“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Harakka

Lammikoita
Viikonloppu on sujunut ilman mitään sen suurempaa kirjallista.

Eilen kävimme Harakan saarella. En ole siellä ennen käynyt, mutta tykkäsin kovasti. Siellä on luontopolku ja kivoja maisemia, ja hyvin rauhallistakin siellä oli. Ehkäpä siksi, ettei se ole mikään auringonottosaari, ja sinne pitää mennä veneellä. Sain miljööstä yhden hyvän inspiraation tämän hetkiseen kirjoitusprojektiini!


Pidän kallioista!
Vihreää!


(Hylsyjä ei tietenkään edelleenkään ole kuulunut, yhdestäkään paikasta, vaikka kohta yhdeksän kuukautta on kulunut. Olen melko varma että olen jotenkin joutunut jonnekin ei-vastata-listalle. En odota mitään enää, en ole vain itsekeskeisesti vielä päässyt yli siitä, miksi kaikki muut samaan aikaan tai myöhemmin lähettäneet ovat saaneet vastauksia, paitsi minä; mikä tekstissä oli niin pahasti vialla. Ja että mitä se puhu saapumisjärjestyksessä lukemisesta mukamas on.)

lauantai 24. elokuuta 2013

Taiteiden yötä

Eilen oli Helsingissä Taiteiden yö. Jostain syystä minua olisi kovasti kiinnostanut päästä vilkaisemaan pääministerin virka-asuntoa Kesärantaa, mutta päätin kuitenkin mennä katsastamaan kirjallisuuteen liittyvää tarjontaa. Bongasin, että Villa Kivessä olisivat paikalla Salla Simukka ja Siri Kolu, ja koska nuortenkirjallisuus kiinnostaa, päätin mennä kuuntelemaan. Kaduin sitä kyllä suurin piirtein heti astuttua sisään, kun huomasin, että kaikki muut vaikuttivat tuntevansa toisensa ja olevan kirja-alan ihmisiä. Tunsin oloni sen verran eksyneeksi, että minun piti tarkistaa, että kai olen oikeassa paikassa enkä esimerkiksi tunkeutunut vahingossa johonkin yksityistilaisuuteen. (Suuntavaistollani se ei olisi mahdotonta.) Onneksi sali täyttyi vähitellen. Teemana oli tänä vuonna kansainvälistyminen.

Ennen nuortenkirjailijoita oli paneelikeskustelu kääntämisestä. Paneelikeskustelu oli niin merkillinen, että en osaa edes kuvailla sitä, mutta nuortenkirjapaneeli oli todella mielenkiintoinen. Sain kuulla, että Salla Simukan Lumikki-trilogia on myyty jo 33 maahan ja Siri Kolun Me Rosvolat käännettiin ensimmäiseksi eteläkoreaksi! Itseäni hämmensi tieto siitä, että muualla maailmassa on yleistä, että kääntäjät editoivat käännettävää tekstiä rankastikin, Suomessa käännetään se mitä paperilla lukee. Tämä koskee aikuisten kirjoja, kyllähän lastenkirjoja muokataan Suomessakin käsittääkseni jonkin verran (esim. nimiä muutetaan jne.). Silti Siri Kolun kertomat tarinat kirjansa ranskantamisesta kuulostivat uskomattomilta! Esimerkiksi salmiakki oli täytynyt vaihtaa, koska ranskalaiset eivät syö salmiakkia, ja tilalle oli ehdotettu useaa kymmentä karkkia, jotka Kolun perhe oli saanut koemaistaa. Ranskannokseen olikin mennyt kaksi vuotta, jos oikein muistan.

Myös suomenkielen hän-sana (joka on mielestäni loistava!) on kääntäjien painajainen, kääntäjät ottavat yhteyttä ja kyselevät yhdenkin kerran teoksessa esiintyvän nimeämättömän sivuhenkilön sukupuolta. Minäkään en tiedä kaikkien sivuhenkilöiden sukupuolta, koska yleensä esim. vaikkapa kaupan kassa ei ole teoksessa niin merkittävässä roolissa, että tämä nimettäisiin tai mainittaisiin muuten kuin kassana. Miten tällainen sitten käännettäisiin, kun kielessä ei ole neutraalia hän-pronominia? Asian kiertäminen ammattinimikkeelläkään ei aina onnistu, kun joissain kielissä nämäkin ovat sukupuolitettuja termejä. Ja jos kielioppi rakentuu tällaisten jaotteluiden varaan, ei sitä oikein voi muuttaakaan. Onneksi suomenkielisillä kirjoittajilla ei tarvitse pohtia kirjoittaessaan jokaisen hahmon sukupuolta.

Mitäs muuta? En ole ehtinyt kirjoittaa koko viikolla, mikä on lievä katastrofi, tilaamani Doctor Who -dvd saapui ja verkkokirjoituskurssia on ollut noin viikko. Kurssilla ei ole aikatauluja, vaan juttuja saa tehdä omaan tahtiinsa, mikä sopii minulle oikein hyvin. Toistaiseksi olen ollut oikein tyytyväinen.