Lukuhoukka

Vuoden viimeinen päivä. Aina yhtä omituista. Se sai minussa aikaan jonkinlaisen energiaspurtin ja kirjoitin tänä iltana novellin, johon sain idean joulun aikana. (Kahden sivun sijaan siihen tulikin yhdeksän sivua. Tiivistämisen varaa on, mutta se jääköön uuteen vuoteen. Olen tyytyväinen, että pitkästä aikaa aloitin jotain ilman että se jäi pelkän idean tasolle.)

Nyt saatte kuvaspämmiä jouluni maisemista, joista minun piti ikävä kyllä jo maanantaiksi palata takaisin etelään. Sen jälkeen olen töiden lisäksi lähinnä lötköttänyt sängyn pohjalla flunssan kourissa, mutta nyt tuntuu jo paremmalta.

Toivottavasti teidän joulunne sujuivat rauhaisasti!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille. :) ! Tässä teille pari iloista joululaulua.

J. K. Rowling: Harry Potter -sarja
1997-2007
Suom. Jaana Kapari
Tammi 1998-2008

Parhaat viimeisinä, eikö niin? :) Harry Potteria on vaikea suositella suosittelematta koko sarjaa. Kuvaan valikoitui kuitenkin yksi sarjan suosikeistani, Kuoleman varjelukset. Pidän kaikista kirjoista, mutta tämä ja Salaisuuksien kammio ovat ehkä lemppareitani. Ja Feeniksin kilta. Kirjan etulehdiltä löytyy oikein tarkka päivämäärä, milloin ja mistä olen kirjan ostanut. Tämä on ostettu 7.3.2008 eli suomennoksen ilmestymispäivänä. Oi niitä aikoja, kun oli vielä uusi Potter odotettavana! Joku näistä taitaakin päästä matkalaukkuuni... Huumoria, iloa, surua, tarinan taikaa. Älkää katsoko elokuvia. Lukekaa kirjat.

Tänään esittelyssä klassikko. Taru sormusten herrasta oli iso juttu, kun olin yläasteella. Ensimmäinen leffa nimittäin tuli teattereihin. Silloin vielä pidin kiinni siitä, että luen kirjan ennen leffaversiota, joten tämäkin tuli luettua. (Nykyään saatan lipsua säännöstä.) Ala- ja yläasteen fantasiafanitukseni kohdistuivatkin oikeastaan ainoastaan TSH:sta ja Pottereihin.

Taru sormusten herrasta on käännetty ainakin 38 kielelle ja joidenkin arvioiden mukaan se on maailman toiseksi myydyin romaani. (Kaikki mikä myy paljon, ei tosiaankaan ole roskaa!)

J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta
WSOY 2002 (1973–1975)
30. painos
981 s.

Hei!

Tänään ette saa lukuvinkkiä, saatte piparkakkutaloni. Siitä ei tullut talo, siitä tuli auto. En keksinyt Doctor Whosta enää tehtävää, niin piti vaihtaa maailmaa. Tässä on - tai on olevinaan - Supernaturalin Impala. Se auto on paras! Ja ihanan linjakas. Mitä piparkakkuautoni ei varsinaisesti ole, mutta tämä versio on huomattavsti ensimmäistä parempi. (Se nimittäin hajosi murusiksi ennen kuin oli koossakaan. :D) Onko teillä tapana rakennella piparkakkutaloja?

Magnus Mills: Taivaanrannan kulkijat
WSOY 2001
(alk. Three to see the king)
suom. Eva Siikarla



Magnus Mills on yksi uusista suosikkikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan on sellaista absrudia meininkiä ja mustaa huumoria, että se on vailla vertaa. Hän kirjoittaa kummallisista asioista aivan kuin ne olisivat normaaleja.

Taivaanrannan kulkijoissa kertoja asustaa pellistä kyhätyssä talossa ylängöllä ja on elämäänsä täysin tyytyväinen, kunnes hänen peltitaloonsa ilmestyy asumaan nainen, joka kysyy: "Täälläkö sinä olet piilotellut?" Kertoja ei mielestään ole piilotellut. Hän nyt vain on sattunut asumaan peltitalossaan, mutta naisen mielestä niin askeettisesti ei voi elää. Kohta kaikki meneekin uusiksi ja muuttuu huonompaan suuntaan.

