“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

maanantai 31. joulukuuta 2012

2012


Sinne se 2012 meni. Viimeistä päivää viedään, ja koska muutkin tekevät katsauksia, minäkin tahdon.

Joululomamaisemia.

Ensimmäisenä olisin sanonut, että perustin blogin, mutta sitten muistin, että se oli 2011, muutama päivä ennen vuotta 2012. Joka tapauksessa 2012 minä aloin kunnolla pyöriä blogeissa, pitää omaani säännöllisesti ja tutustuin uusiin kirjoittaviin ihmisiin.

Blogini otsikko on "Lukuhoukka lukee ja kirjoittaa", joten katsotaan, mitä minä olen lukenut ja kirjoittanut.

Luin säälittävät 27 kirjaa. En ole koskaan elämäni aikana lukenut näin vähän vuodessa! Jostain syystä aloin lukea kuin etana. Aion parantaa tapani ensi vuonna. En osaa pistää kirjoja top 3 -järjestykseen, mutta parhaiten jäivät mieleen Nälkäpeli-trilogia, Maailmankaikkeuden huonoin elokuva, Näkijän tytär, Käärmeenlumooja

Lisäksi koeluin ja kommentoin seitsemän kässäriä.

Kirjoitin The Projektia (S1) välillä kuin hullu. Alkuvuodesta sain siitä hylsyn. Kehotuksen muokata käsikirjoitusta. En enää edes muista, montako kertaa kirjoitin sen uusiksi, mutta elokuussa se valmistui. Elokuussa luvattiin, että se luetaan. Tulin toiveikkaaksi. En aio luovuttaa sen kanssa vaan aion tyrkyttää sitä toisiin kustantamoihin 2013, vaikka tuosta yhdestä lupauksesta ei olekaan mitään kuulunut.

Osallistuin Saarikosken kirjoituskilpailuun yhdellä toisella projektilla, mutta ei puhuta siitä.


Perustimme Leirinuotion, virtuaalisen kirjoittajaleirin. Yksi hauskimmista jutuista ikinä.

Kirjoitin ainakin kaksi runoa! (Saavutus minulle.)

Osallistuin NaNoWriMoon. Kirjoitin vaaditut 50 000 sanaa. Se oli tosi tuskallista, mutta jotenkin selvisin hengissä, ja tulipahan ainakin kirjoitettua yksi kokonaan uusi käsikirjoitus.

Kirjoitin ehkä kolme aitoa novellia ja sekalaisen kasan raapaleita/mininovelleja minun ja Deen raapalekuukauden avulla. Eikä unohdeta Hevoshoukutusta!

Saamattomien kirjoittajien kerhokin tuli perustettua ja osallistuttua Copycat-kilpailuun.

Mitäs muussa elämässä? Valmistuin yliopistosta, sain töitä, muutin niiden perässä Oulusta Helsinkiin, mistä olin haaveillutkin. Muutin toisen kerran. Vuosi alkoi vähän huonosti, mutta se vain parani loppua kohden. Saas nähdä mitä ensi vuonna tapahtuu!

Hyvää uutta vuotta kaikille! Ottakaa rennosti, kissatkin ottaa.

Väinö

perjantai 28. joulukuuta 2012

Blogi täyttää vuoden - arvonta!

Tasan vuosi sitten perustin blogin. Olin ajatellut sitä jo pitempään, mutta vasta silloin uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen.

En ehkä postaa enää niin nonstoppina kuin aluksi, mutta tämä on edelleen uskomattoman hauskaa. Olen iloinen jokaisesta lukijasta, ja jokaisesta kommentista, sillä - ilman teitä, rakkaat lukijat, tämä ei olisi mitään, tai ei ainakaan puoliksikaan niin kivaa.

Haluankin järjestää teille arvonnan! Osallistua voivat kaikki kirjoittamalla jotakin kommenttikenttään ja vaikka kertomalla, miten sinne olette eksyneet. Palkintona on kirjalahja tai kaksi. Aikaa on 14.1.2013 asti.

