Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Nanowrimo ohi ja hävitty

Kuva
Perinteisesti marraskuun vikana päivänä nanowrimon osallistuja voivat tuulettaa voittoaan, minä tuuletan tällä kertaa häviötä.

n. 20 000 sanaa. Outo tarina, jossa hyvä idea, mutta lässähtänyt toteutus. Ehkä se pitää siirtää ajassa ja avaruudessa johonkin toiseen paikkaan.

Häviö hiukan harmittaa, kun voittoputki katkesi, mutta ei nyt liian kovasti. Ehkä ensi vuonna uusi yritys! Onnea kaikille voittajille ja iloisille häviäjille. :)


ps. minut saattaa bongata jatkossa bloggaamassa myös täältä.

Lukutunnelmaa

Kuva
Illat ovat pimeitä, on aika kaivaa valot ja tuikut esiin. Niiden valossa on mukava lueskella. Minulla on tällä hetkellä paha tapa lukea useaa kirjaa ja tekstiä yhtä aikaa, joten kaikki etenevät vähän hitaasti, mutta tähän viikonloppuun sijoittui rauhallisia lukuhetkiä. Lisäksi olen siivonnut, ommellut, leiponut... Kirjoittamisesta ja editoimisesta olen pitänyt taukoa, mutta mielessä kutkuttaa yhtä sun toista. Jännittäviä hetkiä on luvassa!


Kadonneita sanoja

Jokin mörkö on syönyt sanojani. Ensin neljänsadan sanan edestä ja sitten kahdensadan sanan edestä. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta nanossa joka sana lasketaan. En ymmärrä, minne sanat menivät, kun olin tallennuksissa ekstrahuolellinen ekan katoamistapauksen jälkeen.

Mysteeri.

Tämä nano näytti menevän nyt näin, että voiton suhteen luovutin. Jos olisin ollut todella ahkera, olisin voinut kuroa sanamäärän kiinni, mutta energia ja into eivät nyt kohdanneet. Nollapäiviä tuli yllättävän paljon, lähinnä ehkä siksi, että olen ollut kaikki viikonloput menossa. Toisaalta olen sitä mieltä, että jos kirjoittamiselle tahtoo aikaa, sitä pitää vain järjestää, mutta tälle tarinalle en tahtonut tarpeeksi paljon. Pidän edelleen ideastani, mutta miljöövalinta, jonne sen sijoitin, oli pöhkö (minulle). Ei tästä pienoisromaaniksikaan ole, koska sanoja on melkein 20k mutta juuri mitään ei ole tapahtunut.

Lähinnä tarinassa on hengailtu tuhansien sanojen edestä lattialla.

(Pidän lattioista.)

Seuraavan kerran…

Perjantaipalloilua

Kuva
Viime viikolla julkaistiin Finlandia junior -ehdokkaat ja tänään Finlandia-ehdokkaat. FJ-listalta en ollut lukenut ainuttakaan kirjaa, mutta kaikki ovat varmasti jollain tapaa ansiokkaita. (Tosin sillä olikin vain kaksi nuortenkirjaa. Kuvakirjoja tulisi luettua varmasti, jos lapsia olisi, nyt ei tule luettua.) Maresin tahdon kyllä lukea joskus, sillä olen kuullut siitä pelkästään hyvää ja kirja kuulostaa kiinnostavalta.

Tänä vuonna tuli mieleen, kuten aina, että miksi FJ-ehdokkuuksista kilpailevat ihan kaikki genret. Tietokirjat, runot, lastenkirjat, nuortenkirjat, sarjakuvat. Eikö olisi reilumpaa, ettei näin erilaisia kirjoja tarvitsisi vertailla keskenään? Eihän "aikuisten oikeastakaan" Finlandia-palkinnosta kilpaile kaikki mahdolliset genret, vaan Tieto-Finlandia on erikseen.