Charlaine Harris: Dead until Dark





Sookie Stackhousesta kertovan kirjasarjan ekat kolme osaa ovat mielestäni oikein viihdyttäviä. Jossain vaiheessa kuitenkin innostus sarjaa kohtaan lopahti eikä tv-versiokaan enää oikein vetänyt puoleensa. Omistan näitä kirjoja kuitenkin varmaan kymmenen kappaletta. Jos kaipaa kevyttä vampyyriviihdettä, joka kuitenkin on suunnattu aikuisille, kannattaa tarttua näihin. :) Vaikka yleensä suosinkin suomennoksia, nämä toimivat jotenkin paremmin englanniksi.

Joillakin on blogeissaan vieraskynäkirjoituksia, mutta minulla vierailee tänään joulukalenterissa kirjahylly! Poeettisen oikeudenmukaisuuden Dee ystävällisesti kuvasi minulle Nörtti - New gamen. 

Olen lukenut Aleksi Delikourasin Nörtin, mutta kirjaa ei löydy omasta hyllystäni. Kirja on hulvattoman hauska ja kuulemma saanut monet sellaisetkin pojat, jotka eivät lue, innostumaan lukemisesta. Päähenkilö, DragonSlayer999 (nimi jolla hän pelaa netissä) viettää päivänsä mieluiten pelaamalla. Tässä päästään lukemaan hänen päiväkirjaansa.

Aleksi Delikouras: Nörtti - New game
Otava 2012


Ps. Pari viimeistä viikkoa on suorastaan lentänyt! Ne illat, jotka eivät ole menneet töissä, olen lähinnä askarrellut ja paketoinut. Viimeiset kaksi iltaa olen rakentanut piparkakkutaloa. Se onkin ollut sen verran epäonninen projekti, että katsotaan pääseekö se blogiin asti. Olisi hauska leipoa myös kirjan muotoisia piparkakkuja!

Rosa Liksom: Hytti numero 6
WSOY 2011
270 s.

Yhdistän tämän kirjan jouluun, vaikka se ei mitenkään jouluinen olekaan. Sain sen 2011 joululahjaksi.Hyvää lomaluettavaa!

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
WSOY  2010 (alk. 1950 Muminpappans bravader)

Tove Jansson ja muumit eivät esittelyjä kaipaa. Muumipapan urotyöt on ihana kirja ja kertoo Muumipapan villistä nuoruudesta - ainakin sellaisena, kun hän sen tahtoo meille kertoa. :) Hauskasti kirjoitettu, aivan ihanaa kuvitusta. Ja hyvin muumimaista menoa.

Hitomi Kanehara: Käärmeitä ja lävistyksiä 
Sammakko 2009 (alk. ilm. 2004)

Käärmeitä ja lävistyksiä ei varsinaisesti ole omia lempikirjojani, mutta se on varsin mielenkiintoinen kuvaus japanilaisista alakulttuurin nuorista. Jos kestää yksityiskohtaista lävistysten kuvailua (joka minulle oli vähän liikaa välillä!), kannattaa lukea - kirja on pikkuinen ja sen lukee nopeasti.


Käärmeitä ja lävistyksiä on voittanut Akutagawan (Japanin arvostetuin kirjallisuuspalkinto) ja se on käännetty kymmenille kielille.

Jukka Parkkinen: Kaupungin kaunein lyyli
WSOY 1986


Kuten varmaan olen moneen kertaan maininnut, Jukka Parkkinen on lempikirjailijoitani. Kaupungin kaunein lyyli on jo vanha, mutta olen lukenut sen moneen kertaan, ja joka kerta se on yhtä mukavaa luettavaa. Parkkisen tyyli on hyvin sympaattinen.

