“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Huviretki hukkateille

Minun lukuvauhtini on jämähtänyt etanan tasolle tässä kuussa. Tosin luultavasti etanakin lukisi nopeammin. En tiedä miksi, sillä aikaa minulla on kyllä ollut yllin kyllin - en silti ole saanut kovin montaa kirjaa luettua. Pari kirjaa on kuitenkin kesken, joten ehkäpä lukuvauhtini tästä virkistyisi. Kaikenlaista muuta olen silti onneksi saanut luettua, ja Elokuvan runousoppiakin olen lukenut.

Käsikirjoituksen editointi on menossa siinä vaiheessa, että sanoja on 35 000. Ensin siis poistin kässäristä puolet ja pätkäisin sen kahtia, mutta olen pahaa vauhtia sortumassa hukkateille ja vain lisäilen sanoja uudestaan... ja uudestaan... onneksi minulla on sentään Visio. Tällainen tästä tulee. Olen tullut niin hulluksi, että olen jopa miettinyt kiitossanat etukäteen. Ne tosin naurattavat minua itseänikin. Olen nauranut itselleni enemmänkin. En vaan voi lakata hekottamasta, kun ajattelen koelukijan kommenttia, jonka mukaan käsikirjoituksessani oli juoni... kunnes lähetin 150 sivua lisää. Voi että minulla on ollut niin hauskaa, kun olen hihitellyt itsekseni. Niin totta! Miksen tajunnut! Okei, ei tämä varmaan teitä naurata. En varmaan ikinä opi lopettamaan ajoissa, ellei siitä minulle huomauteta. :D

Hukkateistä tulikin mieleeni, että haluaisin mainostaa teille Walter Moersin kirjaa Huviretki hukkateille (2000). Jokaisen kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea se. Siellä on ehkä maailman parhaimmat ohjeet kirjoittajille. Ikävä kyllä olen hukannut ne ja kirjaa ei ole nyt saatavillani, mutta kirjassa on hyvin röyhkeä kertoja. Tämä ei nyt selitettynä kuulosta miltään, mutta Moers on oikeasti mainio. Ja eikö kirjoittaminen ole aina vähän huviretkiä hukkateille? Se on hauskaa ja vie mennessään, mutta joskus eksyy totaalisesti.

Juhlimme eilen muuten vappua etukäteen. Annan teille vinkin: sima ja raki eivät ole hyvä yhdistelmä. Voi käydä hullusti. Ainakin vapputukka takkuun.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Liebster blog ja jos saisin päättää

Blogini on suorastaan häkeltynyt viime päivinä saamastaan huomiosta: Sain tämän Liebster blog -tunnustuksen / haasteen Ahmulta, Iloksi muuttuu-blogista ja Deeltä. Kiitos kaikille! Tarkoituksena olisi valita viisi suosikkiblogia, joilla on alle 200 lukijaa, mutta koska tämä on ehtinyt kiertää jo varmaan kaikissa lukemissani blogeissa, en laita tätä eteenpäin.


Kyllä tämä tästä antoi myös Jos minä saisin päättää -haasteen minulle. Ideana on jatkaa lausetta Jos minä saisin päättää...

...asuisin samassa kaupungissa kuin siskoni.
...minulla olisi rahaa. Paljon Rahaa. (Joo, tiedetään, raha ei tee onnelliseksi ja blaa blaa blaa. Näin sanovat muuten yleensä ihmiset, joilla on rahaa. Onnesta en tiedä, mutta kyllä rahasta olisi apua.)
...kirjani julkaistaisiin.
...maailmassa ei olisi lapsityövoimaa eikä sairauksia eikä oikeastaan mitään pahaa. Monet tarinat jäisivät ja olisivat jääneet kirjoittamatta, mutta entä sitten.
...olisin rohkeampi.
...minut kiskottaisiin kotoa johonkin Tosi Kivaan työhön, eikä minun tarvitsisi tehdä asian eteen mitään.
...asuisin jonkun tosi kivan tyypin kanssa.
...NVL:n palaute tulisi jo tänään.
...kaikki pitäisivät kissoista!

En tiedä, montaako lausetta tässä piti oikeasti jatkaa, mutta nämä nyt tulivat ekana mieleen. Maailmanparannusta ja itsekkyyttä... :)

Luen lähinnä kirjoittaja/kirjablogeja, ja tämä haaste taitaa olla kiertänyt niissäkin miltei kaikissa, mutta pistän tämän eteen päin vaikkapa Ketulle ja Pienelle piilopaikalle, koska en ole huomannut, että he olisivat vastanneet tähän vielä.

- -

Asiasta kolmanteen, olen edelleen karseassa köhässä. Olen lääkinnyt itseäni muun muassa vanhentuneella yskänlääkkeellä, vanhentuneilla buranoilla ja luultavasti vanhentuneella litkulla, joka on tarkoituttu viisaudenhampaan poiston jälkihoitoon, koska olen hyvin esimerkillinen kansalainen. (Ai pitäisikö minun uusia lääkekaappini sisältöä...)

Yskin yhtenä yönä niin paljon, että siskoni pisti minut eteiseen nukkumaan... Kävin myös yskimässä kahdessa työhaastattelussa ja ainakin toinen epäonnistui täysin. Lisäksi räkää tuntuu tursuavan nenästä koko ajan lisää.

Eilen olin taas lentokoneessa ja olin aika peloissani, koska minua on peloteltu niin paljon siitä, että räkäisenä ja tukkoisena lentäminen tekee kipeää tai on vähintään ahdistavaa. No, en taaskaan tuntenut mitään poikkeavaa, olisin yhtä hyvin voinut olla maan pinnalla. Ehkä lentokoneen vaikutus on sitten aika henkilökohtaista. En muuten voi huonosti missään muussakaan kulkuneuvossa. Ei auta, on lähdettävä hakemaan gradu yliopistopainossa, joka sijaitsee jossain helvetissä...

Postaan jotain järkevämpää, kunhan tästä piristyn... :)