Etanavauhtia, mutta eteen päin - kun käsikirjoitus on työn alla vuosikausia
Kässäri alkaa vihdoinkin valmistua. Valmistua niin, että siinä on alku, loppu, keskikohta ja kaikenlaista siinä välissä. (Ei toivottavasti tässä järjestyksessä.) Valmistua niin, että uskallan luovuttaa sen ihmisille, jotka ovat luvanneet antaa siitä palautetta. Sen jälkeen toki tekemistä on, mutta alkutilanteeseen verrattuna pidän sitä jo suurena voittona. Oikeastaan teksti olisi jo valmistunut siihen kuntoon, jos olisin kirjoittanut toiseksi viimeisen luvun valmiiksi, mutta ilmeisesti välttelen sitä kirjoittamalla tätä blogipostausta. Minulla on tapana kirjoittaa viimeinen luku heti alussa, joten se on ollut valmiina pitempään. Olen kirjoittanut tätä tekstiä tällä haavaa aktiviisesti vuoden verran, mutta ensimmäisen version kirjoitin vuosia sitten. Se oli uskomattoman sekava sepustus, vaikka itse siitä olin kovin innoissani. Koelukijat pitivät sen ideoista, mutta kenenkään mielestä siinä ei ollut minkäänlaista juonta, paitsi tietysti itseni mielestä. Jälkikäteen huomasin, että koelu