Kirsikkapuita

Kävin tänään Krisikkapuistossa ihastelemassa kirsikkapuiden kukkimista. Kukat olivat ehkä haaleampia kuin odotin, mutta kovin kauniita silti.

Kirsikankukkia

 

Luulen, että joudun pitämään pienen blogitauon, koska kaadun työstressin alle ja lisäksi erään luovan kirjoittamisen projektin deadline painaa päälle, joten en ehdi oikein bloggaamaan. Mutta tulen kyllä takaisin pian, viimeistään kuun lopussa - ellei sitä ennen ole kerrottavaa!

Kuinka epäkronologisesti voi kirjoittaa?

Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät osaa kunnolla suunnitella mitään etukäteen. Minulla on kyllä päässäni paljon turhanpäiväistä triviaa hahmojen silmienväristä kengänkokoihin ja baarikaapin sisältöön (vaikka baarikaappia ei edes mainittaisi tekstissä), mutta näitäkään harvemmin kirjoitan minnekään ylös, juonen ylös kirjoittamisesta puhumattakaan.

Minulla on kyllä muistivihko, mutta sinne kirjoitan yleensä tekstinpätkiä suoraan, en ideoita niihin. Yksinkertaisesti - olen surkea suunnittelemaan tarinoita etukäteen. Se ei sinänsä ole minua haitannut, koska olen todennut, että minä en hallitse tekstejäni, ne hallitsevat minua ja vievät yleensä sinne minne lystäävät.

Ja ilmeisesti olen myös surkea kirjoittamaan kronologisessa järjestyksessä; kirjoitan nyt kässäriä, josta olen viime postauksissa puhunut, ja siitä on tällä hetkellä olemassa luvut 1-6, 14, suurin osa luvusta 15 ja pari pätkää numeroimattomista luvuista. En yleensä kirjoita ihan näin miten sattuu, mutta nyt minut on vallannut suunnaton epäkronologinen... öö... kaaos? Ennen olen kirjoittanut ensimmäisen ja viimeisen luvun, ja sitten suurin piirtein järjestyksessä väliin jäävät luvut.

Pelkään, että nykyinen tarina kärsii tästä mahdottomasta sinne tänne hyppelystäni. Toisaalta pelkään, että unohdan ideani, jos en niitä kirjoita saman tien ylös, vaikka ne eivät olisikaan järjestyksessä seuraavat...

Miten te yleensä kirjoitatte? Voiko epäkronologisesta kirjoittamisesta olla haittaa - jos ei ole edes suunnitellut tarinaa etukäteen? Vai voiko tästä kuitenkin tulla jotakin?

En usko, että tämä valmistuu kovin äkkiä. Tämä on vähän sellainen ikuisuusprojekti, johon palaan aina välillä, muiden projektien välissä. Vaikka olisikin kiva saada tänä vuonna valmiiksi jokin toinenkin käskirjoitus kuin camp-romaani.

Ei kuuta kummempaa

On ollut lämmintä. Ja hiljaista. Ei uutisia kustantamoista (kohtahan kaikki ovat jo kesälomalla ja sitten vastauksia ei ainakaan tule, vai?) mutta iloisia uutisia muualta.

Lisäksi aurinko on selvästikin jotenkin vaikuttanut päähäni, sillä yhtäkkiä se pursuilee ideoita. Ja minä kun olen kärsinyt inspiraatioiden puutteesta. Nyt meneillään on novellinkirjoitusta sekä yhden vanhan projektin totaalista uudelleenkirjoittamista (en aio edes vilkaista vanhaa tiedostoa). Siinä on kasassa jo viisi ja puoli tuhatta sanaa, eli se on ihan hyvässä vauhdissa. Kirjoittaminen tuntuu edelleen kivalta. (Mitä nyt novelli vähän tökkii.)

***

Olen lukenut Condien Rajalla-kirjaa ja toistaiseksi se on ollut uskomattoman tylsä, pitkäveteinen ja tasapaksu ja kaikkia muita samaa tarkoittavia adjektiiveja. Olen aika pettynyt, sillä ekassa osassa oli mielestäni ideaa. Tämä etenee niin madellen, että en tiedä milloin saan sen luettua loppuun. Nyt en tiedä, jaksanko edes odottaa kolmatta osaa - vai luovutanko tosiaan vaikka sarja on kesken? No, ehkä se paranee loppua kohden.

Kirjoittajaelämän ulkopuolella olen tänään viettänyt uskomattoman tylsistyttävän päivän töissä (se oli jopa tylsempää kuin Condien kirjan lukeminen) ja tehnyt muutaman löydön kirpparilta (The Arkin levyn, lusikoita ja kivan paidan). Ja talvivaatteet, ne aion lopullisesti haudata vaatekomeron syövereihin.