Frank Herbert: Dyyni. Ensimmäinen osa.
(Dune 1965)
WSOY 2010

Dyyni on ensimmäinen osa Frank Herbertin klassikkoscifisarjasta. Hiekkamatoja ja juonittelua! Todella kiinnostava kirja, luin ahmien.

(Tämän kanssa kävi sellainen kuvatapaturma, että olin kuvannut vahingossa sarjan kolmannen osan enkä ehtinyt kuvata uudestaan... Suosittelen aloittamaan ensimmäisestä. :)

(EDIT: Joulukalenterin ajoittaminen ei näköjään ihan onnistunut, tämän kirjan piti tulla vasta huomenna, mutta mennään sitten tässä järjestyksessä ja tänään vilahtanut luukku tulee uudelleen julki huomenna.)

Väinö Linna: Tuntematon sotilas
Suur-Seura 1977

Parhaat sotakirjat ovat sodanvastaisia. Väinö Linna (1920 – 1992) kirjoittaa todella elävästi. Tämä kirja oli hukassa kirjahyllystäni monta vuotta, mutta viime vuonna löysin sattumalta antikvariaatista juuri samanlaisen painoksen kuin mikä minulla oli. Surullinen kirjahan tämä on, mutta ei täysin toivoton. Elokuvasta en ikinä samalla tavalla ole ollut kiinnostunut.

Linna suunnitteli Tuntemattomasta sotilaasta kolmeosaista, mutta taloudellinen pakko ajoi hänet julkaisemaan kirjan yhdessä osassa. Kirja ei tunnetusti saanut pelkkää kiitosta osakseen ilmestyessään. Matti Kurjensaari on kirjoittanut, että Linnalle esitettiin samanlaisia korkeitten ihanteiden vaatimusta kuin Juhani Aholle esitettiin Papin rouvasta, että kriitikoiden mukaa…

Jesse Andrews: Maailmankaikkeuden huonoin elokuva
(Me & Earl & the Dying Girl)
Suom. Sami Rouhento
2012 WSOY

Greg käyttää kaiken energiansa siihen, ettei erottuisi joukosta. Sitten hänen äitinsä pakottaa hänet pitämään seuraa kuolemansairaalle tytölle, mikä ei sovi lainkaan Gregin suunnitelmiin - sehän tekee hänestä kaikkien silmätikun. Mustaa huumoria ja epäperinteistä kerrontaa. Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

S. E. Hinton: Me kolme ja jengi (The Outsiders)
1969
Otava 196 s.
Suom. Marja Leskinen



Klassikko. 1960-luvun nuorten amerikkalaisten jengielämää.

Hinton kirjoitti kirjan 16-vuotiaana.

John Galsworthy: Forsytein taru (The Forsyte Saga)
WSOY 1968 (alk. 1906-1921)

Ajattelin aina, etten ole juurikaan lukenut historiallisia romaaneja, mutta on niitä sitten kuitenkin yllättävän paljon kertynyt. Vai onko romaani historiallinen, jos se omana aikanaan on kuvannut nykyaikaa...?

Tämän päivän lukuvinkkinä on yksi lempikirjoistani, Forsytein taru. (Minulla on tästä jossain myös kaksiosainen painos, mutta tässä kolmen osan pokkaripainos, joissa on mielestäni oikein hauskat kannet.) Kirjassa seurataan rikkaan Forsyten suvun kolmen sukupolven vaiheita 1800-luvulta toisen maailmansodan jälkivuosiin. Romaanissa tarkastellaan ihmisiä läheltä. Englannin yläluokan elämä tuntuu kovin pinnalliselta ja itsekkäältä ja monin paikoin onnettomalta. Aikansa kritiikki, joku sanoi.

Pääosassa on Soames Forsyte, joka on naimisissa Irenen kanssa. Avioliitto on kovin yksipuolinen ja onneton. Soames on hyvin kirjoitettu hahmo, muttei kovin hyvä ihminen: hänellä on pakkomielle rahasta ja hän kerää oma…

J. K. Rowling: Siuntio Silosäkeen tarinat
(The Tales of Beedle the Bard)
Tammi 2009
Suom. Jaana Kapari-Jatta


Jos Harry Potterit on luettu, mutta kaipaa lisää pottermaista maailmaa, kannattaa tarttua Siuntio Silosäkeen tarinoihin. Eniten saduista saa irti, jos on lukenut Kuoleman varjelukset. Kirjassa on viisi satua.

