Briitta Hepo-oja

Minulla on hyviä kirjallisia uutisia: toinen kirjani Hylättyjen lasten kaupunki ilmestyy näillä näkymin keväällä 2017 (Myllylahti). Aikaa tässä on vielä siis hurjan paljon, ja edessä on vielä tekstin viilausta ja kaikkea muuta mukavaa.

Toisin kuin Siilin kuolema, tämä tarina on gerneltään spefiä.

Olen hurjan iloinen, että pitkään työstämäni kässäri on näkemässä päivänvalon ja että nyt voin sen paljastaa. Ensimmäisen kerran idean tekstiin sain vuonna 2003 tai 2004, vaikka nykyinen teksti ei sieltä asti olekaan.

Nyt teetä, suklaata ja kirjoittamaan. :)

Hyvää pääsiäistä!

Minulla on onneksi pääsiäislomaa, joka menee kissavahtina ja vimmatusti editoiden. Suklaat tuli jo syötyä, mutta mämmiä on vielä jäljellä.

Sain palautetta viime postauksessa mainitsemastani novellista ja tajusin, että se kaipaa vielä työstämistä aika lailla eli hehkuttaminen oli ennenaikaista. Viikko on ollut suht hetkinen, mutta huomenna ajattelin takertua siihen tai se minuun.

Kässäristäkin tuli hyvää palautetta, mikä sai ilon kuplimaan. Tein sen kässärin parissa töitä todella kauan, joten oli mukava kuulla, että siitä pidetään. Itse asiassa tässä kuussa on tullut melkein liikaa hyvää palautetta erinäisistä asioista. Väistämättä miettii, mitä kummaa seuraavaksi tapahtuu. Tiedättehän, jos menee liian hyvin, se on epäuskottavaa. (Ainakin fiktiossa.) Mutta en valita. Kirjoittaminen on välillä sellaista puurtamista, että onnenhetkiä tarvitaan.

--

Muistin myös lopulta päivittää tänä vuonna luettujen kirjojen listaani. Olen lukenut tosi paljon lastenkirjoja (töiden puolesta, mutta ne ovat kyllä viihdyttäneet itseäni!) ja "vakavammalta" saralta sain luettua Tommi Kinnusen Lopotin, jota odotin todella kovasti. Ja pid…

Huomio itselleni: vaikka suurin osa kässäreistäni on ollut realismiin taipuvaisia, novellini ovat oikeastaan aina olleet spefiin kallellaan, jotenkin vinksallaan. Jostain syystä ne myös useammin ovat minulla kolmannessa persoonassa kuin pitemmät tekstit. Ehkä olen uskaltanut leikitellä niissä enemmän? En tarkoita, että pitäisin novelleja mitenkään kevyempänä taiteenlajina. Minusta novellin kirjoittaminen on vaikeaa. Eniten kirjoitin novelleja yläasteella ja lukiossa. Niitä suorastaan pursusi vähintään kerran viikossa. (Laatu oli mitä oli.)  Sittemmin novelleja on tullut kirjoitettua todella harvoin. Kirjoitan hitaasti, ja etanakässärini vievät suurimman osan kirjoitusajastani.


Ennen joulua sain äkillisen novelli-inspiraation. Yhden sanan ympärille alkoi kehkeytyä tarina. Kirjoitin sen yhdessä illassa eikä se mielestäni ollut kovin erikoinen tapaus. Näytin sen kuitenkin muutamalle ihmiselle ja palautteen avulla rohkaistuin muokkaamaan sitä. Tämän viikon olen ahertanut novellin pari…

Wonderbookini saapui eilen vihdoin ja viimein. Se on aivan ihastuttava! Avasin sen heti sattumalta jostakin ja se avautui juuri sellaiselta sivulta, joka antoi toivoa tämän hetkisiin kirjoittamispähkäilyihini. Iltavuorojen ja muiden menojen takia en ole ehtinyt tutkia Wonderbookia sen enempää, mutta uskon sen olevan hyödyllinen ja innostava. Minulla on oppaiden kanssa usein ollut sellainen ongelma, että ne ovat tuntuneet jotenkin kuivilta, tämän kanssa ei pitäisi olla sitä ongelmaa. Kirjassa on kaloja, meduusoja, pöllöjä ja vaikka mitä.

Lupailin täällä vähän aikaa sitten jakaa askartelutuotoksia. En kehtaa mitenkään jakaa kaikkea, mutta tässä pieni otos kavereiden kanssa tehtailluista terapiasaatekirjeistä. Päätimme lähestyä aihetta "miten myydä oma teksti ja markkinoida itseään" huumorin kannalta ja tehdä saatteet kuvitteellisille tai oikeille kässärille. Minä tein jälkimmäiselle. Tämä oli hauskaa puuhaa ja voin suositella! Ideana oli leikellä sanoja lehdistä ja yrittää ope…

Blogin kirjoittaminen on ollut viime aikoina hiukan epäsäännöllistä, mutta nyt on taas inspiraatiota ja yksi käsis poissa käsistä, mikä on vapauttavaa. En tiedä, mikä sen kohtalo tulee olemaan, mutta ainakin pitkänpitkä editointiprosessi on toistaiseksi ohi. Vihdoinkin voin keskittyä muuhun! Tästä kässäristä en ihan kamalasti ole blogissa puhunut, mutta sen parissa on tullut vietettyä aika monta yötä. Vaikka se rakas teksti onkin, on helpottavaa päästä tekemään jotakin uutta.

Kirjoittaminen on siitä uusiutuva luonnonvara, ettei se kirjoittamalla lopu. Seuraavaksi aion jatkaa joulukuussa kirjoittamani hämärän novellin työstämistä. Pitkän tekstin jälkeen novelli tuntuu mukavalta vaihtoehdolta. Ikuisuusprojektini, vaihtoehtohistoriallinen kässärini, ei ole sekään kadonnut minnekään, mutta se on nyt pienellä tauolla.

Viime viikonloppuna matkasin Jyväskylään tapaamaan kavereita ja katsomaan Jekyll ja Hyde -musikaalia (alk. Leslie Bricusse - Frank Wildhorn), joka pyörii Jyväskylän kaupungin…