Finlandia-ehdokkaista olen lukenut vain Neljäntienristeyksen. Arvasin sen olevan ehdokkaana (jos ei olisi ollut, olisin syönyt hattuni). Toivon sille lämpimästi voittoa. Muista ehdokkaista en tieten…

Jos joku ehtii ensin eli laumamieli

Törmäsin vähän aikaa sitten kirjaan, jossa käsitellään samoja teemoja ja aiheita kuin omassa kirjassani, joka on ilmestymässä ensi keväänä. Ensimmäinen ajatukseni oli kääk, ei kai tämä vain ole ihan samanlainen! Onneksi sain todeta, että vaikka samantapaisissa aihepiireissä liikutaan, toteutus ja lähestymistapa on kuitenkin erilainen. Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä ja äänensä. Samoista aiheista ja teemoista kirjoitetaan aina. Olisi hölmöä ajatella, että oma aihe on uniikki (ellei aihe ole todella mielikuvituksellinen) tai että jostain sellaisesta, mistä jo on jo kirjoitettu, ei voisi kirjoittaa. Silloin maailmassa olisi hyvin vähän kirjoja!

Ideat ja aiheet ovat vapaata riistaa, eihän kirjoittamisesta tulisi muuten mitään. Ei silti olisi ideaalia, että samaan aikaan julkaistaisiin kaksi täsmälleen samaa aihetta käsittelevää kirjaa. Jos tulee, kirjat on joka tapauksessa jo kirjoitettu. Sattumille ei voi mitään. Samoina vuosina tuntuu ilmestyvän samoja teemoja käsitteleviä kir…

Kirjoittajan sisustusta

Kuva
Nanoa on takana runsas viikko ja sanani laahaavat jäljessä. Innostus tekstiin vaihtelee: välillä se tuntuu hyvältä, mutta enimmäkseen idea tuntuu paremmalta kuin toteutus, johon kykenen. Kirottu nano, joka vuosi sama juttu!
Monissa blogeissa on esitelty viime aikoina kirjoituspöytien sisältöjä, muun muassa Vaarna on esitellyt kirjoittamiseen liittyviä asioita täällä, mistä sainkin inspiraation tehdä samantapaisen postauksen. :)
Lisäksi tarvitsin syyn kuvata uudella kamerallani. Olen pitkään haaveillut järjestelmäkamerasta ja eilen sen lopulta hankin. Se on ihana kapine (eikä vähiten siksi, että se on muuten pinkki!). Vielä en ole päässyt käsiksi kaikkiin asetusten salaisuuksiin, mutta kuvaaminen tuntuu paljon paremmalta kuin vanhalla pokkarilla.

Periaatteessa kirjoittamiseen ei tarvitse kuin aivot, kynän ja paperin, mutta koska eletään 2000-luvulla, tarvitaan vähän muutakin. Itselleni työpöytä on välttämätön, koska minulla on pöytäkone.
Työpöytäni on kammottava pölyä keräävä tapaus. …

Sunnuntai

Kuva
Takana on mukava viikonloppu. Näin pitkästä aikaa erästä vanhaa ystävääni ja oli hauskaa. Katsoimme Halloweenin kunniaksi Veren vangit ja uuden Dracula-sarjan avausjakson. Reissun takia nano ei edistynyt, mutta siitä viis, sillä on hyvä nähdä kavereitakin eikä vain nyhjöttää kotona kirjoittamassa (vaikka höpisinkin yhteisöllisyydestä edellisessä postauksessani, niin kyllähän kirjoittaminen on sellainen harrastus, joka ei edistä välttämättä ulkoilua...).

Söimme japanilaista ruokaa (ensimmäinen kerta minulle) ja ihanaa jälkiruokaa. Muumit Rivierallakin tuli tsekattua, eikä se ollut minusta lainkaan niin huono kuin kaikki pelottelivat etukäteen.


Paluumatkalla bussissa yritin vähän nanota, mutta heiluvassa ja pimeässä bussissa se oli turhan hankalaa. Kotona sain kirjoitettua vähän päälle tonnin sanoja. Saa riittää tältä päivältä. Vähän laahataan vieläkin jäljessä, mutta ainakin innostus on vielä säilynyt. Tiedän mistä tarina lähtee liikkeelle ja mihin se päättyy, mutta mitä siinä välillä …