Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Mitä minulla on kasassa

Tässä kaikki mitä minulla on kasassa Nanoa varten:

Minulla on...
minulla on...

Periaatteessa minulla on päähenkilö. Hänen pitäisi olla tyttö mutta en näe häntä päässäni. Hänellä ei ole edes nimeä. Ei, minulla saattaa sittenkin olla nimi. Ihanaa! Siitä pitäisi vielä vääntää jokin lempinimi, koska se on tolkuttoman pitkä. Hänellä ei ole mitään tekemistä. Minulla on mielestäni loistava siedettävä ensimmäinen luku (hahmotelma), mutta ei mitään ideoita sen jälkeen tapahtuvaksi.

Minulla on... idea, jonka toteuttamalla varmaan toistan itseäni. Teiniangstia!  Minulla on idea, josta saan ehkä juuri ja juuri novellin. 50 000 sanaan venytetty novelli? Apua! Kala! Tarvitsen kalan. Valaskalan. Mutta onko valas kala, eihän se kuulemma ole? Aivan sama, kalannäköinen, olkoon siis kala.

Voiko hän lähteä metsästämään valaita? Se on varmaan jotain mitä eläinaktivisti ei tekisi. Ja eikö joku suomalainen sitä paitsi jo kirjoittanut valaista? Miksi puhun valaista, mistä ne tähän tulivat? Ne ovat pelottavan…

Kirjamessut

Kuva
Pakollinen kirjamessupäivitys minultakin. Minä en ole koskaan käynyt kirjamessuilla, en pienillä enkä suurilla. Nyt sain töistä ilmaislipun, mutta olisin varmasti mennyt käymään messuilla muutenkin. Olin kuullut kauhujuttuja kuinka messuilla on liikaa kaikkea, mitään ei ehdi nähdä ja tungoksessa ei pääse eteenpäin, mutta minusta messualue oli ihan suht sopivan kokoinen. Tosin WSOY:n ja Tammen osasto oli mielestäni sekava. Tai ehkä menin vain sekaisin, kun WSOY:n ja Tammen kirjat olivat sekaisin. Minun on vaikea ajatella niitä yhdessä, vaikka osa Bonnieriahan ne molemmat nykyisin ovat.

Sain kulumaan kiertelyyn kolme tuntia. Kuuntelin Riikka Pulkkista ja Sofi Oksasta ja Siiri Enorantaa. Siiri Enoranta kiinnosti eniten, koska tahdoin päästä kuulemaan jotakuta nuorille kirjoittanutta. Hän vaikutti tosi ujolta ja paljastikin olleensa nuorena sairaalloisen ujo, ja että hänen uusin kirjansa Painajaisten lintukoto ei ainakaan ole auttanut sitä, että hän näkee paljon painajaisia. Hän myös sano…

Can you read my mind...

...minne minä menen ensi helmikuussa? Olen innoissani! Niin innoissani että minulla on jopa yksi juonentynkä, mutta ei se suorasanaisesti tähän liity.

Hei muistaako kukaan muuten enää Kolmea Simoa? Osallistuiko joku peräti sanoituskilpailuun? Minä en. Yritin kyllä mutta en saanut aikaan a-osaa enkä c-osaa ja kertosäekään ei oikein onnistunut. Minä haluaisin kovasti osasta sanoittaa, mutta ilmeisesti se vaatisi myös vähän tyrmitajua rytmitajua. Joka tapauksessa kilpailun voittaja on tämä. (Julkaistu jo viime kuussa.) Ei tuo minusta ihan hirveän erikoinen kyllä ole, joo-joo tuntuu aika helpolta ratkaisulta kertosäkeeseen, mutta mikä minä olen kommentoimaan, kun en saanut aikaan senkään vertaa. :)

Tuli tässä yksi päivä mietittyä, mikä siinä on, että monien musiikillisesti hyvien kappaleitten sanoitukset ovat... keskinkertaisia. Päättelin niin, että ihmiset kai sitten harvemmin ovat niin monilahjakkuuksia, että he ovat sekä hyviä säveltämään että sanoittamaan. Ehkä se on vähän niin kirjoi…

Haaste

Kuva
Sain Ahmulta haasteen, kiitos! Päivä onkin masentavan sateisen harmaa, joten tunnustuksen saaminen piristää.



Haasteeseen kuuluu kertoa kahdeksan asiaa itsestään. Yritän keksiä jotain, mitä en ole täällä jo höpöttänyt.

1. Kiinalainen horoskooppini on Lohikäärme. En sinänsä usko horoskooppeihin, mutta ehkä joihinkin luonnehoroskooppeihin ja onhan se ihan kivaa olla leikisti lohikäärme. Pikkusiskonikin on lohikäärme.
2. Rakastan glögiä. Ostin sitä ensimmäisen kerran jo tällä viikolla!
3. Minulla on aika hyvä muisti. Se ei ole välttämättä viime aikoina vaikuttanut siltä, mutta voin muistaa vuosien päähän jonkin sivulauseessa kuullun tai luetun huomautuksen. Hyvä muistini ei ulotu kasvomuistiin, joka on minulla tosi huono, eikä numeroihin.
4. Minulla on ainakin kahdeksankymmentä norsua. Kerään niitä.
5. Jotkin hahmoni ovat minulle niin tärkeitä, että tahtoisin viettää heidän syntympäiviään. Ja nimipäiviään.
6. Haluaisin kilpikonnan. Sen nimeksi tulisi ehkä Elvis. Tai Kurt.
7. Opin kävelemä…

Kadonneen sanan metsästys!

