Kirjailijavierailulla Greifswaldissa

Terveisiä Greifswaldin reissulta! Olen jo palannut kotiin pikavisiitiltäni Saksaan, mutta kaikenlaista ehdin nähdä ja kaikenlaista tapahtua, joten ajattelin kirjoittaa tänne pientä raporttia matkastani.

Keväällä sain viestin, jossa kysyttiin, haluaisinko tulla Neue Nordische Novellen VI antologian tiimoilta kirjailijavieraaksi Greifswaldiin. Antologiassa on mukana novellini Die Zehenjungfrau (suom. Varvasneitsyt, ilm. Usvassa 1/2016). Heti kun sain aikataulut sumplittua, sanoin että totta kai. Niinpä viime torstaina lähdin kohti Nordische Klang festivaalia. En vieläkään oikein usko hyvää tuuriani ja sitä, että he tahtoivat minut sinne!

Claudia Nierste und Mareen Patzelt (Hg.): Neue Nordische Novellen VI. Im großen Kreis. 2018 Freiraum-Verlag.

Torstai 10.5.2018

Lähdin ensin Helsingistä kohti Berliiniä. Berliinistä on noin 250 kilometriä Greifswaldiin. Olin saanut liput ja aikataulut järjestäjiltä, ja suuntasin lentokentältä kohti päärautatieasemaa. Oli todella helteistä. Rautatieasemalla selvisi, että juna ei kulje tänään ollenkaan Berliinistä Greifswaldiin ratatöiden takia. Virkailija lykkäsi minulle kopion melko mutkikkaasta korvaavasta reitistä, joka oli minuuttiaikataulutettu. Siihen kuului lähijunaa, korvaavaa bussia Bernauhun ja sieltä junalla Greifswaldiin. Olin vähän huolissani, varsinkin, kun kaikki kuulutukset olivat saksaksi ja saksantaitoni ruosteessa. Onneksi ystävälliset paikalliset auttoivat minua ja jollain konstilla päädyin kahden tunnin jälkeen oikeaan junaan.

Greifswaldissa minua tuli vastaan opiskelijaopas, joka esitteli minulle kaupunkia ja opasti minut hotellille. En ollut odottanut opasta ja olin lataillut offlinekarttoja valmiiksi, mutta nyt niille ei oikeastaan ollut tarvetta. Helatorstai on kuulemma Saksassa "fathers' day", joka tarkoittaa lähinnä suureen humalaan hankkiutumista. Illalla olisi ollut konsertti, mutta olin matkasta sen verran väsynyt, että vetäydyin hotellille. Illalla oli aikamoinen ukkosmyrsky. Ulkoa kuului silti juhlintaa melkein koko yön.


Perjantai 11.5.2018

Perjantaiaamu oli torstaita paljon kylmempi. Minulla oli vähän aikaa kierrellä kaupungilla. Etsin erityisesti paperikauppoja ja niitä löytyi jonkin verran. Ruokakauppaa en onnistunut löytämään. Greifswald on kaunis, 50 000 asukkaan kaupunki, jossa on ollut asukkaita 1200-luvulta asti. Vanhoja rakennuksia on paljon, ja kaikki oli hyvin vehreää. Kaupungin yliopistossa opiskellaan ainakin suomea, ruotsia ja islantia (mutta islannin opetus on vaarassa loppua). Voin kyllä suositella kaupunkia! Joskin edes auttavista saksan taidoista on hyötyä - suurimmassa osassa käymistäni kaupoista ja postissa myyjät eivät puhuneet lainkaan englantia. Toki ostokset saa hoidettua kielellä kuin kielellä, jos löytää itsenäisesti sen mitä etsii.

Yhdeltätoista tapasin Claudia Niersten, joka on antologian toimittaja ja ollut kääntämässä novelliani ja hän haastatteli minua saksalais-suomalaisen seuran nettisivuille. Hänen kanssaan oli helppo jutella - varsinkin kun puhuimme koko ajan suomea.

Tapasin myös Bjargey Ólafsdóttirin. Bjargey oli toinen kirjailijavieras, joka oli kutsuttu lukutilaisuuteen. Lounaan jälkeen kävin kaksissa hänen näyttelyn avajaisissaan (hän myös piirtää ja tekee monipuolisesti taidetta).

