Briitta Hepo-oja

Ihmeotuksia ja niiden olinpaikkoja odotin innolla siitä asti kun kuulin sen olevan J. K. Rowlingin itse käsikirjoittama. Elokuva on tehty siis fiktiivisessä kirjassa esiintyvän fiktiivisen oppikirjan pohjalle - oppikirjan, jossa ei käytännössä ole kuin luettelo taitaotuksista ja niiden vaarallisuudesta ja jonka kirjoittajaksi mainitaan taikaotuszoologisti Newt (Lisko) Scamander. Ajattelin, että elokuva voisi olla hyvä, koska se tehdään suoraan elokuvaksi eikä sitä voisi verrata kirjaan. Rowling ehkä on tiennyt Newt Scamanderin tarinan, mutta me emme ole koskaan sitä saaneet lukea. Lisäksi 1920-luvun New York miljöönä kuulosti kiehtovalta. 20-luvun tyyliä! Jazzia! Otuksia! Ja ihastuin elokuvaan täysin! Scamander on ihastuttava hahmo ja otukset ovat ihania ja 20-luvun velhomaailma on kiehtova, joskin synkähkö (mikä toimii). Jotenkin Scamander on sympaattinen ja samaistuttava ja Eddie Redmayne taitava näyttelijä. Scamander ei ole mikään supervelho, vaan enemmänkin velhonörtti, j

Perin synkeän sateista iltaa kotiin tullessa piristi eteisen lattialta löytyvä paksu kirjekuori. Taittoversio! Nyt olisi tarkoitus tarkistaa, ettei kirjassa ole kirjoitusvirheitä tai mitään kammottavaa epäloogisuutta - mitään isompaa ei ole tässä vaiheessa tarkoitus enää muuttaa Muutama ilta, hyvää teetä ja kynttilänvaloa ja loppusilauksia. Tiedostokasasta on tulossa ihan oikean näköinen kirja. Voin paljastaa sen verran, että kirjasta löytyy hiukan muutakin kuin kirjaimia, nimittäin siellä on muutamia piirtämiäni kuvituksia, ja oli todella jännä nähdä ensimmäistä kertaa ikinä sellaisia tekstin väliin taitettuna. PS. Sain lainaan Harry Potter and the Cursed Child - kirjan. Vaikka se ei olekaan Rowlingin kirjoittama, en sitten voinutkaan vastustaa kiusausta lainata sitä.

Eilen kävin HAMissa katsomassa japanilaisen Yayoi Kusaman In Infinity -näyttelyn. Jokin aika sitten näin kyseisestä taiteilijasta tehdyn dokumentin ja jo se herätti kiinnostuksen, mutta paikan päällä nähtynä taideteokset tekivät suuren vaikutuksen. Suosittelen kaikille, jotka vain paikalle pääsevät! Pilkkuja, palloja, pisteitä, värejä, heijastuksia. Usein installaatiotaide on sellaista johon ei oikein pääse mukaan (tai siltä minusta tuntuu), mutta tässä näyttelyssa oikeasti sai tuntea olevansa osa ikuisesti jatkuvia kuvioita. Näyttelyssä on pari peilihuonetta, joissa kuviota jatkuvat peilien kautta loputtomiin. Kusama asuu Tokiossa ja on 87-vuotias. Hän maalaa edelleen joka päivä ja on erityisen kiintynyt kurpitsoihin, jotka esiintyvätkin useissa hänen teoksissaan. Museokortti on kyllä mitä mainioin keksintö. Sain sen lahjaksi viime jouluna ja ilman sitä tuskin olisin saanut käytyä niin monessa näyttelyssä kuin tänä vuonna olen käynyt. (Liekö sitten johtunut näyttelystä vai mist

Gill Paul: Titanic Love Stories. True stories of 13 honeymoon couples who sailed on the Titanic. Ivy Press 2011 192 s. Luen aika vähän kokonaisia tietokirjoja muuten vain, mutta tämä kirja tuli suorastaan ahmaistua. Jostain syystä Titanic-aiheena on kiehtonut minua lapsesta saakka, vaikka en osaa selittää, miksi. Kaikki varmasti tietävät Titanicin tarinan: Huhtikuussa 1912 neitsytmatkallaan jäävuoreen törmännyt uppoamaton laiva vajosi neljän kilometrin syvyyteen vieden mukanaan 1500 matkustajaa. Pelastusveneitä ei ollut kaikille matkustajille, koska ensimmäisen luokan matkustajille haluttiin enemmän kävelytilaa kannella. Nekin pelastusveneet, jotka saatiin laskettua, täytettiin korkeintaan puolilleen. Luotto laivaan oli ilmeisesti niin suuri, että jäävuorivaroituksistakaan ei välitetty eikä vauhtia hidastettu. Titanic lovestories nimensä mukaisesti kertoo kolmentoista laivalla mukana olleen hääparin tarinan. Suuri osa näistä tarinoista on ensimmäisen luokan rikkaiden matkust

Mikä onnenpäivä eilen olikaan, lunta marraskuun pimeyteen ja Myllylahden katalogi on ilmestynyt! Siellä sivulla 23 on esittelyssä Hylättyjen lasten kaupunki. Kirja ilmestyy ensi helmikuussa (en malttaisi odottaa!), ja esittely on nyt luettavissa. Monia muitakin hienoja kirjoja katalogista löytyy, joten jos ensi kevään kirjat kiinnostavat, kannattaa surffata katsomaan. Itse olen tästä tarinasta hyvin innoissani, toivottavasti tulevat lukijat myös. :) Takakannesta:  Kun Mikon ailahtelevainen äiti jättää Mikon metsänlaitaan, tämän on tultava toimeen omillaan. Metsän keskeltä Mikko löytää kummallisen kaupungin, jossa ei ole lainkaan aikuisia. Siellä hän tapaa huntuihin pukeutuvan Karpalon, vihamielisen Pekan ja muita hylättyjä lapsia, joiden ystävyydestä rakentuu uuden elämän hauras pohja. Pian kaupunkiin saapuu myös Ola, meriotuksiin ihastunut laiha poika, josta tulee Mikolle pikkuveli. Kaupungissa tapahtuu outoja; sen laitamille ilmestyy salaperäisiä ruokalähe