Briitta Hepo-oja

Oikealla Arvid Lydecken voittaja Lena Frölander-Ulf Topelius- ja Arvid Lydecken palkinnot jaettiin viime viikon perjantaina, 10.1.2020. Vaikka minun sitä aluksi olikin vaikea uskoa, niin Suomea lohikäärmeille voitti Topelius-palkinnon! Palkintojenjakotilaisuus jännitti minua hirveästi etukäteen, mutta meni oikein hyvin. (Pidempää puhetta ei onneksi tarvinnut pitää, niiden pitäminen ei suju minulta!) Arvid Lydecken palkinnon sai Lena Frölander-Ulf teoksellaan Nelson Tiikeritassu, Teos (Nelson Tigertass, Förlaget). Topelius-palkintoa on jaettu vuodesta 1946 ja Arvid Lydecken -palkintoa 1960-luvulta. Tällaisella tunnustuksella on mukava aloittaa uusi kirjoitusvuosi. Jatko-osan kanssa on vielä tekemistä, joten kevät kuluu varmaankin sen parissa.

Tätä kirjoittaessani on vuoden viimeinen päivä. Itse asiassa nyt on vuoden viimeinen tunti. Millainen on ollut mennyt vuosi? Vuoden alussa listasin joitakin tavoitteita tälle vuodelle. Osa onnistui, osa ei. Hedelmien kasvatus meni mönkään (samoin kuin parveketomaatit, koko kesän kasvatuksen tulos oli yksi ainokainen tomaatti, jonka kyllä söin), mutta kirjahyllyn sain. Sekä tilaa kunnon työpisteelle. Yksi toiveistani oli myös sopparin saaminen. Suomea lohikäärmeille ilmestyi syksyllä ja monen vuoden uurastus tämän käsikirjoituksen parissa sai päätöksensä. Pidin elämäni ekat julkkarit (vaikkei kirja esikoinen ollutkaan), kävin parissa julkkareissa, esiinnyin kirjamessuilla ja kävin pitkästä aikaa Finnconissa. Kirjoitin yhden käsiksen raakaversion loppuun ja luin hyviä kirjoja. Karsin tavaroitani. Kävin katsomassa nykysirkusta ja balettia (Kafka-baletti ja Pieni Merenneito olivat upeita). Kaiken kaikkineen, arkineenkin, enimmäkseen oikein mukava vuosi. Ensi vuotta - ja uutta vuosik