“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!


Rauhallista ja iloista joulua toivotan kaikille blogin lukijoille. :)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tardis-piparkakkutalo

Saanko esitellä: hiukan vino ja ei-sininen Tardis-piparkkakutalo!

Ehkä joku fani sen saattaa tunnistaa Tardikseksi?

Joskus aiemmin syksyllä päätin, että tänä vuonna teen piparkakkutalon. En ole ennen sellaista tehnytkään koskaan. Meinasin unohtaa koko taloasian, kunnes tänään muistin suuret suunnitelmani ja tajusin, että minulle tulee kiire, ja aloin värkätä talon kanssa.

Eihän tämä ihan mennyt kuin strömsössä - huomasin, etten omista kaulinta enää, mistä aiheutui hiukan ongelmia, ja ikkunalasit näyttävät enemmän kaltereilta kuin laseilta, police box -tekstistä ei saa selvää (ihmiset, tussilla piirtäminen tomusokerikuorrutteeseen ei toimi! Testasin!) ja näin pois päin, mutta, no, ainakin se on suurempi sisältä. ;)

Blogini on heittäytynyt viime aikoina vallan epäkirjalliseksi, mutta ehkäpä se ei joulukuussa haittaa.

Onkos mikään kirja tai tv-sarja innostanut teitä leipomaan tai askartelemaan jotakin? 

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11.12.13

Kirjoitin tänään runon, siitä tuli melko synkkä. En ole runoilija. Minulta puuttuu intohimo runouteen enkä ole rustaillut niitä juuri yläasteaikojen jälkeen, jolloin omia tuntoja tuli purettua runoihin(kin). Runous on todella hieno taiteenlaji, mutta minä rakastan romaaneja.

Kävin tänään katsomassa Hobitti - Smaugin autioittaman maan. (Näiden elokuvanimien taivuttaminen on ikuinen päänvaiva). Tämä oli parempi kuin eka osa, joka oli minulle viime vuonna hyvin suuri pettymys. Kakkososa on ihan hieno leffa, joskin en ole varma mitä tekemistä sillä on enää J. R. R. Tolkienin Hobitin kanssa.

....

Editointi etenee hitaasti, vaikka olen tehnyt sitä joka päivä. Nyt olen luvussa 10 / 63. Olen painanut ahkerasti delete-nappia, niin että olen poistanut yhteensä noin 4000 sanaa tähän mennessä. Jäljellä olevissa luvuissa on mielestäni onnistuneita lukuja, mutta luvut ovat huonossa järjestyksessä. Lisäksi olen vähän epävarma koko jutun järjellisyydestä.

Tekstin genre on siis vaihtoehtohistoria. Olen pistänyt historiaa uusiksi mielin määrin omaksi huvikseni. En ole lainkaan varma, tykkäävätkö mahdolliset lukijat siitä mitä olen mennyt tekemään. Mutta en kai voi ajatella sitä liikaa, kirjoitan tämän ensisijaisesti itselleni. Välillä tosin tekisi mieli vaihtaa koko tekstin genre ja perusidea, tuntuu että otin ihan liian vaikean aiheen, suorastaan mahdottoman ja minulle sopimattoman. Tämän jälkeen palaan kyllä jonkin helpomman tarinan pariin.

EDIT: PS. Lisäsin blogiini "Projektit"-sivun, jolta voi käydä kurkkaamassa, mitä tällä hetkellä puuhaan. Kokosin listaan suurimmat kirjoitusprojektini jäsennelläkseni omia ajatuksianikin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Labyrintin sokkeloissa

Kävin tänään elokuvateatteri Orionissa katsomassa 80-luvun kulttiklassikon Labyrintin kirjoittajakaverini Vaarnan kanssa. Orion on Kansallisen audivisuaalisen arkiston elokuvateatteri, jossa näytetään enimmäkseen vanhoja klassikoita. En ollut ennen käynyt Orionissa enkä ymmärrä miksi! Teatterissa tuntuu olevan todella kiinnostavaa ohjelmaa!

Minulla on paljon aukkoja elokuvatietämyksessäni enkä ollut kuullut tästä leffasta aiemmin, mutta onneksi Vaarna houkutteli minut mukaan, sillä minusta tuli leffan fani kertaheitolla. Suloisia hirviöitä ja muita omituisia otuksia nukkehahmoilla toteutettuina (ja mielestäni paljon kiinnostavampia ja hauskempia kuin monet nykyajan digitaalisesti tuotetut olennot). Musiikki tietysti oli oma lajinsa ja leffan jälkeen pitikin etsiä soundtrack Spotifystä ja fiilistellä vielä vähän lisää.

Itse tarina kertoo nuoresta Sarahista, joka joutuu vahtimaan vasten tahtoaan pikkuveljeään ja toivoo, että peikot veisivät ärsyttävän lapsen pois. Kuinka ollakaan, toive toteutuu ja pikkuveli katoaa! Näyttämölle astuu Peikkokuningas (David Bowie) joka antaa Sarahille tehtäväksi löytää reitin labyrintin läpi kolmessatoista tunnissa, jos tämä tahtoo saada veljensä takaisin. Kannattaa siis varoa, mitä toivoo.

Leffa ei ollut liian väkivaltainen, se oli myös jännittävä ja viihdyttävä ja siinä oli myös sanomaa. Voin suositella! Kaikki me joudumme joskus labyrinttiin, josta ei näytä olevan ulospääsyä, mutta ovi saattaa löytyä, jos osaa katsoa. Kannattaa käydä myös lukemassa Vaarnan postaus leffasta.