“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Sanojen voimaa

Kallion kirjasto kannusti Agricolan ja suomen kielen päivänä ihmisiä kuvittelemaan kauneimman mahdollisen tarinan vain neljällä sanalla. Huomasin sen vasta tänään ja pakahduin. Kuinka kauniita tarinoita ihmiset saivat mahtumaan vain neljään sanaan. Neljään sanaan mahtuu kokonainen tarina, joskus jopa koko elämä. Alku, keskikohta, loppu. Kokonainen juoni. Ja niin paljon kauneutta. Tarinoita voi lukea mm. täällä. Ehdoton suosikkini tuolla julkaistuista tarinoista on "Että maailmassa olisi rauha!" Kosketti.

Omassa tekstissäni on tällä hetkellä 31627 sanaa ja hetken mietin, että minkä ihmeen takia. Miksi kirjoittaa romaaneja, kun tarinan voisi kertoa neljällä sanalla! Jos osaisi. Tässä onkin haaste: entä jos teidän pitäisi tehdä kässäristänne neljän sanan versio, millainen se olisi?

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Tuula Kallioniemi: Risteys

En hirveästi ole esitellyt täällä kirjoja viime aikoina, mutta tämä kirja oli minusta niin ihana, että haluan nostaa sitä esille. Risteys (Otava 2016) on nopeasti luettu pieni kirja, novellikokoelma, jonka novellit liittyvät kuitenkin toisiinsa.


Tässä kirjassa on paljon angstia ja kurjuutta, mutta silti se oli juuri sellainen kirja, jota tarvitsin tähän hiukan stressaantuneeseen mielentilaani. Kuulostaako ristiriitaiselta? Ehkä normaalisti pitäisin enemmän kirjoista, joissa opettavaisuus on rivien välissä, mutta tässä se on ihanan selkeästi esillä. Yhteiskunnassamme tuntuvat vallitsevan niin kovat arvot ja ihmisiä mitataan hyödyllisyyden kantilta ja raha tuntuu pyörittävän kaikkea, että minusta oli mukavan virkistävää lukea kirja, joka ottaa vahvasti kantaa vääryyttä vastaan.

Kirjan alussa kulmakunnan kovis 13-vuotias Mika ajaa varastetulla skootterilla kolarin ja vajoaa koomaan. Kuoleman kynnyksellä hän saa mahdollisuuden parantaa tapansa ja ryhtyy suojelusenkeliksi ja puuttuu vääryyksiin: kiusaamiseen, väkivaltaan, halveksuntaan. Ymmärrystäkin löytyy. Ehkä eniten pidin novellista Ihmisroska. Valitettavan usein huono-osaisuutta pidetään ihmisen omana "valintana". Miksi kukaan sellaisen valinnan tekisi? Ja vaikka joku olisikin syypää omaan onnettomuuteensa, mikä oikeus ihmisillä on nimitellä toisia ihmisroskiksi. Lyhyeen kirjaan mahtuu paljon sanomaa ja se on kuitenkin sen verran helppolukuinen, että varmasti sopii myös esimerkiksi vähemmän lukeneille nuorille. Kansikuvakin on hieno!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Särkylääkettä sydänsuruihin?

Tällaisia miljöitä tänään
Luin tässä yksi päivä uusinta Parnassoa. Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli kustantamojen hylkäyskirjeistä ja valikoima kirjailijoiden saamia hylsykirjeitä. Ei mitään uutta sinänsä: kaikki ovat saaneet hylsyjä (ainakin artikkelissa mainitut ja varmasti muutenkin suurin osa kirjailijoista) ja hylsyt kirpaisevat. Joku suunnitteli tapetoivansa kirjeillä huussin seinät. Minäkin olen säilyttänyt omani, eikä niitä ole ihan vähän.

Jännää oli, että jossakin lauseessa mainittiin, että Amerikassa (?) suositellaan parasetamolia hylsykirjeen aiheuttamaan kipuun. Juttelin aiheesta lääkkeistä huomattavasti enemmän tietävän kaverini kanssa, ja vaikka ilmeisesti teorialla jotain pohjaa voisi ollakin, en menisi suosittelemaan.

Luultavasti suklaa ajaa saman asian ja on huomattavasti vähemmän vaarallista.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hyvää kansainvälistä lastenkirjapäivää!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - tänään on vietetty kansainvälistä lastenkirjapäivää. Sitä vietetään vuosittain 2.4., joka on Hans Christian Andersenin (2.4.1805 – 4.8.1875) syntymäpäivä. Suomessa päivää järkkää Ibby Finland.

Minulla oli onnekseni mahdollisuus osallistua Ibbyn järjestämään Mörkömatka kirjamaailmaan seminaariin tällä viikolla, jossa teemana oli uusi suomalainen ja ruotsalainen lastenkirjallisuus ja alan ammattilaisia puhumassa työstään. Seminaari oli oikein mielenkiintoinen ja sieltä sai hyviä kirjavinkkejä.

Voisin vinkata tässä itsekin yhden, jonka luin viime viikolla: Koira nimeltään kissa. Tomi Kontion kirja oli muuten myös yksi viime vuoden kauneimmiksi valituista kirjoista. Se on hyvin erikoinen lastenkirjaksi ja siinä on yllinkyllin ajateltavaa. Ja kuvitus on hieno. Varsinkin Punavuori-aukeama.

--

On muuten hassua kuinka ympäristön muutos vaikuttaa kirjoittamiseen. Olin viikon poissa kotoa ja oma teksti näytti ihan erilaiselta toiselta ruudulta, toisenlaisella työpisteellä, ja luonnostelu erilaisen pöydän ääressä tuntui sekin inspiroivalta. Kotona sitä tulee mietittyä kaikenlaisia kotihommia, muualla riittää, kun siivoaa omat jälkensä. Toisaalta on rentouttavaa tulla omaan kotiin: kaikki on siellä missä haluankin niiden olevan, eikä tarvitse tutkia jokaista kaappia löytääkseen etsimänsä. Yleensä.

EDIT: Otsikko korjattu. Kansainvälistä lastenpäiväkirjapäivää ei taida olla vielä olemassa...