******

Tunteellisen paatoksen jälkeen ajattelin tehdä tylsän tilastollisen katsauksen blogin yksivuotiseen historiaan.

Täällä on 227 postausta. Kaikkien aikojen luetuimmat top 5 ovat:

1. Annukka Salama: Käärmeenlumooja (169 katselua)
2. Mikä on pinnalla? (165)
3. Copycat-kansi (148)
4. Minusta ei tule ikinä kirjailijaa (130)
5. Järkytys (121)

Näistä en ollenkaan muistanut, mitähän tuo järkytyspostaus käsittelee, mutta se käsitteli näköjään J. K. Rowlingin uusimman romaanin suomennoksen aikataulua.

Yli sadan pääsevät myös Saamattomien kirjoittajien kerhoa käsittelevä postaus (hei! Siihen saa vieläkin liittyä! Klikatkaa kuvaa sivupalkissa), sanojen merkityksiä ja harmoniaa käsittelevä postaus sekä tabletin hankintaa pähkäilevä kirjoitus. Luetuimmat ja kommentoiduimmat eivät kuitenkaan kulje ihan käsi kädessä.

Hakusanojen ykkönen on Lukuhoukka, sitten tulee kirjojen nimiä; Kahden maailman tyttö ja Höyhenpoika ovat saaneet tänne yllättävän paljon porukkaa. Mitä tulee omituisiin hakusanoihin, en harmikseni muista kaikkein oudointa, mutta ovat nämäkin ihan piristäviä:

"miten pääsee nettiin" (jos tuon on googleen pystynyt kirjoittamaan, missähän henkilö kuvittelee olevansa, jos ei netissä)
"lohikäärme sokeriastia" (tätä on etsitty oudon usein!)
"helsinki vs. tukholma" (tämä tulee tosi usein, onhan minulla kyllä tällainen postaus, mutta silti jotenkin hassua!)

Ja nyt kun kerran tilastointilinjalle lähdettiin, niin kerrotaan sekin, että blogissa on vierailtu yhteensä 23 808 kertaa, mikä on liian suuri luku laskukyvylleni. Ja että muiden blogien kautta lukuhoukkaan eksyneistä suurin osa on tullut - jos bloggerin tilastoihin on uskomista - Esikoiskirjailijan vuodesta ja Missio kässäristä. Kiitos J. S. :lle ja Deelle. :) Ja tietysti kaikille muillekin! Minäkin lupaan yrittää muistaa päivittää blogrolliani useammin, koska itse ainakin tykkään etsiä uutta luettavaa niiden kautta, ja seikkailla tutuissa blogeissa.

Hyvää loppuvuotta kaikille! Ja muistakaa osallistua arvontaan. :)

perjantai 21. joulukuuta 2012

211212

Maailmanloppu ei tullutkaan. Loistavaa. 

Menen nukkumaan. 

ps. täällä on -28 astetta.
pps.Täällä on kaksi kissaa. Ihanaa!

torstai 20. joulukuuta 2012

Kaava se on tämäkin

Milloin ajasta tuli katoava luonnonvara? Minusta tuntuu, etten ole viime aikoina ehtinyt tehdä mitään. En valehtele, jos väitän, etten pariin viime viikkoon ole ehtinyt kotiin koskaan ennen kahdeksaa illalla. Minusta tuntuu, että olen töissäkin jatkuvasti, mutta olen silti nytkin viisi minuuttia miinuksella. En ymmärrä! Olen aloittanut Huorasadun lukemisen, mutta en ole siinäkään ehtinyt muutamaa sivua pitemmälle. Kirjallisuuden harrastaminen on rajoittunut siihen, että viime viikonloppuna piipahdin WSOY:n kirjakaupassa, jossa Annukka Salamaa haastateltiin ja hän sai Blogistanian kuopus -palkinnon, mutta en ehtinyt kirjoittaa siitäkään mitään, ja nyt en enää muista mitä tilaisuudessa puhuttiin. Muutama raapale on myöskin tullut väsättyä, eli aivan kirjoittamatta en ole ollut.

