Lokakuun juttuja ja lohikäärmeitä

Lokakuu oli ja meni, samoin kirjamessut. Raportoiminen blogiin jäi, mutta oli mahtavaa päästä KirjaKallion lukiolaisten haastatteluun. Heillä oli hyvin perehtyneitä, tekstianalyyttisia kysymyksiä Suomea lohikäärmeille -kirjasta. Pari esiintymistä ehdin itsekin katsoa, muuten lähinnä kuljeskelin ympäriinsä. Kirjasyksy etenee aina niin nopeasti, että messut tuntuvat jo kaukaiselta menneisyydeltä.

Harvinainen aurinkoinen päivä tällä viikolla

Pääsin viime kuussa myös vierailemaan Sini Helmisen ja Elina Pitkäkankaan For YA-videolla, jolla juttelimme fantasiaolennoista. Tästä on siis jo hetkinen aikaa, mutta blogiin linkkaaminen jäi. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikenlaisista otuksista, niin oikeista kuin fiktiivisistä. Mitä oudompi ja harvinaisempi, sen parempi, joten oli hauska päästä keskustelemaan aiheesta.

Minulta on kysytty, miksi olen halunnut kirjoittaa lohikäärmeistä ja erityisesti pienistä lohikäärmeistä. Lohikäärmeet eivät toki ole harvinaisia fantasiaolentoja, mutta ne ovat omia suosikkejani. Ne ovat aina kovasti kiehtoneet minua. Niitä on monen kokoisia ja - näköisiä. Isot sellaiset ovat toki upeita, mutta pienet ovat söpöjä - ja kirjoittaessa käteviä. Jos olisin sijoittanut kirjani maailmaan suuria lohikäärmeitä, luulen että päähenkilöni Timin vuokranantajalla olisi ollut asiaan jotakin sanottavaa. Ruokkiminenkin olisi ollut haastavaa ja todennäköisesti kallista. Kaiken kaikkiaan pikkuruiset lohikäärmeet tuntuivat omassa tekstissäni sujahtavan helposti kaupunkiympäristöön. Lohikäärmeet ovat ehkä heikko kohtani vähän samoin kuin Harry Pottereissa ne ovat Hagridille kaikesta vaarallisuudestaan huolimatta suloisia olentoja. On minulla muitakin lempiolentoja: feeniksit ja yksisarviset.

Nyt on jo marraskuu ja kirjoituspuuhien suhteen lähinnä chillaillut. Hektinen syksy on vienyt veronsa eikä tämä marraskuun harmaa synkeys oikein saa minua liikkumaan kohti läppäriä vaan enemmänkin kohti sohvaa ja vilttiä. Sohva ja viltti, varsin tarpeellisia nekin!

Kommentit