Lukuhoukka

Terveisiä kirjamessuilta! Viime vuonna en päässyt messuille lainkaan ja tänäkin vuonna töiden takia vasta näin sunnuntaina. Toisaalta tänään oli varmaankin rauhallisempi päivä messuiluun kuin eilen olisi ollut. Ensimmäiseksi suuntasimme kaverin kanssa kuuntelemaan Fintiaanien mailla -keskustelua, jossa harmikseni ei ollutkaan Meeri Koutaniemi mukana puhumassa, mutta Katja Kettu ja Maria Seppälä kertoivat kiinnostavia juttuja kirjan teosta. Täytyykin laittaa se varattavien kirjojen listalle.



Kävin moikkaamassa kustantamoni väkeä ja sain tietää, että katalogi ilmestyy parin viikon päästä ja nettiin jo ilmeisesti vähän aiemmin. Jännää!

Kenen tarinan saa kertoa paneeli oli kiinnostava ja pisti kyllä ajattelemaan. Sen jälkeen Vilja-Tuulia Huotarinen kertoi Lumi-kirjasta, jonka hän viimeisteli Seita Parkkolan edesmentyä. Seita Parkkolan kirjoista olen aina pitänyt ja Lumi vaikuttaa kauniilta kirjalta. Seita Parkkola jää elämään kirjojensa kautta meillekin, jotka emme häntä tunteneet.

Kävimm…

Kävin eilen Linnanmäellä ihailemassa valokarnevaalia (ja syömässä liian suuren hattaran). Erityisesti tykkäsin näistä hehkulampuista, jotka heijastuivat vanhan rakennuksen seinille jättimäisinä.

Oma ideakasani ei ole saanut aikaan tällaista taideteosta vaan jonkinlaisen kirjallisen sekamelskan. Jos tämänhetkiset luvut heittelisi lattialle, en varmaan osaisi edes itse koota niitä takaisin järjestykseen. Voi niitä koelukijaparkoja, jotka ovat tämänkin tekstikasan saaneet lukea ennen aikojaan.

SL:ssä on 55k sanaa mutta ei juuri mitään punaista lankaa. Paljon ideoita ja henkilöitä, joista pidän kovasti, mutta ei juonta. Juon teetä, siivoan, peitän keittiön pöydän taustakirjoilla ja kaivan Wonderbookin esiin. Ehkä se juonikin vielä löytyy, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että sen esiinkaivamiseen tarvitsisi vähintäänkin arkeologin. Tai en tiedä riittäisikö sekään, ehkä kaivurin?

Mutta onneksi - tällä kässärillä ei ole mitään deadlinea. Jos se 2010-luvulla valmistuisi, se olisi hyvin.

Nyt on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Suomalainen kirjallisuus ei ole huonompaa eikä parempaa kuin muunkaan maalainen, mutta toki se on pieni asia maailmassa. Mutta pienikin on kaunista ja monille suurta. Pienellä sanalla voi olla suuri vaikutus ja ajatella kun laittaa monta sanaa peräkkäin, voi tulla jo vaikka minkälaisia lauseita. Sanat voivat olla rumia mutta kirjallisuus on kaunista.


Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole ehtinyt lukea kotimaista (tai muutakaan) kirjallisuutta niin paljon kuin haluaisin, mutta arvostan sitä kovasti. Sitä paitsi itsekin yhden kirjan julkaisseena olisi paradoksaalista ja omituista olla lukematta kotimaista kirjallisuutta. Nyt lukuvuoroaan odottaa yöpöydällä Minna Rytisalon Lempi.

Kaikki mitä voit kuvitella on totta.

Yleensä mietelauseet voivat olla aika pöljiä, mutta tämä Picasson nimiin laitettu on minusta kirjoittajan näkökulmasta inspiroiva. Tosin, jos sitä alkaa ajatella liian filosofisesti tai miettiä, mitähän Picasso sillä oikeasti tarkoitti, saa aivot solmuun. Tai minä ainakin sain. Ensinnäkin, mikä on totta ja miten se määritellään? Voin kuvitella vaikka lohikäärmeen ja piirtää sen paperille, mutta ei se tee siitä varsinaisesti realistista eläintä. Mutta onneksi ei tarvitsekaan. Taidetta ei rajoita moiset rajoitukset ja sitä paitsi, vaikka meidän maailmassamme ei elä lohikäärmeitä, ehkä jossakin päin universumia elää. En pidä sitä kovin todennäköisenä, mutta mistä sitä tietää. (Tästä tulikin mieleen kuinka kavereiden kanssa olimme arvaa kuka olen -leikkiä ja jostain sain päähäni olla dinosaurus ja kuvailin itseäni realistiseksi eläimeksi ja tästä seurasi loppujen lopuksi erittäin pitkä väittely siitä, onko tyrannosaurus rex realistinen eläin vai ei. O…

Kaipasin pimeneviin iltoihin valaistusta ja kirjoituspöytäni ympäristö kaipasi siivoamista. Poistin yhden kerroksen liitutaulutarraa, koska seinä tuntui liian mustalta, järjestelin ja siirsin vähällä käytöllä olleet valot työpisteen ympärille.

Nyt kaikki tuntuu taas kuin uudelta! Nyt kun HLK on poissa käsistäni, on vihdoin aikaa suunnitella uuttavanhaakässäriä. Vino pino taustatutkimuskirjoja odottaa lukemistaan ja pinterestin taulut täyttyvät inspiraatiokuvista. Tällä kertaa aion poikkeuksellisesti suunnitella projekti SL:ää hiukan enemmän etukäteen.


Syksyn värit ovat vallanneet kaupungin, nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä tallentaa niitä.

Dieter Braun:
Wild Animals of the North 
2016

Kirjastossa vastaan tuli tällainen ihana kuvakirja. Jos kauniit kuvat ja villieläimet kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti! Tämä on kaunein kirja jonka olen vähään aikaan nähnyt, ja kaiken lisäksi siinä on myös tietoa sopiva määrä kuvateksteissä. Kirjassa esitellään pohjoisen pallonpuoliskon eläimiä jääkarhuista przewalskinhevosiin.

Kirja on luokiteltu lastenkirjaksi, mikä ei estä aikuista siitä nauttimasta millään tavalla (minä en ainakaan meinaisi raskia palauttaa tätä ollenkaan!), mutta jos lähipiirissä on luonnosta innostuneita lapsia, voi suositella. Ihastuttava kirja! Jos ette usko, käykää täältä tsekkaamassa kirjan kuvia.