Valoisaa

Palasin eilen pitkästä aikaa erään pitkään työn alla olleen tekstin pariin ja jatkoin tänään. Olen kirjoittanut melkein koko päivän ja se on ollut kamalan kivaa. (Ellei oteta niskojen kipeytymistä lukuun.)

Muistin taas, miksi minä pidän niin kovasti kirjoittamisesta: se on niin hauskaaa. Ainakin tämän tekstin kohdalla. Viihdyn sen parissa niin hyvin, että uppoan tekstin maailmaan ja unohdan ajankulun. En minä tiedä, viihdyttääkö tämä teksti ketään muuta kuin minua, mutta ei sillä ole väliä. Itselleni minä ensisijaisesti kirjoitan.

Ja minä en vain aiemmin saanut avattua tiedostoa. Pelkäsin sitä, ihan turhaan! Harmi, että huomenna taas on arkipäivä, joka katkaisee kirjoitusputkeni, mutta ei voi mitään. Onneksi ensi viikolla on yksi vapaapäiväkin.

Numeroita, noita

Päivä alkoi aurinkoisena ja aurinko muistutti siitä, että en ole pessyt ikkunoitani. Pakenin muistutusta ulos ja päätin käydä uimassa. Se oli mukavan rentouttavaa, vaikka en ole koskaan pitänyt uimahalleista. En tiedä miksi. Olisipa poreammeeseen vain voinut jäädä lojumaan! (Jep, totta kai etsin uimahallista sellaisen räpiköityäni hetken normaalissa altaassa...)

Vaarna haastoi minut jo jokin aika sitten vastaamaan 11 kysymystä -haasteeseen. Haasteeseen kuuluisi kertoa yksitoista asiaa itsestään, vastata yhteentoista kysymykseen, keksiä saman verran itse lisää ja laittaa haaste eteenpäin yhdelletoista muulle. Olen nyt paheellisen laiska ja toteutan tämän vain puolittain; vastaan Vaarnan kysymyksiin, mutta en keksi omia enkä laita eteenpäin tällä kertaa.

1. Mitä mieltä olet runoudesta? Kiinnostavatko runot?

En lue juurikaan runoja. Joskus jokin runo on tehnyt suuren vaikutuksen, mutta aika harvoin. Kyllä ne jonkin verran kiinnostavat, mutta yksittäisannoksina, kokoelmiin harvemmin tartun. Lempirunoilijani on ehkä Eeva-Liisa Manner. Murrerunoista en pidä. Arvostan runoutta suuresti, en vain oikein tule toimeen sen kanssa.

2. Mikä on tärkein saavutuksesi tähän mennessä?

En tiedä. Hengissä pysyminen? Itse asiassa tällaiset kysymykset ahdistavat minua aina, koska en tiedä, olenko saavuttanut mitään saavuttamiseksi laskettavaa, ja että mitä minun olisi pitänyt saavuttaa.

3. Kahvia vai teetä?

En pidä itse asiassa kummastakaan, mutta otan teetä, jos tarjotaan.

4. Oletko genreuskollinen lukija tai kirjoittaja?

Luen kyllä monenlaista, mutta eniten varmaan realismia ja sitten scifiä (dystopioita lähinnä). Oikeastaan vain dekkarit ovat sellaisia, joihin en melkein ikinä saa tartuttua. Kirjoittajana olen aika uskollisesti kirjoittanut tiettyä genreä jo muutaman vuoden, realistista proosaa, mutta välillä kyllä kirjoitan spefiäkin, ja itse asiassa olen suunnitellut erästä fantasiahenkistä tarinaa seuraavaksi.

5. Mikä on suosikkielokuvasi?

Vaikea kysymys! TSH:t on upeita elokuvia, lisäksi sanon Titanicin, vaikka siitä pitäminen lienee vähän noloa. :) Muita suosikkeja ovat olleet Anna Kareninan leffaversio (2013) ja Keisarikunta.

6. Mitä pelkäät?

Moniakin asioita. Mm. korkeita paikkoja, autolla ajamista ja sitä että mokaan.

7. Auto vai julkiset kulkuneuvot?

Julkiset, koska pelkään autolla ajamista eikä minulla sellaista olekaan.

8. Osaatko muita kieliä? Mitä?

Englantia, ruotsia, saksaa. Tosin saksa on aika ruosteessa. Alkeet olen (ainakin joskus) osannut pohjoissaamesta ja virosta.

9. Mikä on paheesi?

Suklaa. Ja joissakin asioissa järjetön laiskuus. Olen esim. laiska käymään kaupassa, minkä takia jääkaapissani on harvoin mitään järkevää.

10. Mitä ajattelet kirjallisuuden tulevaisuudesta?

Kirjallisuus ei koskaan kuole!

11. Onko kesäsuunnitelmia? Millaisia?

Aion kiertää Helsingin saaria ja kirjoittaa. Jotain.

Mitä te meinaatte?