maanantai 21. tammikuuta 2013

Huonosti käyttäytyvät ideat

Tiedättekö sen tunteen, kun päässä on loistava idea? Ja se ei suostu menemään paperille. Ja jos suostuu, se käyttäytyy siellä huonosti eikä näytä yhtään siltä miltä se näytti ideatasolla. Yleensä se ei haittaa, koska siitä voi tulla lopputuloksena jotakin muuta - ei semmoista kuin oli tarkoitus, mutta toimivaa kuitenkin. Mutta sitten nämä jotkut ideat vain jäävät ideoiksi. Ehkä kaikkea ei kannattaisi edes yrittää toteuttaa konkreettisesti, menee vain hermot.

Turhautumista ideoihin siis täällä. Mitäs muuta? Huorasatu on edelleen kesken, vaikka olen lukenut sitä joka päivä! Mutta loppu alkaa jo häämöttää. Olisipa joululoma vasta nyt, ehkä osaisin jo vastata lentokoneessa yliuteliaan vieruskaverin kysymyksiin siitä, mistä kirja kertoo (silloin olin vasta alussa). Ja sanoa, ettei tarvitse katsoa kantta ja kirjaa ja siinä loistavaa nimeä noin väheksyvän huvittuneena ja epäilevänä.

EDIT: Off topic: täytyy kertoa, että kerrankin tuli sopivan korkuinen vuokrankorotus: 1,88 euroa!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kissamaista kirjoittamista





Kyselin aiemmin toiveita blogipostausten aiheiksi, ja Rina kertoi olevansa utelias kuulemaan, onko kissani Väinö vaikuttanut kirjoittamiseeni, ja jos on, niin miten. Tottahan toki Väinö on vaikuttanut. Hän nimittäin on paljon pahempi häirikkö kuin Miisu, vanha kissarouvamme. Kissat eivät tosin ole kokonaan minun, vaan ne asustelevat lapsuudenkodissani.

Ensinnäkin Väinö osallistuu aktiivisesti kirjoitusprojekteihin. Yleensä tämä ilmenee niin, että kissa menee aina makaamaan kirjoitusten, lehtien, kirjojen ja kaiken sellaisen päälle, minkä päälle ei saisi mennä makaamaan, tai mitä omistaja sattuu juuri sillä hetkellä lukemaan. Muuten kiinnostusta ei ilmene.

Väinö lukee sanomalehteä.
Kissat ovat vaikuttaneet kirjoittamiseeni ainakin siten, että teksteissäni esiintyy silloin tällöin kissoja, ja tietysti positiivisessa sävyssä. Kuka voisi olla rakastamatta heitä? Ennen kaikkea kissoista saa inspiraatiota kirjoittamiseen, vaikka kirjoittaminen ei heitä varsinaisesti koskisikaan.


Olen pieni ja viaton.
Muutenkin teksteissäni vilahtelee kaikenlaisia otuksia. Mutta luulen, että kissojen suurin vaikutus kirjoittamiseeni on siinä, että elämä kissojen kanssa on kivempaa kuin elämä ilman, ja kun elämä on vähän kivempaa, kirjoittaminenkin on! Vai?

Väinö harrastaa muuten myös ompelua ja himmelien tekoa.




tiistai 15. tammikuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Lukuhoukan 1-vuotiasarvonnan osallistumisaika päättyi eilen. Joten oli aika pistää nimet kattilaan...


ja poimia sieltä voittaja. Joka on... Tuulia / Lukutuuliasta! Onneksi olkoon! Pistä minulle yhteystietosi osoitteeseen lukuhoukka @ hotmail.com, niin tiedän pistää Vettä elefanteille postiin. (Toivottavasti kirja ei ole jo valmiina omassa hyllyssä!)

Arvonnan viralliset valvojat: Norsu, Pöllö ja B-siili.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Lukuja, jälleen

Tämä on toivepostaus. Joten, pitkästä aikaa, tässä lukuja:

Keskeneräisessä novellissani on 910 sanaa ja 4 sivua.

ps. toivepostauksia saa esittää lisää. En tosin lupaa toteuttaa kaikkia.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Novelleja

Olen astunut mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen yrittänyt raapustaa novellia. Chick litistä. Vaikeaa! Varsinkin, kun chick lit ei ole minulle tutuin genre. Olen lukenut Bridget Jonesit (tykkäsin!) ja Himoshoppaajan kaverin painostuksesta (en tykännyt), mutta muuten en ole kamalasti lukenut kanakirjallisuutta. Enkä muuten novellejakaan. Luulen, että pitäisi lukea, niin voisin päästä eteenpäin tässä novellinkirjoitusjumituksessani.

Rosa Liksomin novelleja luin yhteen aikaan ja muistan lukioajoilta, että Tsehovin Leikkiäkö vain? oli ihana novelli. Haluaisin lukea lisää Tsehovia. Joskus myös luen novelleja netistä (viimeksi tänään luin Markus Koskimiehen Kotiapulaisen, kannattaa tutustua, löytyy täältä!), mutta yleensä pysyttelen pitkän proosan puolelta. Ehkä siksi, että haluan uppoutua tekstin maailmaan mahdollisimman pitkäksi aikaa. Toisaalta taas luulen, että novellit olisivat hyviä välipaloja esimerkiksi työmatkoille. Jos lukisi joka aamu yhden minuuttinovellin, tulisi lukeneeksi viikossa aika monta!

Taisin muuten tehdä vikatikin ostaessani Arundhati Royn Kuuntelen heinäsirkkoja -esseekokoelman. En muutenkaan yleensä jaksa lukea esseekirjallisuutta (aiheen pitää olla todella kiinnostava) ja Royn esseet antavat hyvin masentavan kuvan Intian nykytilanteesta. Luulen, että hylkään kirjan - siitäkin huolimatta, että sen on kirjoittanut Arundhati Roy. Roy, joka on kirjoittanut kerta kaikkisen upean romaanin Joutavuuksien jumala. Sääli, että hän päätti, että se on hänen ainoa romaaninsa.

Mutta heinäsirkkojen kansi on hieno. Eikä olekin?


tiistai 1. tammikuuta 2013

Lupauksia

Lupaan mennä ajoissa nukkumaan. Ainakin arkisin.

Lukea enemmän. Edes vähän enemmän. Ehkä jotain sellaistakin, mihin en yleensä tarttuisi. Mutta en lupaa, ettenkö jättäisi kirjoja edelleen joskus kesken.

Kirjoittaa.

Kokeilla uusia juttuja.

Siinä muutama. Lupasitteko te jotain?