Näyttelyn avajaisista päädyimme isommalla porukalla kahville, mistä minulla tulikin kiire hotellille vaihtamaan vaatteita illan novellien lukutilaisuutta varten. Muut menivät sinne suoraan kahvilasta ja hetken verran olinkin jo paniikissa, että en löydä paikalle yksikseni. Jälleen kerran sain apua ystävälliseltä paikalliselta ja navigaattorilta ja löysin perille.



Lukutilaisuus alkoi kuudelta ja ensiksi oli tilaisuuden avaus ja projektin lyhyt esittely. Puhuttu saksa meni minulta aika ohi, ja toisaalta jännitin niin omaa haastatteluani, että en pysytynyt oikein keskittymään vieraaseen kieleen. Bjargey luki ensin novellistaan muutaman lauseen islanniksi, sitten kääntäjä luki hänen novellinsa saksaksi ja sitten oli hänen haastattelunsa. Minun vuoroni oli tauon jälkeen ja luin novellini ensimmäiset kuusi lausetta suomeksi, sitten kääntäjäni luki novellin saksaksi. Oli todella mielenkiintoista ja mahtavaa kuulla omaa tekstiään käännettynä! Yleisö naurahteli välillä, mistä päättelin novellin huumorin uppoavan ainakin jonkin verran.

Haastattelu oli englanniksi ja ensimmäinen sellaiseni. Olin nähnyt kysymykset etukäteen, mutta jotenkin tilanteessa monet sanat katosivat päästäni. Ei ehkä siis ollut sulavin haastattelu. Kun päästiin "onko yleisöllä kysymyksiä" vaiheeseen, huokaisin jo helpotuksesta. Eihän kellään koskaan ole kysyttävää, eihän? Väärin meni, ja yleisöllä oli useampikin, vaikeakin kysymys. Vaikka jännitinkin kamalasti, oli hienoa olla siellä  ja oli häkellyttävää kuinka paljon tilaisuuteen oli panostettu. Sali oli täynnä ja paikalla oli yliopiston tv:kin ja Pohjois-Saksan yleisradio.

Sain novellin kuvittajalta lahjaksi piirroksen novelliini liittyen, mistä olin todella otettu. 

Festivaalia mainostettiin ympäri kaupunkia

Lukutilaisuudessa luettiin muutamia muidenkin kirjailijoiden tekstejä ja osa osallistui tilaisuuteen videotervehdyksellä.

Lukutilaisuuden jäleen suuntasimme illan konserttiin, indieiltaan. Siellä esiintyivät tanskalainen SnikSnak ja suomenruotsalainen Timshel. Tykkäsin molemmista kovasti!

Tapasin perjantaina monia uusia ihmisiä, enemmän kuin odotin reissuun lähtiessäni. Oloni oli koko ajan hyvin tervetullut ja oli mahtavaa, kun ympärillä oli niin paljon kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä.

Lauantai 12.5.

Lauantaina junani lähti puoli kahdentoista maissa, joten käytin aamun hyväkseni kävelemällä vähän ympäri kaupunkia ja kirjoittamalla postikortteja. Deutsche Bahnin kanssa oli jälleen ongelmia ja minun oli lähes mahdoton löytää istumapaikkaa, mutta perille pääsin ajoissa. Berliinistä matka jatkuikin melkein saman tien kohti Helsinkiä.

Kaiken kaikkiaan matka oli erityinen kokemus, jollaiselle en uskonut pääseväni. Tapasin mukavia ihmisiä, sain puhua kirjoittamisesta ja kirjoistani, ja järjestäjät ansaitsevat huippukiitokset. Kaikki oli järjestetty lippuja ja hotellia myöten ja kaikki etukäteisjärjestelyt sujuivat suomen kielellä.

Nordischer Klangista oli tehty hieno painettu ohjelmalehti

Greifswaldista löytyi vielä puhelinkoppi

Kommentit

  1. Tosi hieno reissu! Vaikka junasotku olikin varmaan aika ahdistava kokemus.

    "Kun päästiin "onko yleisöllä kysymyksiä" vaiheeseen, huokaisin jo helpotuksesta. Eihän kellään koskaan ole kysyttävää, eihän?"
    No ehkä jos olisit ollut suomessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aikamoinen seikkailu ja stressaavaa, kun siinä oli niin monta vaihtoa, mutta onneksi muut matkustajat neuvoivat missä minun pitää jäädä pois.

      Niin, todennäköisesti :D Nyt kysyttiin kaikenlaista mm. suomalaisten kirjailijoiden toimeentulosta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!