Briitta Hepo-oja

Terveisiä kirjamessuilta! Viime vuonna en päässyt messuille lainkaan ja tänäkin vuonna töiden takia vasta näin sunnuntaina. Toisaalta tänään oli varmaankin rauhallisempi päivä messuiluun kuin eilen olisi ollut. Ensimmäiseksi suuntasimme kaverin kanssa kuuntelemaan Fintiaanien mailla -keskustelua, jossa harmikseni ei ollutkaan Meeri Koutaniemi mukana puhumassa, mutta Katja Kettu ja Maria Seppälä kertoivat kiinnostavia juttuja kirjan teosta. Täytyykin laittaa se varattavien kirjojen listalle. Kävin moikkaamassa kustantamoni väkeä ja sain tietää, että katalogi ilmestyy parin viikon päästä ja nettiin jo ilmeisesti vähän aiemmin. Jännää! Kenen tarinan saa kertoa paneeli oli kiinnostava ja pisti kyllä ajattelemaan. Sen jälkeen Vilja-Tuulia Huotarinen kertoi Lumi-kirjasta , jonka hän viimeisteli Seita Parkkolan edesmentyä. Seita Parkkolan kirjoista olen aina pitänyt ja Lumi vaikuttaa kauniilta kirjalta. Seita Parkkola jää elämään kirjojensa kautta meillekin, jotka emme häntä tunteneet

Kaikki mitä voit kuvitella on totta. Yleensä mietelauseet voivat olla aika pöljiä, mutta tämä Picasson nimiin laitettu on minusta kirjoittajan näkökulmasta inspiroiva. Tosin, jos sitä alkaa ajatella liian filosofisesti tai miettiä, mitähän Picasso sillä oikeasti tarkoitti, saa aivot solmuun. Tai minä ainakin sain. Ensinnäkin, mikä on totta ja miten se määritellään? Voin kuvitella vaikka lohikäärmeen ja piirtää sen paperille, mutta ei se tee siitä varsinaisesti realistista eläintä. Mutta onneksi ei tarvitsekaan. Taidetta ei rajoita moiset rajoitukset ja sitä paitsi, vaikka meidän maailmassamme ei elä lohikäärmeitä, ehkä jossakin päin universumia elää. En pidä sitä kovin todennäköisenä, mutta mistä sitä tietää. (Tästä tulikin mieleen kuinka kavereiden kanssa olimme arvaa kuka olen -leikkiä ja jostain sain päähäni olla dinosaurus ja kuvailin itseäni realistiseksi eläimeksi ja tästä seurasi loppujen lopuksi erittäin pitkä väittely siitä, onko tyrannosaurus rex realistinen eläin vai ei. O

Kaipasin pimeneviin iltoihin valaistusta ja kirjoituspöytäni ympäristö kaipasi siivoamista. Poistin yhden kerroksen liitutaulutarraa, koska seinä tuntui liian mustalta, järjestelin ja siirsin vähällä käytöllä olleet valot työpisteen ympärille. Nyt kaikki tuntuu taas kuin uudelta! Nyt kun HLK on poissa käsistäni, on vihdoin aikaa suunnitella uuttavanhaakässäriä. Vino pino taustatutkimuskirjoja odottaa lukemistaan ja pinterestin taulut täyttyvät inspiraatiokuvista. Tällä kertaa aion poikkeuksellisesti suunnitella projekti SL:ää hiukan enemmän etukäteen. Syksyn värit ovat vallanneet kaupungin, nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä tallentaa niitä.

Dieter Braun: Wild Animals of the North  2016 Kirjastossa vastaan tuli tällainen ihana kuvakirja. Jos kauniit kuvat ja villieläimet kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti! Tämä on kaunein kirja jonka olen vähään aikaan nähnyt, ja kaiken lisäksi siinä on myös tietoa sopiva määrä kuvateksteissä. Kirjassa esitellään pohjoisen pallonpuoliskon eläimiä jääkarhuista przewalskinhevosiin. Kirja on luokiteltu lastenkirjaksi, mikä ei estä aikuista siitä nauttimasta millään tavalla (minä en ainakaan meinaisi raskia palauttaa tätä ollenkaan!), mutta jos lähipiirissä on luonnosta innostuneita lapsia, voi suositella. Ihastuttava kirja! Jos ette usko, käykää täältä tsekkaamassa kirjan kuvia .