“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kurpitsamaista menoa, on taas aika nanota

Hyvää pyhäinpäivää, halloweenia ja kekriä!

Olen palannut reissusta ja lupaan palata saamaani kysymyshaasteeseen kunhan olen vähän kotiutunut ja saanut aloitettua jokavuotisen hulluuden, nanowrimon, johon minun ei pitänyt osallistua (kuten ei koskaan). Olen kuitenkin todella inspiroitunut ja keksin kävellessäni tarinan aloituksen päässäni. Viime vuonna nano jäi kesken, ehkä koska yritin liikaa kirjoittaa jotain "järkevää". Tällä kertaa aion ihan tarkoituksella kirjoittaa rennommalla meiningillä. Enkä tosiaankaan yritä kirjoittaa scifiä, kuten viime vuonna, vaan ritareista ja ehkä leijuvista meduusoista. Ei kannata kysyä enempää.

Tsemppiä kaikille kanssananoilijoille!


tiistai 27. lokakuuta 2015

Ensilumi sataa sanojen päälle

En ollut tänä vuonna Helsingin kirjamessuilla. Tuntuu vähän hassuilta lukea muiden kokemuksia, kun itse on niin kaukana kaikesta hälinästä. Varmasti olisin mennyt, ellei se olisi sattunut päällekäin muiden menojen kanssa.

Olen nauttinut syyslomasta. Olen saanut oivalluksen liittyen tekeillä olevaan kässäriini (jonka välillä pelkään olevan tekeillä niin kauan, ettei se näe päivänvaloa ikinä, mutta yleensä en välitä tästä, siihen menee niin kauan aikaa kuin menee). Näitä oivalluksia tulee kyllä vähän väliä. (Suunta muuttuu useammin kuin tuuliviirillä.)

Heräsin keskellä yötä päästämään kissan ulos ja näin lumen peittäneen maan. Se oli maassa vielä aamulla! Voisinpa pakata sen mukanani.


Syksyn sanat ovat auttamatta takana, nyt alkaa pimeä aika. Kynttilät! Nano alkaa kohta, jännittää. Todennäköisesti pääsen kirjoittamaan sitä töiden ohella, mikä ei haittaa yhtään. Jos minulla on liikaa aikaa, saan aika vähän aikaan.

Kuru oli hämmentävä ja upea näky
Kävimme viikonloppuna katsomassa Suomen suurinta kurua. Sää oli aika kamala, mutta Pyhäkuru oli upea ja hämmentävä. Maisemat olivat hyvin jylhät.

maanantai 19. lokakuuta 2015

Valokarnevaalia





Linnanmäen valokarnevaalilla oli eilen päättäjäispäivä. Pimeässä hohtavassa huvipuistossa oli ihana tunnelma.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vanhat, kauhistuttavat tekstit

Aina silloin tällöin tongin pöytälaatikkoa omaksi ja kirjoittavien kavereiden huvitukseksi tai järkytykseksi. On sekä rentouttavaa että myötähäpeää aiheuttavaa tutkia vuosien tai vuosikymmenen takaisia tekstejä.

Ikävä kyllä olen polttanut osan vanhoista teksteistäni, silloin kun minulla ei ollut vähäisintäkään kirjoitusitsetuntoa enkä tajunnut, että aikuinen minä voisi lukea niitä huvittuneena, ehkä jostakin jopa ajatella, että sehän oli hyvin kirjoitettu.

Polttamiini klassikoihin kuuluivat ainakin
- mahdollisesti jotain kivikauteen sijoittuvia juttuva (taisin fanittaa Ram-kirjoja)
- viikinkitytöstä kertova käsikirjoitus (en tiennyt mitään viikingeistä), tälle piirsin kannenkin
- tarina kissasta, joka oli oranssi ja jolla oli maagisia kykyjä, tälläkin oli itse piirretty, kontaktimuovilla päällystetty kansi
- HP-kopiot
- Tolkienin hengessä kirjoitetut tarinat
- Amerikkaan sijoittuvia tekstejä

Mikään näistä ei kyllä varmasti mennyt "hyvin kirjoitettu" kategoriaan. :D Päiväkirjojakin paloi. Nämä kaikki oli käsin kirjoitettu, joten niistä ei ole jäljellä kopioita. Onneksi ihan kaikkea sentään en ole saanut tuhottua tai osa on jäänyt. Viimeksi kun kaivelin vanhoja juttuja, kauhukseni löysin erään eeppisen fantasiani takakannen. Muuta käsikirjoituksesta ei näytä jääneen jäljelle omituisia piirroksia ja karttoja lukuun ottamatta. En kyllä ole nauranut pitkään aikaan millekään niin paljon kuin sille! En kerta kaikkiaan kehtaa laittaa julkiseen jakoon pätkää siitä, mutta luulen että tekin saattaisitte tukehtua nauruun.

