“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tunnelmia Turusta

Kävin viikonloppuna siskoni kanssa Turussa. Sää oli hirvitys, mutta kiersimme kivoja ja inspiroivia museoita. Nuuskin myös paikkoja tulevaa kässäriä silmällä pitäen, siinä kun olisi tarkoitus seikkailla myös Turussa. Ikävä kyllä Luostarinmäen korttelit olivat kiinni. Oletteko te harrastaneet miljöissä paikan päällä vierailua tekstejä varten?

Nukkekotien herkkuja Aboa Vetus ja Ars Nova museossa

Bongaa pääkallo

Nukkekotien nukkekodit

Käsityöläiskorttelit aidanraosta

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää ystävänpäivää, lukijani

Hyvää ystävänpäivää sinulle, joka tätä luet. Olet sitten lukenut pitempään tai eksyit tänne vahingossa. Vaikka emme tuntisikaan, toivon, että päiväsi on hyvä ja ympärilläsi on ystäviä. Yritetään olla ystävällisiä toisillemme.



Tämän viikonlopun matematiikka on parempaa kuin edellisen. Heräsin eilen päässäni valmis novelli, josta kirjoitin käsin äkkiä ylös suurimmat juonenkäänteet. Luettuna on 50 sivua ja päässä tursuaa taas kaikenlaista, joka tahtoisi paperille. Joskus mietin, että olen melkoisen kehno kirjailija. Markkinointikykyni ovat surkeahkot ja kun joku sanoo lukeneensa juttujani, ensireaktioni on juosta karkuun. Sitten kuitenkin tarina vie mukanaan ja muistan miksi kirjoitan. Kirjoitan koska en voi muutakaan, hengitän kirjaimia ja sanoja. Lauseet ovat maailmani ja ilma on tavuja ja sanoja ympärilläni. Kirjoittaminen lienee ainut hyväksytty hulluuden muoto. On ihan okei, jos päässä on muita ihmisiä ja kokonaisia elämiä, mustekaloja ja valaita ja mitä vain, jos voi sanoa kirjoittavansa.

--

Tommi Kinnusen Lopotti on julkaistu. Luulin laittaneeni itseni ajoissa varausjonoon viime viikolla ja päädyin sijalle noin 400. Ehkä täytyy kipaista ostamaan kirja, sillä tässä on yksi harvoista tämän kevään kirjoista, joita odotan täpinöissäni. Odotan sitä suorastaan hirmuisesti. Pidin Neljäntienristeyksestä todella paljon - ja sitä paitsi, miten ei voisi olla lukematta kirjaa, joka on uskallettu nimetä noin mahdottoman tuntemattoman kaupunginosan mukaan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Viikonlopun matematiikkaa

Takana on kirjallisesti melko hitaasti edennyt viikonloppu:

Editoituja sanoja: 221. (Editoin ne äsken, ettei tuossa lukisi nolla.)
Koeluettuja sivuja: Muutama.

Mutta!
Siivottuja asuntoja: 1. Lattiasta kattoon. Okei, ei kattoa.
Kunnialla hoidettuja kummin tehtäviä: 1.
Syötyjä laskiaispullia: 1. Jostain syystä tämä on plussan puolella.
Tehtyjä varmuuskopioita: 1.
Ihailtuja jäälauttoja: Ainakin tuhat.

Ehkä ensi viikolla on luvassa kirjallisesti parempaa matematiikkaa. :)

Matkalla Suomenlinnaan jäälauttoja ihailemaan

maanantai 1. helmikuuta 2016

Pieni kirja pienestä kuolemasta

Kitty Crowther:
Lilla Döden hälsar på 
(alk. La Visite De Petite Mort)
Ruotsintanut: Gun-Britt Sundström 
28 s. Berghs.

Minulle suositeltiin yksi päivä tätä kirjaa. Miten merkillinen kirja se onkaan! Ensin vähän mietin, että miten tällainen on kirjoitettu lapsille, mutta sitten muistutin itseäni, ettei lapsia pidä aliarvioida eikä kirjoja voi kieltää heiltä vain siksi, että niissä käsitellään kuolemaa. Joka tapauksessa tässä oli mielestäni yksi parhaimmista käsittelyistä vähän aikaa. Varoitus: seuraavassa tulee juonipaljastuksia.

Kirjassa pikku Kuolema käy hakemassa kuolevia mukaansa. Kuolevat pelkäävät ja itkevät. Kuolema vie heitä lämmittelemään takan ääreen, mutta tämä pelottaa kuolevia vain lisää, koska liekit nähdessään he luulevat joutuneensa helvettiin.

Yhtenä päivänä Kuolema hakee lapsen, joka on Kuoleman nähdessään iloinen. Se on ennenkuulumatonta, mutta lapsi on iloinen, koska on ollut pitkään sairas ja kipeä. Lapsi opettaa Kuoleman leikkimään! Ja palaa tämän luokse enkelinä ja yhdessä he jatkavat kuolevien saattamista matkaan, mutta enää ihmiset eivät pelkää heitä, koska kuolema ei ole yksin.

Varmastikin tämä kirja on joidenkin mielestä vähän radikaali, mutta minusta tämä oli viehättävä kaikessa kummallisuudessaan. Ja loppu oli onnellinen, kai, tavallaan.

Suosittelen kaikille joilta sujuu toinen kotimainen, kirjaa ei ikävä kyllä ole suomennettu. Crowtherin muissa kuvakirjoissa seikkailevat mm. jumala ja näkymätön ystävä, mutta mielestäni ne eivät vedä vertoja tälle kirjalle.