Blogiakin päivitän näköjään öisin, kun se on ainut aika jolloin minulla on aikaa. Mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen, vaan huomenna - tänään - minulla alkaa joululoma! Heittäydyin niin villiksi, että otin yhden lisälomapäivän töistä eli saan lomailla uuden vuoden yli. Huomenna on tarkoitus lähteä pohjoiseen, toivokaa etten eksy Helsinki-Vantaalle. (Suuntavaistostani ei oikeasti ole mihinkään ja kokemukseni lentokentistä on hyvin vähäinen.)

Sen sijaan, että olisin paketoinut lahjani ajoissa, kuten kunnon ihmiset, lueskelin kuinka kaikki puhuvat valaskaloista ja kaavoista ja ajattelin, että minunkin pitäisi ottaa osaa tähän kalakeskusteluun. Yritin piirtää valaskalan. Siitä tuli tällainen:

Siili                  


Ei siitä kyllä kala tullut. Se esittää siiliä. Jolla on poikkeuksellisen pitkä nokka. Kuvasta puuttuu pari nuolta (ihan kuin niitä ei olisi siinä tarpeeksi) ja siililläni on aika paksut piikit, mutta joka tapauksessa ne esittävät käänteitä. Tai lukuja. Ehkä piikkejä voisi olla yhtä monta kuin lukujakin on? Mutta ei kai varsinaisia käänteitä voi olla niin paljon? Voiko? Alku, keskikohta, loppu. Piikkejä siellä täällä. Yksinkertaisen perinteistä. Ja silti niin vaikea noudattaa - tarinani meinaavat rönsyillä sinne sun tänne, mutta nykyisin hallitsen juonen rakentamisen vähän paremmin. Hallitsisin ehkä vielä paremmin, jos joskus suunnittelisin etukäteen. Mietin, että pitäisikö ristiriidan olla tuon kaksipäisen nuolen alapuolella. Alkuun tarvitaan ristiriita tai konflikti, jokin liikkeelle paneva voima. Tehokasta on, jos se muodostuu henkilöiden vastakkaisista tahdoista. Kaksipäinen nuoli kuvaa sitä, kuinka tahdot vetävät vastakkaisiin suuntiin. Tästä tulee ristiriita. Tai jotakin.

Hauskaa lomaa kaikille, joilla sitä on! Muille muuten vain hauskaa loppuviikkoa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

121212

Leirinuotion, virtuaalisen kirjoittajaleirimme jatkoruno, Poron elämän viisi eri sävyä, osa kolme:

[osa 1: Ahmu.
Osa 2:  Lila.
Osa  4: Susi.
Osa  5: Dee.]

Olen poro.
Kavioni kantavat lumen pinnalla laukkaa,
kun sieraimeni happea haukkaa.
Ehkä en olekaan poro,
en ole nähnyt täällä muita,
jossain lumen alla ehkä on muinaisia luita
ja tuolla kylän taloissa
nälkäisiä suita
ja minä täällä yksin tuijottelen kuita 

Kuten tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, runossa on erittäin paha asiavirhe, mutta tämän runon hengen vastaista olisi ehkä korjata sitä jälkikäteen, joten säkeistöni olkoon tällainen. (Tämä on sitten tehty suurin piirtein yhtä tosissaan kuin Hevoshoukutus, johon löytyy linkki sivupalkista.) Hyvää joulun odotusta kaikille!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Maailmanloppua odotellessa

Koska maailmanloppu kuulemma tulee ja ei tule tässä kuussa, ehkä siihen olisi hyvä valmistautua lukemalla maailmanlopun kirjallisuutta.
     Suosikkini ovat seuraavat:

Viimeisellä rannalla (Nevil Shute, 1957)
      (Tämä ei kyllä kerro maailmanlopusta vaan ihmiskunnan lopusta. Ihmiset odottavat Australiassa ydinlaskeuman saapumista ja kuolemaansa. Sir Elwoodin Hiljaiset värit on tehnyt kirjan inspiroimana kappaleen Kymmenen tikkua laudalla, joka on mielestäni tosi hyvä kappale, vaikka se onkin aika masentava. Mutta ehkä maailmanloppuun ei kuulu suhtautua pirteästi?)

ja

Enimmäkseen harmiton (Douglas Adams, 1992)
       (Tässä taisi oikeasti (?) tulla maailmanloppu.)