Alunperin kirjasta oli olemassa vain seitsemän Rowlingin käsinkirjoittamaa kappaletta, joista seitsemäs myytiin huutokaupassa ja summa lahjoitettiin eurooppalaiseen lastensuojelutyöhön. Sen jälkeen kirjasta tehtiin painos myös kaikkien muiden saataville.

Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala
(The God of small things)
WSOY 1997
384 s. Suom. Hanna Tarkka

Joutavuuksien jumala on hengästyttävä kuvaus Keralassa asuvasta intialaisesta suvusta. Pääosissa ovat Rahel ja Esthappen, kaksoset, ja heidän lapsuudenkokemuksensa.

Kieli on niin kaunista, että se melkein läkähdyttää, ja kaikki yksityiskohdat on kuvattu niin, että kaiken melkein maistaa ja haistaa. Juuri pienissä yksityiskohdissa on tarinan lumo ja vetävyys ja julmuus. Kuinka pienet asiat muodostavat suuria kokonaisuuksia ja voivat tuhota elämiä. Tarinassa on vahvasti läsnä Intian yhteiskunnan ongelmat, kuten kastijako. Myös kommunismi ja Intian tuomaskristillisten elämä on läsnä.


Arundhati Roy (s. 1961) on intialainen kirjailija ja kansalaisaktivisti. Joutavuuksien jumala voitti 1997 Booker-palkinnon ja on toistaiseksi Royn ainut romaani.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tälle päivälle minulla oli suuria vaikeuksia päättää kirjaa. Kaikista eniten olisin halunnut esitellä jonkin 1917 julkaistun kirjan, mutta en omista yhtään sellaista enkä ole varma olenko lukenutkaan.

Joten, loppujen lopuksi, tänään lukuvinkkinä on jotain uudempaa:

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY 2014
334 s.


Neljäntienristeys on hieno kuvaus ihmisistä ja heidän unelmistaan ja pettymyksistään eri vuosikymmenillä, eri vuosisadoilla. On pitäjänkätilö Maria, hänen avioton Lahja-tyttärensä, Lahjan mies Onni, joka on palannut sodasta ja jonka onni on muualla kuin kotona, ja heidän lapsensa. On sodan polttama pohjoinen ja kirkonkylä. Tässä kirjassa ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän.

Viidennen luukun takaa paljastuu...

Satuja!

Andersenin satuja
Kuvittanut Svend Otto S.
Suom. Eeva-Liisa Manner ja Kaija Pakkanen
Weilin+Göös 1984

Satuja kannattaa aina lukea. Ja Andersenin sadut ovat ihania, ja tässä kokoelmassa on myös mahtava kuvitus, jota ihailla. :) Kuvitus sai minun mielikuvitukseni lapsena lentoon, niin elävää se on ja hiukan pelottavaakin. Tässä kokoelmassa tarinat eivät ole kaikista siloitelluimpia (joskin eivät tietenkään ihan alkuperäisten esikuviensa kaltaisia). Kokoelmassa mukana ovat mm. Lumikuningatar, Tulukset, Vakaa tinasotamies, Villijoutsenet ja Paimentyttö ja nokikolari. Joulun aikaan sopivat Lumiukko ja Joulukuusi.

