Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Nanowrimomuistoja vuosien varrelta

Kuva
Kohta on taas se aika vuodesta: CampNanoWrimo käynnistyy maanantaina.

(NanoWrimo tulee sanoista National Writing Month ja sitä vietetään perinteisesti marraskuussa, mutta sen lisäksi voi "mökkeillä" ja osallistua CampNanoWrimoon huhtikuussa ja heinäkuussa. Perinteisen nanon tavoite on kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanaa, mutta mökkeillessä sanatavoitteen voi asettaa alemmaskin. Nanowrimon sivujen mukaan 50 000 sanaa on suurin piirtein se sanamäärä, joka Kultahatussa on. Sanamäärä syötetään päivittäin sivustolle.)

2012 

Osallistuin ensimmäisen kerran marraskuun NanoWrimoon 2012. En muista tarkalleen, mikä sai minut liittymään mukaan, mutta luultavasti siitä puhuttiin seuraamissani blogeissa. Profiilisivujeni mukaan osallistuin "Untitled" projektilla, jonka genre oli nuortenkirjallisuus. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä käsikirjoituksesta, vaikka tilastojen mukaan kirjoitin sitä 50082 sanaa eli juuri ja juuri pääsin tavoitteeseen. Olen varmaan polttanut tämän t…

Vaihtoehtohistoriallista fantasiaa tulossa ensi syksynä!

Kuva
Hyvää kevätpäivän tasausta!

Minulla on uutisia. Kustantamon katalogi on julkaistu ja sitä myöten ensi syksyn kirjat, joten ajattelin asiasta täälläkin kertoa: Kolmas kirjani Suomea lohikäärmeille ilmestyy ensi syksynä Otavan kustantamana.

Ihanan dramaattisen kannen on suunnitellut Tuuli Juusela.


Luvassa on vaihtoehtoiseen 2000-luvun Suomeen sijoittuva nuortenkirja, jossa on mukana kuninkaallisia, Itä-Helsinkiä ja yksi lohikäärme.

Olen todella onnellinen, että tämä tarina on löytänyt kodin ja pääsee kansien väliin. Oloni on vielä vähän epäuskoinen. Tykkään tästä tekstistä hurjasti ja olen älyttömän iloinen, että se pääsee myös muiden luettavaksi.

Syksyyn on aikaa (kesäkin on välissä!), mutta täältä pääsee jo katsomaan ensi kesän ja syksyn kirjojen katalogia. Suomea lohikäärmeille -esittely on sivulla 166.

Ennakkotilaamaankin sen jo pystyy.

Kiintopiste

Kuva
Kiintopiste. Sitä ajattelin, kun yritin tällä viikolla tasapainoilla yhdellä jalalla ja hengittää ohjeiden mukaan itselleni epäluonnollisessa tahdissa. Sana palautui mieleen jostakin vuosien takaa, kun olin lapsena naisvoimistelijoissa ja meidän piti tasapainotella minuuttitolkulla ja yritin etsiä kiintopistettä liikuntasalin seinästä. (En koskaan pärjännyt voimistelussa, minusta tuntui aina etten ole tarpeeksi hyvä. Kun lopulta lopetin, se oli helpotus.) Tänä keväänä aloitin kehonhuoltokurssin. Kehoni kaipaa vastapainoa kirjoittaessa jumiutuville lihaksille.

Kirjoittaminen on aikamoista tasapainoilua. Niin ihanaa kuin kirjoittaminen onkin, on tasapainoiltava omien tavoitteiden, ristiriitaisten palautteiden ja rajallisen kirjoittamisajan kanssa. Viime vuonna kiintopisteeni olivat monella tasolla hukassa, mitä tuli kirjoittamiseen. Kirjoittamisitsetuntoni mateli välillä pohjamudissa ja kolmas kässärikään ei tuntunut valmistuvan sitten mitenkään. Onneksi solmut lopulta aukeni…