Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Ensimmäinen lukupiirivierailu

Kuva
Olin elämäni ensimmäistä kertaa lukupiirivieraana tänä iltana. Itse asiassa en ole aikuisena lukupiireissä ollut lukijanakaan. Kokemus oli erittäin kiva, paikalla kirjastossa oli pieni joukko fantasialukupiiriläisiä ja tietysti vetäjä ja keskustelimme Hylättyjen lasten kaupungista.

Oli mielenkiintoista kuulla lukupiiriläisten ajatuksia kirjasta ja keskustelussa tuli esille monia hauskoja tulkintoja, joita en itse tullut ajatelleeksi! Pelkäsin, että alan höpöttää niitä näitä, kuten joskus jos jännitän, mutta luulen että syksyinen kirjamessuesiintyminen vei pahimman esiintymiskammoni pois. (Voi olla, että höpötin silti.)

Lisäksi lukupiirissä tietysti kirja oli pääosassa ja minä yritin olla kertomatta liikaa omia tulkintojani. Lukupiiri kesti vajaan pari tuntia.

Yksi hiukan mystinen asia tapahtui: olin etukäteen kertonut vetäjälle, että kirjassa on yksi painovirhe: yhden luvun viimeisen lauseen viimeinen sana on tippunut pois. Kun tästä tuli puhetta, suureksi hämmästykseni osa lukupiiril…

Peilikuva-ajattelua

Olen alkanut tehdä grafiikantyötä, johon tulee paljon tekstiä. Koska metalligrafiikassa asiat täytyy suunnitella peilikuvana, jotta lopputulos on oikein päin, olen opetellut kirjoittamaan nurinkurin. Nyt se sujuu ihan kohtalaisesti, mutta ei kovin nopeasti. Otin taidoilleni ehkä hiukan suureellisen tavoitteen (olen melko aloittelija), mutta tekemällä oppii.

Olen kirjoittanut kyllä jonkin verran oikeinkin päin. Teksti kiitää kohti loppua ja henkilöiden tunteet tulevat ehkä liiankin liki - grafiikka toimii hyvänä vastapainona käsikirjoituksen henkilöiden elämään uppoutumiselle. Heillä ei nimittäin mene kauhean hyvin tällä hetkellä, mutta niinhän sitä sanotaan, että ongelmattomista ihmisistä on vaikeampi saada tarinaa irti.


Luopumista

Tällä viikolla kuulin suru-uutisen kissavanhuksestamme: aika oli koittanut. Miisu-kissamme oli luonamme yli yhdeksäntoista vuotta, poikkeuksellisen pitkään. Vaikka olen muuttanut omilleni yli kymmenen vuotta sitten, ajattelin Miisua aina "omana kissanani". Olin kymmenen, kun saimme sen, ja nyt olen kaksikymmentäyhdeksän. Koko aikuisikäni se on siis ollut kotona odottamassa, kun menen käymään. Lapsuus loppui aikoja sitten, mutta nyt yksi osa sitä on myös poissa. Se oli odotettavissa, mutta silti kissaystävästä luopuminen on haikeaa.

Onneksi kissavanhuksemme eli pitkän ja hyvävointisen elämän. Vielä jouluna se oli pirteän oloinen ja oppi jopa viimeisenä vuotenaan uusia temppuja! Sylikissa se ei ollut ja viihtyi paljon omissa oloissaan, mutta saattoi joskus tulla nukkumaan viereen.

---

Olen saanut sitkeän flunssan seurakseni. Välillä se menee pois tullakseen sitten takaisin. Juon kolmatta kupillista teetä ja katselen kuinka ulkona ilta pimenee. Täytyy hakea ranteenlämmittimet, …

Kurt Cobainin (sen kilpikonnan) sukupuu ja muita muistikirjojen aarteita

Kuva
Otin tänään käyttöön uuden muistikirjan ja samalla selasin vanhoja muistikirjoja. Niitä on kertynyt aika liuta. Osa on tavallisia ruutuvihkoja, mutta suurin osa on kovakantisia muistikirjoja, joissa ei ole viivoja. Viivattomat ovat suosikkejani. Osan kannet on tuunattuja, osan paremmin ja osan rumemmin.

Yhdestä erityisen rumasta muistikirjasta löysin juttuja, jotka olin jo unohtanut. Esimerkiksi Kurt Cobainin sukupuun! Kurt Cobain on Siilin kuolemanpäähenkilön Artun kilpikonna. Olen jossain vaiheessa ilmeisesti suunnitellut, että kilpikonna Kurt olisi löytänyt puolison, ja he olisivat saaneet useamman kuninkaallisen tai musikaalisen jälkeläisen.

Samasta muistikirjasta löytyi  myös soittolista, muistiinpanoja Finnconin paneelista (todennäköisesti ensimmäisestä, jossa olen ollut), nanosuunnitelmia, ja tekstin aloitus, joka alkaa näin: "Ehkä jotakin olisi pitänyt aavistaa jo niistä pinkeistä leopardeista." Mitä niistä olisi pitänyt aavistaa, keskeneräinen tarina ei kerro, sillä…

Vuoden alun ajatuksia

Kuva
Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihde tuli ja meni ja tammikuukin on kohta puolessa välissä. Joululomani päättyi aikaa sitten, mutta vuoden alkuun on ehtinyt mahtua sen verran arkielämän tapahtumaa, että blogi ja kirjoittaminen joutuivat jäämään syrjään.

Sain joululomalla täydennettyä kuusenkerkkäteevarastoni. Jos joku muuten tietää, mistä sitä saa Helsingistä, saa vinkata -- en ole löytänyt sitä marketeista, luontaistuotekaupoista enkä teekaupoista. Kyseessä ei ole "oikea tee", mutta olen siihen hyvin kiintynyt. Toinen ikisuosikkini on inkivääri. Inkivääri tai kuusenkerkkä, niistä on parhaat teehetkeni tehty! Tosin joululahjaksi sain ihanaa vihreää teetä ja teekirjan, jossa on perusteellista tietoa teen historiasta ja käytöstä.

En tehnyt mitään erityisiä uuden vuoden lupauksia tänä vuonna, mutta joitakin tavoitteita minulla on. Haluan hioa kässärin sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa näyttää koelukijoille. Kässärin jälkeen haluan pitää hetken tauon pitkästä proosasta ja haaveil…