Briitta Hepo-oja

Kävin viikonloppuna siskoni kanssa Turussa. Sää oli hirvitys, mutta kiersimme kivoja ja inspiroivia museoita. Nuuskin myös paikkoja tulevaa kässäriä silmällä pitäen, siinä kun olisi tarkoitus seikkailla myös Turussa. Ikävä kyllä Luostarinmäen korttelit olivat kiinni. Oletteko te harrastaneet miljöissä paikan päällä vierailua tekstejä varten? Nukkekotien herkkuja Aboa Vetus ja Ars Nova museossa Bongaa pääkallo Nukkekotien nukkekodit Käsityöläiskorttelit aidanraosta

Hyvää ystävänpäivää sinulle, joka tätä luet. Olet sitten lukenut pitempään tai eksyit tänne vahingossa. Vaikka emme tuntisikaan, toivon, että päiväsi on hyvä ja ympärilläsi on ystäviä. Yritetään olla ystävällisiä toisillemme. Tämän viikonlopun matematiikka on parempaa kuin edellisen. Heräsin eilen päässäni valmis novelli, josta kirjoitin käsin äkkiä ylös suurimmat juonenkäänteet. Luettuna on 50 sivua ja päässä tursuaa taas kaikenlaista, joka tahtoisi paperille. Joskus mietin, että olen melkoisen kehno kirjailija. Markkinointikykyni ovat surkeahkot ja kun joku sanoo lukeneensa juttujani, ensireaktioni on juosta karkuun. Sitten kuitenkin tarina vie mukanaan ja muistan miksi kirjoitan. Kirjoitan koska en voi muutakaan, hengitän kirjaimia ja sanoja. Lauseet ovat maailmani ja ilma on tavuja ja sanoja ympärilläni. Kirjoittaminen lienee ainut hyväksytty hulluuden muoto. On ihan okei, jos päässä on muita ihmisiä ja kokonaisia elämiä, mustekaloja ja valaita ja mitä vain, jos voi sanoa kir

Kitty Crowther: Lilla Döden hälsar på  (alk. La Visite De Petite Mort) Ruotsintanut: Gun-Britt Sundström  28 s. Berghs. Minulle suositeltiin yksi päivä tätä kirjaa. Miten merkillinen kirja se onkaan! Ensin vähän mietin, että miten tällainen on kirjoitettu lapsille, mutta sitten muistutin itseäni, ettei lapsia pidä aliarvioida eikä kirjoja voi kieltää heiltä vain siksi, että niissä käsitellään kuolemaa. Joka tapauksessa tässä oli mielestäni yksi parhaimmista käsittelyistä vähän aikaa. Varoitus: seuraavassa tulee juonipaljastuksia. Kirjassa pikku Kuolema käy hakemassa kuolevia mukaansa. Kuolevat pelkäävät ja itkevät. Kuolema vie heitä lämmittelemään takan ääreen, mutta tämä pelottaa kuolevia vain lisää, koska liekit nähdessään he luulevat joutuneensa helvettiin. Yhtenä päivänä Kuolema hakee lapsen, joka on Kuoleman nähdessään iloinen. Se on ennenkuulumatonta, mutta lapsi on iloinen, koska on ollut pitkään sairas ja kipeä. Lapsi opettaa Kuoleman leikkimään! Ja palaa tämän luo