Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2012.

Liity saamattomien kirjoittajien kerhoon

Kuva
Blogeissa puristaan aina välillä saamattomuudesta. Minäkin olen valitetellut saamatonta kirjoittamistani. Mutta ei hätää! Nyt saa olla saamaton ihan virallisesti. (Tai no virallisesti ja virallisesti...) Ei tarvitse kuin liittyä Saamattomien kirjoittajien kerhoon! Kerholla ei ole tietenkään mitään toimintaa, siihen olemme liian saamattomia, mutta tein sille silti logon:




Minulla on selvästikin liikaa aikaa, jotta saisin muuta aikaan. Mutta onneksi on edes kesä! Jäseninä on vasta minä ja Dee, mutta pääsyvaatimuksena on vain - ainakin ajoittainen - saamattomuus.

Okei, yritän palata seuraavassa postauksessa järkevämpien asioiden pariin. Aion raportoida hieman NVL:n arvostelupalvelusta ja sen palautteesta. Täällä oli ihanan aurinkoinen juhannus, toivottavasti mahdollisimman monella muullakin. :)

Viittaan kintaalla

Intertekstuaalisuus. Tekstienvälisyys. Kaikki kirjoitettu on suhteessa jo aiemmin kirjoitettuun, luettuun, koettuun, nähtyyn... eikö? Intoni kirjallisuudenteoriaa kohtaan näköjään lisääntyy, kun minun ei enää "tarvitse" opiskella sitä ja tänään olen pohdiskellut intertekstuuaalisia ja muita viittauksia. Joskus opiskellessa minua pänni ylitulkinta. Se, että viittauksia löydettiin aina ja kaikkialle ja kaikkialta ja niiden oletettiin olevan tarkoituksellisia. Mistä tahansa tekstistä voi löytää viittauksen minne tahansa, jos tarpeeksi yrittää ja on paljon mielikuvitusta, mutta se ei välttämättä ole ollut kirjailijan tarkoitus. Tosin kirjallisuudentutkimuksessa kirjailijan tarkoitukset ja tahto ovat yksi lysti.

Intertekstuaalisten viittausten bongaaminen tuo lukemiseen mukavan lisäulottuvuuden, mutta kun luin viimeksi Andrewsin Maailmankaikkeuden huonoimman elokuvan, suurin osa kirjassa mainituista leffoista (kuten Aguirre - Jumalan viha) oli minulle tuntemattomia. Se vähän harm…

Maailmankaikkeuden huonoin elokuva

Kuva
Jesse Andrews:
Maailmankaikkeuden huonoin elokuva eli minä & Earl & ja kuolemansairas tyttö.
(Me, Earl and the Dying Girl.)
WSOY 2012.
Suom. Sami Rouhento. 280 s.

Ensimmäisten sivujen jälkeen ensivaikutelma Andrewsin Maailmankaikkeuden huonoimmasta elokuvasta oli, että saako tälle edes nauraa. Niin käsittämättömätöntä huumoria Greg, kirjan kertoja viljelee. Pitkästä aikaa luin kirjan yhdessä päivässä.

Gregin mielestä elämä on helpointa, kun ei kuulu mihinkään. Niinpä hän on nähnyt paljon vaivaa sen eteen, ettei kuulu yhteenkään ryhmään. Hän ei halua olla millään tavalla erikoinen eikä hän missään nimessä halua, että kukaan koskaan saa tietää, että hän tekee kaverinsa Earlin kanssa enimmäkseen huonoja elokuvia.

Sitten Gregin äiti pakottaa Gregin pitämään seuraa leukemiaan sairastuneelle Rachelille. Greg on vastahakoinen. Rachel ei ole Gregin mielestä kovin hauska, kaunis eikä muutenkaan mielenkiintoinen. Äiti kuitenkin tahtoo, että Greg herättää henkiin Gregin ja Rachelin heprea…