“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

torstai 31. toukokuuta 2012

Muistikirjoja. Voiko ihmisen identiteetti olla ei-hattu?

2004.
2005-2006



















Calendula esitteli blogissaan muistikirjansa. Minäkin innostuin aiheesta. Minun pitäisi siivota tai tehdä työhakemuksia eikä suinkaan leikkiä skannerilla, mutta tässä kuitenkin muistikirjojani eri vuosilta. Minulla oli tapana koristella muistikirjojen kannet itse, nykyisin olen liian laiska. Ei niistä kovin hienoja tullut, mutta olivatpa ainakin ainutlaatuisia. Näitä on nyt hiukan käsitelty kuvankäsittelyllä, koska nuorempana minulla oli tapana taiteilla oma nimeni mahdollisimman isolla vihkon kanteen... :)


2003.                                               Yläastetyyliä. 2004.

Näiden kannet ovat siis alunperin olleet yksivärisiä. Viime vuosina muistikirjojen käyttöaste on ollut alhainen. Lähinnä olen käyttänyt niitä luentomuistiinpanojen tekemiseen. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, ettei missään ajatus harhaile yhtä hyvin kuin luennoilla, joten uusimmat muistikirjani ovat sekalainen sotku luentomuistiinpanoja ja omia kirjoituksia ja piirustuksia.

Luentomuistiinpanoja. 2010.

Jälkeenpäin on vaikea tietää, mitä jotkin muistiinpanot - varsinkin luentomuistiinpanot - tarkoittavat. Muistiinpanoistani löytyy kaikkea sekalaista. On pätkiä kässäreistä, novelleista, runoista. Ja kirjallisuudenfilosofian luennolta, kuten tämä: (Jos ihmisen identiteetti on ihminen, voiko ei-identiteetti / identiteetti olla ei-lahna tai ei-hattu?) Tietäisinpä vain, mitä olen ajatellut tätä kirjoittaessani.

EDIT: Häivyn kaupungista, joten nettiin en välttämättä pääse pariin päivään. Mutta ehkäpä nettilakko tekee hyvääkin. :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Välttelen

Välttelen kirjoittamista. (Vaikka eilen sain kirjoitettua yhden uuden pätkän!) Välttelen myös siivoamista. Päivitin sen sijaan profiiliini hieman tietoja lempimusiikistani ja lempikirjoistani. En ole aiemmin listannut sinne mitään, koska tuskinpa sinne moni eksyy. Itse käyn joskus vilkaisemassa "uusien ihmisten" profiileja, mutta unohdan ne sitten.

Omien lempikirjojen listaaminen on yllättävän vaikeaa. Lopulta sain pähkäiltyä jonkinlaisen lempikirjojeni listan: Harry Potter, Me kolme ja jengi, Tuntematon sotilas, Juuret, Linnunradan käsikirja liftareille, Nälkäpeli, Taru sormusten herrasta, Forsytein taru I-II, Ennen päivänlaskua ei voi, Ykä yksinäinen, Kaupungin kaunein lyyli, Joutavuuksien jumala, Love story, Sähkökissa, Veljeni leijonamieli.

En tiedä kuinka katu-uskottava tämä lista on, mutta en piittaa. Tärkeintä on, että itse pidän näistä kirjoista. Ja monista muista.

Siivoamisen lisäksi voisin vältellä myös uutisia. Viimepäivien uutiset ovat niin masentavia.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pöljä

Nyt teen tunnustuksen.

Reputin suomen murteet ensimmäisellä kerralla. Loppujen lopuksi sain siitä kolmosen, mutta olihan se nyt noloa. "Miten joku ei tunnista murteita?" saattaa joku ajatella. Minäpä kerron miten. Murteita ei ole yksi, kaksi, tai kolme. Niitä on kymmeniä. Ja murteilla on alamurteita. Niitä ei todellakaan ole helppo erottaa toisistaan.

Erotan juuri ja juuri itä-, länsi- ja pohjoismurteet toisistaan, siinä kaikki. Eli en todellakaan ole mikään murre-ekspertti. En tunnista ihmisiä näiden puheen perusteella. Silti murreasioiden miettiminen on jollain tasolla kiehtovaa, myös silloin, kun harrastaa kirjoittamista.

Olen ollut aika paljon koelukijana ja huomannut, että valitan herkästi murresanoista. Vaikka olenkin toivoton murteitten tunnistamisessa, tunnistan kyllä yleensä, jos jokin sana on murretta. En vain tiedä mitä sellaista. Ei niissä sanoissa aina sinänsä mitään vikaa ole, mutta ne eivät oikein sovi yleiskieliseen tekstiin. Puhekielellä kirjoitetussa tekstissä tai dialogissa murresanat voivat menetellä. Sitä paitsi henkilöiden eroja voi tuoda esille kätevästi heidän puhetapansa kautta. Kokonaan murteella kirjoitetun tekstin lukeminen on kuitenkin minusta hyvin rasittavaa.

Itse yritän vältellä murresanoja, mutta aina välillä erehdyn kuvittelemaan, että jokin sana on ihan yleisessä käytössä. Näin on käynyt esimerkiksi pöljän kanssa.

Pöljä.

Olen käyttänyt tätä sanaa dialogissa. Ajattelin, että sehän on ihan normaali sana, ei edes erityisen huvittava. Salaperäinen koelukijani, toinen bloggari, on sitä mieltä, että sana on ihan mahdoton. Ettei kukaan, edes lapsi, voi käyttää moista sanaa! Ettei hän voi kuvitella ketään, joka käyttäisi sanaa tosissaan. Toisaalta minä olen aika samaa mieltä monista hänen käyttämistään sanoista, joita hän pitää neutraaleina. Meillä on toisin sanoen hieman murre-ero-ongelmia. :D

Onko teillä sanoja, joita olette pitäneet ihan normaaleina, mutta joista teille on huomauteltu?

Itse olen valittanut ainakin sanoista "linkki" ja "lenkka". "Immeinen" ei kai ole murresana (?) mutta inhoan sitä yli kaiken. Onneksi en ole törmännyt siihen vähään aikaan. Minun on myös vaikea uskoa, että jossain päin todella laskettaisiin kolkki, nelkki, viikki ja kuukki, mutta kai tämä sitten on uskottava, että nämä ovat olemassa, vaikka kuulin nämä ensimmäisen kerran tällä viikolla. Itse asiassa mietin jonkin aikaa, että mitähän kuukki tarkoittaa. Onko sillä jotain tekemistä kuukkelin kanssa? Onneksi ymmärsin sitten, että sehän on numero! Onko näille olemassa jotain jatkoakin? Ykkösen ja kakkosen muodossa?

Minun lempimurresanani on muuten ehkä kihveli. Sehän tulee venäjästä.

Vaikka yritänkin karsia murresanoja teksteistäni, koska niiden käyttäminen on riski - kaikki eivät niitä tunnista ja joistakin ne ovat naurettavia - on yksi murrejuttu, jota käytän huomaamatta. Se on kielioppitasolla, ei sanatasolla. (Murteethan ilmenevät myös kieliopissa.) Se on muoto "minulla palelee" (vrt. minua palelee) tai "minulla on kylmä" (vrt. minun on kylmä). Ja hahmoni sanovat aika usein "käet" eikä "kädet", silläkin uhalla, että joku vetää käki-kortin esiin...

Käytättekö te murretta teksteissänne - tahallanne tai vahingossa?