Briitta Hepo-oja

Tarroja ja taustatutkimusostos. (Lohikäärmekoru ei ole Finnconista.) Heinäkuun alussa kävin Finnconissa. Sen jälkeen kun tajusin Finnconin olemassaolon, olen odottanut sitä joka vuosi, vaikken aina paikalle ole päässytkään. Tänä vuonna coni järjestettiin Jyväskylässä, ja koska minusta tuntui, että olin reissannut jo ihan liikaa, mietin jaksanko lähteä coniin. Onneksi jaksoin! Olin paikalla lauantaina ja kävin kuuntelemassa vain kolme paneelia, mutta samalla tuli moikattua kirjoittavia kavereita ja tehtyä löytöjä taidekujalta. Kaikki paneelit, joissa kävin, olivat mielenkiintoisia, mutta eniten ilahduin tällä kertaa Fantastiset hevoset -paneelista, jossa keskustelivat Hanna Morre, Marika Riikonen ja Helena Waris. En ehkä ole kertonut, mutta minulla on eräänlainen hevostyttömenneisyys. Kävin ratsastusleirillä ja silloin tällöin ratsastamassa, mutta yhtään hoitohevosta tai ohjattua ratsastusta minulla ei tuon yhden leirin lisäksi ollut, joten sellainen hevoskirjoissa esiintyvä

Kesäloman maisemia Elän kirjoittajaelämässäni ihanan kamalaa vaihetta: olen saanut taittoversion käsiini. On ihanaa nähdä teksti niin lähellä lopullista olomuotoaan, kauniisti taitettuna. Käsikirjoitus näyttää jo niin paljon kirjalta kuin irtonaisten A4-liuskojen on mahdollista näyttää. Taittoversion näkemisestä sain uutta intoa tekstin läpikäyntiin. Olen lukenut kässärin tänä vuonna niin monta kertaa, että olen seonnut laskuissa, mutta taitettuna teksti näyttää taas erilaiselta ja uudelta. Mikä sitten on kamalaa? Tekstiin ei saisi enää hirvittävästi koskea. On aika etsiä virheitä ja typoja. Ei enää isompia muutoksia, on osattava päästää tekstistä irti. Onneksi on kesä ja valoisat illat aikaa.