McKeen Storyn. Se keskittyy elokuvakäsikirjoittamiseen, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lisäksi lukulistalla on yksi koeluettava käsikirjoitus. Kunpa omakin olisi siinä vaiheessa, että sen voisi antaa luettavaksi! Mikään ei voita ensimmäisten palautteiden innostusta.

Jonkinlaista pienimuotoista joulukalenteria olen myös suunnitellut blogin puolelle hiukan viime vuoden tapaan.

Mu…

Tunnelmia kirjamessuilta

Kuva
Kirjamessut ovat takanapäin ja ne olivat itselleni sillä tavalla erityinen kokemus, että olin siellä ensimmäistä kertaa esiintymässä. Hauskaa oli, vaikka jännittikin! Esiintyminen ei ole minulle mikään luonteva olotila, mutta olen joutunut tekemään sitä jonkin verran töissä, joten esiintymiskammo ei onneksi ole enää kouluaikojen tasolla.

Oli mukava päästä juttelemaan Hylättyjen lasten kaupungista ja kuuntelijoitakin oli paikalla. Esiintymislavan vieressä oli Potter-bussi ja mörkö hiippaili laidoilla.

Muuta ohjelmaa en juuri ehtinyt seuraamaan. Lauantai meni töissä, mutta sunnuntaina poikkesin messuille muutamaksi tunniksi haahuilemaan. Kuuntelin yhden ohjelmanumeron, Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkintoehdokkaiden haastattelun (paikalla olivat Hanne Kvist, Minna Lindeberg, Inka Nousiainen, Kristín Ragna Gunnarsdóttir ja Kirste Paltto). Tein muutaman kirjaostoksen, kuten Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvakäsikirjoituksen, mutta en enää sunnuntaina millä…

Kirjamessuja kohti

Kuva
Helsingin kirjamessut lähestyvät vinhaa vauhtia. Esiinnyn itse ensimmäistä kertaa messuilla, joten jännitys on melkoinen. Keskustelemme siitä, millaista on kirjoittaa lapsille rankoista aiheista.

Tässä tarkemmat tiedot ohjelmasta:

Hylättyjen lasten kaupunki
Aika 27.10.2017, 15:30 - 27.10.2017, 16:00 Paikka Magia Esiintyjät Briitta Hepo-oja, haastattelemassa Dess Terentjeva
Paljon muutakin mukavaa ohjelmaa messuilla on, sitä pääsee tarkastelemaan täältä. Perjantain lisäksi olen muuten vain messuilemassa todennäköisesti sunnuntaina. Messuilemisiin!


























































Hidas sunnuntai

Kuva
Tänään on ollut hyvä päivä. Hidas, kiireetön aamu. Lueskelua, teetä ja ulkoilua (kerrankin ei sada!). Tässä päivässä on ollut sellainen merkillinen seikka, että siinä on tuntunut olevan pitempiä tunteja kuin arkena.

Luin vähän eteenpäin Marie Brennanin A Natural History of Dragonsia, joka vaikuttaa todella kiinnostavalta. (Olen taas ajautunut siihen pisteeseen, että luettavien kirjojen pino on kohta korkeampi kuin yöpöydän lukulamppuni.) Kirjasta on paljon varauksia, joten priorisoin sen muutaman muun kesken olevan ohitse.

Kävin kävelemässä ja ihailin värikkäitä lehtiä. Leivoin sämpylöitä, joista kerrankin ei tullut kivikovia, ja askartelin leikekirjaa. Askarteleminen on rentouttavaa, pitäisi tehdä sitä useammin.

Eilinen meni aikalailla kirjoittaessa, joten tänään olen pitänyt siitä vapaata, mutta muutama idea kutkuttelee mielessä, joten ehkä laitan ne vielä paperille. Eräs tekstiin liittyvä lukko on onneksi loksahtanut auki.