Vanhojen paskuuksien kaivelusta on se hyöty, että näkee kehittyneensä kirjoittajana.

Voi toki myös nähdä, että jossain aiheessa ei ole kehittynyt lainkaan.

Olen myös huomannut, että jos tutkin yläasteaikaisia ja lukioaikaisia novellejani, kaikissa toistuu sama teema:

Lattia, lattia ja lattia.

Ehkäpä tämän vuoden nanossa kirjoitan oodin lattialle yhdistettynä eeppisen takakannen inspiroimaan fantasiaan. Viime vuonna nano jäi kesken, mutta tänä vuonna olen ajatellut, että jospa tällä kertaa pääsisin maaliin asti. Sitä pelkoa ei ole, että tästä mitään kovin vakavaa tekstiä syntyisi. Nostan kyllä hattua niille, jotka saavat nanossa aikaan järkeviä kokonaisuuksia!



ps. Lattiat ovat kyllä viihdyttäviä. Joskus, kun minulla on jokin blokki, pistän valot pois, kynttilöitä palamaan ja musiikkia kuulumaan ja menen makaamaan lattialle ja odotan valaistusta. Tämä tosin toimii vain syksyllä ja talvella.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Portaat

Illat pimenevät jo kamalan aikaisin. Siinä on jotain hyvääkin: voi sytyttää kynttilöitä ja kirjoittaa liekkien lepatuksessa kuvitellen olevansa taiteellinen.

Olen kirjoittanut novellia. Se ei ole kovin pitkä ja on ehkä puolessa välissä. Olen tehnyt kaksi huomiota itsestäni: kun kirjoitan kässäreitä, niissä on yleensä minäkertoja, novelleissani taas on yleensä hänkertoja. Kässäreiden kanssa kirjoitan lopun yleensä heti toiseksi alun jälkeen, novelleissa taas en tiedä lopputulosta niin paljon etukäteen. Hassua.


Mitäs muuta? Olen käynyt katsomassa öljysäiliötä, jonka reunalla oli portaat tyhjyyteen. Ne olivat aavemaiset, mutta jotenkin niistä tuli myös mieleen kirjoittaminen: kirjoittaminen on joskus hyppyjä pimeyteen eikä portaitakaan aina näytä olevan tiedossa. Novellissanikaan ei tunnu olevan valmista reittiä. Ei se erityisen hankalalta tunnu, mutta lopputulos saattaa yllättää itsenikin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Messuilua ja aina oppii uutta


Kävin tänään päiväseltään Turun kirjamessuilla kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Turun messut ovat Helsingin messuja pienemmät ja rauhallisemmat, mutta silti väkeä riitti heti aamusta alkaen. Saavuin messuille jo vähän ennen kymmentä ja haahuilin kolme varttia itsekseni puolinukuksissa (yöunet jäivät alle neljään tuntiin, koska junaan piti ehtiä kukonlaulun aikaan, mutta nukkumaan en mennyt ajoissa, joten syypää touhuun on vain ja ainoastaan oma pääni). Onnistuin myös eksymään messuhalleissa. Suuntavaistoni on kerta kaikkiaan toivoton enkä osaa suunnistaa suurissa sisätiloissa. (Eksyn myös kauppakeskuksissa.) Onneksi minnekään ei ollut kiire.

Ainut etukäteen katsomani ohjelma oli Auta minua luomaan! kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta, koska siihen oli merkattu esiintyjäksi Tommi Kinnunen. Kinnusen Neljäntienristeys on tehnyt minuun kerta kaikkiaan lähtemättömän vaikutuksen. Paneeli oli pitkä ja erittäin mielenkiintoinen. (En tehnyt muistiinpanoja, mutta ainakin Päiväunien salaisista elämistä löytyy raporttia.) Kuten aina, tilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Joillakin on hyvin asialliset välit, toiset taas voivat ystävystyä läheisestikin. Tämän paneelin uusi oppi: Neljäntienristeyksessä esiintyvä taipua luokille tarkoittaa taipua mutkalle. Vaikka olen samalta murrealueelta, luokki oli minulle outo sana.

Tohtori
Tein messuilta vain kaksi ostosta: ostin uuden "Don't panic" -pinssin kadonneen tilalle ja ABBA-historiikin. En yleensä ostele historiikkeja, mutta kun vitosella sain ja ABBA on aina ollut sydäntä lähellä. Sen verran ehdin sitä selailla, että selvisi, että bändi itse piti Summer Night Cityä epäonnistuneena kappaleena. Kamalaa! Se on aina ollut suosikkejani!