Nevil Shute: Viimeisellä rannalla
Uusi kirjakerho 1984 (alk. On the Beach 1957)



Palataan joulukalenterissa taas vuosikymmenten takaisiin teoksiin. Viimeisellä rannalla on kuvaus maailmasta, joka hiipu hiljalleen ydinsodan jälkeen. Australia on viimeisiä paikkoja, jossa ihmiset eivät ole vielä kuolleet säteilysairauteen. Jos tietäisit ihmiskunnan loppuvan huomenna, istuttaisitko silti tänään kukkia, jotka kukkivat vasta ensi keväänä? Kirja on voimakas kannanotto ydinaseita vastaan tai ainakin sellaisena sen luin. On the beach on Yhdistyneiden kuningaskuntien merivoimien termi ja tarkoittaa armeijasta eläköitymistä. Yksi parhaista dystopioista, joita olen lukenut. Ahdistavasta aiheesta huolimatta kirja on tyyliltään jotenkin hyvin rauhallinen.

Sir Elwoodin värit on tehnyt kirjan inspiroimana kappaleen:

Seita Vuorela - Niina Repo: Ruttolinna
WSOY 2002

Ruttolinna on nuortenkirja vuosituhannen alusta.

Seitsemän nuorta saa kesätöitä ranskalaisesta linnasta, jossa on tarkoitus viihdyttää turisteja painajaisilla. Suurin painajainen on tietysti rutto. Jokaisella nuorella on oma taitolajinsa. Kusti ja Mikael esimerkiksi ovat rekvisiitta- ja efektivastaavia, Pihla taas puvustaa ja maskeeraa. Lisäksi mukana ovat Kim, Silja, Roisto ja Halla. Unelmien kesätyö alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muuttua aivan toiseksi, kun tosi ja taru meinaavat sekoittua. Ruttolinnassa kertojia on monta ja ne vaihtuvat tiheään tahtiin, yhden- kahden sivun välein. Kirja onkin jollain tapaa elokuvallinen tai pelimäinen.

Seita Vuorela (1971 - 2015) ja Niina Repo julkaisivat yhdessä monta nuortenkirjaa, mm. Susitosi ja Jalostamo ovat myös heidän kirjojaan.

Joulukalenterin toisen luukun takana majailee...


Erich Segalin Love Story - Rakkauskertomus
SKS / Tammi 1971/1970
160 s.

Mitä voi sanoa kaksikymmentäviisivuotiaasta tytöstä joka on kuollut?
    Että hän oli kaunis. Ja älykäs. Että hän rakasti Mozartia ja Bachia. Ja Beatleseja. Ja minua. Kerran kun hän nimenomaisesti rinnasti minut mainittuihin musiikkimiehiin, kysyin häneltä missä järjestyksessä, ja hän vastasi hymyillen: "Aakkosjärjestyksessä." (s. 1)
Love story on klassinen rakkaustarina. Se on hyvin surullinen ja hyvin nopealukuinen. Oliver on varakkaan perheen ainut lapsi ja opiskelee Harvardissa lakia. Jenny opiskelee Radcliffessa musiikkia. Oliverin vanhemmat vastustavat parin seurustelua, mutta se ei estä heitä. Vaikka jo ensimmäiseltä sivulta on selvää, etteivät he eläneet onnellisina elämänsä loppuun asti, niin silti heidän tarinassaan on paljon hyviä hetkiä.

Segal (1937 – 2010) oli amerikkalainen kirjailija. Hän kirjoitti tarinan ensin elokuvakäsikirjoitukseksi, muttei …

Hei!

Ajattelin tänä vuonna pitää blogissani joulukalenteria. (Idean keksin sopivasti näin marraskuun viimeisenä päivänä. ;) Joulukalenterissa esitellään lyhyesti joka päivä jokin lukuvinkki, joka on peräisin omasta kirjahyllystäni.

Ensimmäinen luukku:





Otfried Preußler: Mustan myllyn mestari (saks. Krabat)
1971/1978 WSOY
220 s.

Mustan myllyn mestari on hyvin vangitseva tarina Krabat-pojasta, joka kiertelee kerjäläisenä ympäriinsä, kunnes unessa yksitoista korppia kutsuu häntä myllylle. Mustassa myllyssä on mustaa magiaa, jännitystä ja ripaus rakkautta. Yksi nuoruuteni suosikkikirjoja.

Otfried Preußler (1923 – 2013) oli saksalainen lastenkirjailija. Hänen tuotantoaan on käännetty 27 kielelle.