Briitta Hepo-oja

Kirjahyllynkaipuusta alkanut lumipalloefekti, joka johti minut etsimään asuntoa, on tuottanut tulosta. Kirjahyllyttömät kirjaparat eivät enää loju lattialla. Ne ovat päässeet muuttolaatikoihin asti. Tai hyvä on - suurin osa niistä on päässyt laatikoihin asti. Kirjat nimittäin eivät tunnu loppuvan.  Vaikka kuinka pakkaisin, jostain löytyy aina uusi kirja. Niitä on ikkunalaudalla. Niitä on keittiön kaappien päällä (kuulin, ettei siellä saisi säilyttää kirjoja, koska ne rasvoittuvat, joten otan tästä opikseni). Niitä on yöpöydällä, työpöydällä, dvd-hyllyssä, cd-hyllyssä. Ainoastaan vaatekomerosta niitä ei ole vielä löytynyt, mutta eiköhän sekin aika koita. Kirjat ovat ihania ja salakavalia, joka paikan täyttäviä. Toisaalta tämä on hyvä hetki raivata. Aloitin keräämällä kirjaston kirjat ja palauttamalla ne. Osan kirjoista lahjoitan kavereille, osa pikkusiskolle, osa saattaa päätyä kierrätyshyllyihin. Tiedän, etten lue kaikkia kirjoja uudestaan, joten voin yhtä hyvin laittaa ne eteenp

Luin tällä viikolla pari mielenkiintoista uutista soveltavasta kielentutkimuksesta ja tekoälyn apuna käyttämisestä tekstien haravoimiseen. Viime torstaina Yle kertoi Lawrencen yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella tehdystä tutkimuksesta , jonka mukaan hittibiisien sanoituksissa negatiiviset tunneilmaisut ovat lisääntyneet verrattuna 50-luvun sanoituksiin. Tutkimusta vetivät professori Lior Shamir ja Kathleen Napier. (Lisää tutkimuksesta yliopiston sivuilla .) Tutkimus koski hittibiisejä, jotka ovat päässeet Billboard hot 100 -listalle Yhdysvalloissa, joten toki se ei ole kaiken kattava, mutta mielenkiintoinen. Tutkijat analysoivat koodin avulla tuhansien kappaleiden sanoituksia. Tämän uutisen linkeistä pääsinkin toiseen uutiseen: Lennon vai McCartney? Tilastotiede löytää hittibiisien todelliset tekijät ja paljastaa kirjailijat nimimerkkien takaa (Yle 3.8.18) Uutisessa kerrotaan stylometriikasta, rikostutkimuksen termein forensisesta kielentutkimuksesta, jonka mukaan jok