En keksi enempää. Tulipa lyhyt lista.
      Jos jollakulla on vielä hyviä vinkkejä siihen, mitä 12.12.12. kannattaisi tehdä, edelliseen postaukseen voi ehdottaa.
      Pahoittelen sitä että blogissani on ollut aika hiljaista. Minulla ei ole mitään kirjoitettavaa kirjoittamisesta! Päätin nimittäin pyhittää joulukuun koelukemiselle ja raapaleille, mitään isoa projektia tai editointikierrosta ei ole ennen tammikuuta luvassa.


tiistai 4. joulukuuta 2012

Kaikkea tärkeää

Minun piti siivota, mutta koska en ole saanut aikaan mitään siivoamiseen vivahtavaakaan, olen tehnyt kaikkea järkevää, kuten miettinyt kansikuvia ja kirjojen nimiä. Aion väsätä huvin vuoksi yhdelle kässärilleni feikkikannen - feikkikansi-nimitystä käytän, koska en tiedä voiko toistaiseksi pelkästään pöytälaatikossa majailevilla kirjoilla olla oikeita kansia. Minulla on jo yksi kuva kantta varten, mutta en tiedä voinko esitellä sitä täällä - tarinan nimi ainakin pitäisi jättää pois, koska en uskalla kertoa sitä täällä ja luulen keksineeni nimen, joka ei ole vielä käytössä.

Olen erittäin tyytyväinen S1:n nimeen, se on jostain syystä aina ollut itsestään selvää, että tarina on juuri sen niminen. S2 taas on pieni murheenkryyni. S2:n idea on radikaalisti muuttunut aiemmasta matkan varrella eikä tämä kyseinen s-alkuinen nimi sovi sille enää ollenkaan. Enkä minä, mitenkään, kykene kirjoittamaan mitään ilman nimeä. Nimet ovat minulle jonkinlaisia... kokoavia juttuja? Jotain mihin pitäisi mielestäni pitäisi tiivistyä jotain olennaista itse tarinasta, ne eivät saisi olla ihan tuulesta temmattuja.

S1, S2 ja S3 muodostavat sarjan, tai tämä ainakin on tarkoitus; kaikissa on sama päähenkilö. Olen nyt yhtäkkiä kiintynyt kamalasti s-pakkomielteeseeni enkä halua rikkoa "linjaa" pistämällä yhtä osaa alkamaan eri kirjaimella. (Minullahan on sellainen omituinen ongelma, että jostain syystä keksin yleensä vain s-alkuisia nimiä.) Jos kyseessä on jatkuva sarja, eikö nimissä pitäisi olla jotain logiikkaa? Vai mitä mieltä olette? (En oikein usko, että s-kirjain riittää logiikaksi, mutta muutakaan nyt ei ole.) Mikä ylipäätään olisi hyvä nimi? Voiko nimellä olla jotain vaikutusta, kun tekstin lähettää kustantamoon? Oletan, että ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tässä on joitakin joista pidän kamalasti:

Leijat Helsingin yllä
Missä kuljimme kerran
Täällä Pohjantähden alla
Tuntematon sotilas
Joutavuuksien jumala (käännös)
Eksyneiden jumala (käännös)
Linnunradan käsikirja liftareille (käännös, mutta vastaa mielestäni aika hyvin alkuperäistä)

Olen ilmeisesti kiintynyt moniosaisiin nimiin! Keksisipä itsekin jotain yhtä hyvää!