Esimerkki kirjoittajan viikosta

Viikko sitten päätin kokeilla kirjata viikon kirjoittamiseen käyttämääni aikaa tarkemmin ylös tietyltä ajanjaksolta. Päädyin kirjaamaan muitakin tekemisiäni, koska halusin ylös sen, miksi joinakin päivinä ei tullut ollenkaan kirjoitettua. (Ihan kaikkea en toki laittanut tähän). Miten yhdistää kokopäivätyö ja kirjoittaminen? Olisiko jotain tehtävissä, että aikaa järjestyisi enemmän? Viikon tavoite oli kirjoittaa yksi kokonainen uusi luku.

2.10. Maanantai

klo 11.15 Herätys. Hups, aika myöhään. Takana on viikonloppu Jyväskylässä ja matkaväsymys vähän painaa, mutta olo on kirjallisesti inspiroitunut. Ja mikä parasta, on vapaapäivä! Tänään ehtii kirjoittaa.
klo 12.00 Pyykkikone päälle. Syön aamiaista (jos tätä enää aamiaiseksi voi kutsua) ja samalla lueskelen Kirjoita kosmos: Opas spekulatiivisen fiktion kirjoittamiseen teosta. (2006, Suomen tieteiskirjoittajat, toim. Anne Leinonen).
klo 12.30 Laitan pyykit kuivumaan ja toisen koneen pyörimään. Keitän teetä ja jatkan lukemista. Pasi Ilmari Jää…

Hvitträskin maisemissa

Kuva
Viikon kirjallinen saldo: yksi puolikas, uusi luku. Oli ihanaa kirjoittaa täysin uutta lukua edellisten korjailun sijaan. (Minulla on paha tapa jäädä jumiin lukemaan ja viilaamaan edellistä tekstiä, kun olen aikeissa jatkaa eteenpäin ja sitten en meinaa koskaan päästä eteenpäin, kun hion yksittäisiä lauseita, joita voisi hioa sitten kun ensimmäinen versio on valmis.) En ole ehtinyt kirjoittaa luvun toista puolikasta, mutta minulla on selkeä mielikuva siitä.


Sunnuntaina kävin retkellä Hvitträskissä. Ihania maisemia ja mielenkiintoinen kotimuseo tämä Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin suunnittelema erämaa-ateljee, johon sisustusta ovat suunnitelleet mm. Loja Saarinen ja Eliel Saarinen itse. Ehdin mukaan opastetulle kierrokselle, mikä oli oikein kiinnostava ja täynnä porukkaa.

Hvitträsk sijaitsee upealla paikalla korkealla kalliolla, josta oli hienot näkymät järvelle. Museokortti on minulla lisännyt museoissa käymistä paljon.



Viime aikoina luettua

Kuva
Jokin aika sitten valittelin, että löydän jatkuvasti mielekiintoisia kirjoja, jotka ilmestyvät kotiini. Oikeasti tämä ei ole valituksen aihe, päinvastoin: on mahtavaa, että on niin paljon kiinnostavia kirjoja! En ole viime aikoina juuri kirjannut blogiin lukemisiani, mutta tässä muutamia syksyn ja loppukesän lukukokemuksia:


 Helena Waris: Linnunsitoja (Otava 2017, kirjastosta)

Tykkäsin hirmuisasti Vuoresta, joten halusin lukea Warikselta lisää. Linnunsitojassa liikutaan tulevaisuuden dystopiassa, jossa Konehallinto on ajanut ihmiset ahtaalle ja ihmiset asuvat Kuiluissa maan alla. Nouseva merenpinta syö saaristoa, mutta syrjäisellä majakkasaarella sinnittelee vielä vastarintaliikkeen jäseniä, kyyhkyslakka apunaan. Zemi päätyy saarelle ilman veljeään, joka jää manterereelle. Merisää on armoton, ja saari karu. Kirja on lyhyt ja paljon jää selittämättä, mutta tunnelma on voimakas ja tarina vei mukanaan. Onkohan kirjalle tulossa jatkoa? Lukisin kyllä.


Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto 2…