Briitta Hepo-oja

Syksy alkaa voittaa! Tai minä alan voittaa syksyn. To do -listan isoin juttu on tehty ja kunhan saan loput pois käsistäni (toivottavasti tällä viikolla), pääsen tekemään jotain uutta. En ole kirjoittanut mitään kunnolla uutta sitten novellin, ja päässä pursuaa asioita. Muistikirjaan olen kirjoittanut pieniä kohtauksia ja dialogeja, mutta ne haluavat päästä kunnolla kirjoitetuksi. Töissäkin on ollut kiirettä ja jotenkin se kiireen tuntu on leijaillut kantapäillä ja välillä yrittänyt tulla kotiovesta sisään. Hylättyjen lasten kaupunki on melkein valmiissa paketissa, toki oikoluku vielä ennen vuoden loppua on tulossa. Kohta se näyttääkin kirjalta! (Toivottavasti!) Jännittävää.  Olen muuten oppinut juomaan teetä. Olen sitä juonut ennenkin, mutta en osannut ennen varsinaisesti nauttia siitä. Nyt siitä on tullut joka iltainen tapa ja teetä kuluu joskus useampikin muki. Ja kuluu kohta lisääkin, koska löysin ihanan teekaupan (okei, siitä vinkattiin minulle) ja sieltä saa muun muassa Narnia

En ole kadonnut, kiireinen vain. Päivät tai illat ovat kuluneet töissä ja vapaa-aika enimmäkseen piirtäessä. Tämän operaation tuloksia toivottavasti pääsen esittelemään tässä jossakin välissä. Onnistuin myös loukkaamaan käteni niin että peukaloni oli melkein viikon puutunut. Ei ideaalitilanne kirjoittajalle! Tietysti joskus on myös siivottava ja oltava sosiaalinen - tänään tuli käytyä katsomassa Apulanta- leffa. Bändistä tykkäsin kovasti nuorena, innostus tosin hiipui aikoja sitten. Roolitus oli mielestäni osunut nappiin ja tykkäsin leffasta ja sen ajankuvasta, tosin juoni vähän laahasi ja välillä kohtaukset olivat turhan melodramaattisia. Suomen noitavainoista kertova Tulen morsian kiinnostaa myös ja aion sen ehdottomasti käydä katsomassa. Noitanaisen älä anna elää -tietokirjankin voisin ottaa lukupinoon. (Yksi bloggausta vähentävä tekijä on myös se, että kamerani jollakin tavalla ilmeisesti suli kesälomareissullani enkä haluaisi tukkia koko blogia huonolaatuisilla kännykkäkuvilla