Koska minun pitäisi oikeasti tehdä jotain aivan muuta, olen päätynyt puuhastelemaan kaikenlaista, kuten hengailemaan koneella viltin kanssa (kylmä hrr!) ja mietiskelemään - mikä sana se on, jolla kutsutaan kirjan alkulehdillä olevia runoja, lyriikanpätkiä ja muita, esim. raamatunlauseita ja uutispätkiä? Tiedän, että näille on oma terminsä, mutta olen unohtanut sen! Hei, eikö se ole epigraph? Mutta mitä se on suomeksi? Tietääkö joku? Ei kai se epigrafikaan voi olla... Wikipedia sanoo aiheesta seuraavaa:

"In literature, an epigraph is a phrase, quotation, or poem that is set at the beginning of a document or component. The epigraph may serve as a preface, as a summary, as a counter-example, or to link the work to a wider literary canon, either to invite comparison or to enlist a conventional context."
Esim. Kuoleman varjelusten alussa on kaksi tällaista, säkeitä Aiskhyloksen Hautauhrintuojista ja katkelma William Pennin More fruits of Solitudesta.

Minusta on kivaa sijoittaa…

Miksi?

Onko pakko aina olla jotain sanottavaa?
Riittääkö jos sanoo jotain? Vai jaksaako sitä kukaan kuunnella?

Miksi kirjakaupassa on nuortenkirjoille yksi onneton hylly ja siitäkin puolet on täytetty lastenkirjoilla? Miksi ne tungetaan samaan hyllyyn? Miksi niistä puhutaan aina yhtenä joukkona? Onhan se nyt vähän eri asia, onko kirja kuvakirja kuin nuortenromaani; ne ansaitsisivat mielestäni omat hyllynsä. Minua on aina ärsyttänyt se, että puhutaan lasten- ja nuortenkirjoista. Olen kyllä itsekin sanonut, että minua kiinnostaa lasten- ja nuortenkirjallisuus, mutta ei se ole totta. Olen valehdellut. Ei minua kiinnosta lastenkirjallisuus oikeastaan ollenkaan (arvostan kyllä sitä) lukijana. Minua kiinnostaa nuortenkirjallisuus. (No, kai se kiinnostaa, kun haluan sitä itsekin kirjoittaa.) Siksi olen huolissani sen vähäisestä hyllytilasta.

Ja miksi Rouhiaisen Kesytöntä myydään pöyristyttävällä 40 euron hinnalla? (En ollut kirjaa ostamassa, mutta pisti silmään.) Ei kellään ole rahaa tuollaiseen! A…

Varaslähtö

Hrr! Asunnossani on niin jäätävän kylmä, että poismuuttaminen alkaa tuntua erinomaiselta idealta. (Jep, päätin ottaa näkemäni asunnon, vuokrasopimusta odottelen nyt postissa, toivottavasti se on ihan ok.) Enkä voi olla unelmoimatta vuokraan kuuluvasta laajakaistasta. Nettimokkulani nimittäin ei toimi. Se tökkii koko ajan ja yhden sivun aukaisemiseen voi mennä viisi minuuttia. Tosin tänä aamuna netti on toiminut paremmin kuin aikoihin, kun pakotin tikun käyttämään 2g:tä 3g:n sijaan. En tajua mikä juttu tämä on, eihän sen näin pitäisi mennä. Joka tapauksessa nyt pystyn jopa kuuntelemaan vähän musiikkia. Eilen minulla meni tunti kahdenkymmenen minuutin mittaisen ohjelman katsomiseen Yle Areenasta, kun armas nettitikkuni päättiä pätkiä sitä minulle sopiviin pätkiin. Näin eilen erään ystäväni pitkästä aikaa ja onneksi hän muistutti, että Onnea onkimassa tulee taas! Se on ehdoton lempiohjelmani. (Ja koska minulla on ruotsalaisia henkilöhahmoja, voin leikkiä, että sen katsominen oli pelkän h…

Kristina från Duvemåla

Kävin katsomassa Kristina från Duvemålan Svenska Teaternissa maanantaina. (En ole juurikaan käynyt teatterissa, ja nyt olen menossa tällä viikolla toiseenkin näytökseen, katsomaan Pahuutta!) Voi kuinka hyvä se oli. Tiesin musikaalista etukäteen, että se kertoo ruotsalaisista uudisraivaajista ja että sen ovat tehneet Björn Ulvaeus ja Benny Andersson. Eiväthän Abban miehet voisikaan tehdä huonoa musikaalia! Musikaali perustuu Wilhelm Mobergin Maastamuuttajat-romaanisarjaan, jolla on Helsingin Sanomien mukaan Ruotsissa samanlainen kansallisaarteen asema kuin Väinö Linnan Pohjantähden alla -trilogialla Suomessa.

Maria Ylipäällä on todella hyvä ääni. Lisäksi Svenska Teaternissa on sellaista vanhan ajan tyyliä, joka puuttuu uusista teattereista.

Saan kiittää kokemuksesta siskoani, joka hankki minulle lipun loppuunmyytyyn näytökseen. Paikkamme olivat aika huonot; istuimme toisella parvella. Minun paikaltani näki silti yllättävän hyvin (orkesteria ei nähnyt), mutta siskoni istui palkin takana…