Briitta Hepo-oja

Syksyn alettua lehdet ovat täynnä opiskelujuttuja. Tässähän alkaa tuntea itsensä vanhaksi, omista opiskeluista kun on jo useampi vuosi! Viime viikolla silmiini sattui Helsingin Sanomien juttu, joka käsitteli humanististen aineiden opiskelua Yhdysvalloissa. Siinä kerrottiin, että koska opiskelu siellä on niin kallista, humanististen tieteiden - kuten kirjallisuuden - opiskelijamäärät ovat romahtaneet. Kaikki opiskelevat kauppatieteitä, koska siitä saa rahaa. Kirjallisuuden tapaisia aineita ei uskalleta opiskella, koska työllistyminen valmistumisen jälkeen on muutenkin epävarmaa ja opintolaina painaa niskassa. Sanavaltaa toki on myös vanhemmilla, jotka rahoittavat lastensa opintoja. Kirjallisuudenopiskelu on harvojen harrastus, eliitin puuhastelua. Minusta sellainen maailma, jossa ei ole ollenkaan taideaineita, tai ne ovat vain harvojen oikeuksia, kuulostaa aika hurjalta. Sitä paitsi sopivilla sivuaineilla kirjallisuudenopiskelijakin voi saada selkeän ammatin, mutta nykyä

Tässä pieni mainostuspostaus: jotain pientä kirjallistakin olen saanut aikaan tänä vuonna. Novellini Varvasneitsyt on julkaistu Spekulatiivisessa verkkolehdessä Usvassa . Lehden sivulle ilmestyy vielä lisää novelleja, eli kaikki eivät ole vielä siellä, mutta omani on jo luettavissa. Kappalejaot näkyvät hiukan hassusti tuolla html-muodossa, mutta älkää antako sen häiritä. Novellissa liikutaan hiukan häiriintyneissä hautajaisissa ja pohditaan vaihtokauppoja.