Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Valmista

Nanoni valmistui muutama päivä sitten (kai se oli muutama päivä sitten? En muista), mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään - sen loppuun kirjoittaminen oli sellaista kärsimystä, etten ole vieläkään ihan toipunut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin NanoWriMoon ja nyt voisi kai vastata kysymykseen, että kannattiko.

Vastaus: kyllä ja ei.

Kyllä kannatti, koska kokemus oli älytön ja näki mitä itsestään sai irti. Ja olihan se hauskaa! (Silloin kun se ei ollut kärsimystä.)
Ei kannattanut, koska muuttolaatikkoni olivat melkein kuukauden purkamatta. Mitä tästä opimme? Älkää muuttako nanowrimon aikaan.
Ei kannattanut myöskään siksi, että tekstistä tuli niin karsea, että luultavasti häpeän sitä lopun ikääni.

Mutta ainakin se on ohi! Aion pitää pikkuriikkisen kirjoitustauon, mutta sitten käyn vanhojen ja uusien suunnitelmien kimppuun. Pelkkä ajatus siitä, että kun nanotekstiini vertaa, en voi kuin kirjoittaa paremmin, antaa lisää energiaa.

Vähän vielä

Nanostani puuttuu pyöreät viisi tuhatta sanaa. En kestä. Tahdon tästä typerästä tekstistä eroon heti NYT. Haluan kirjoittaa jotain muuta! Haluan lojua sängyllä ja katsoa tv:tä! En jaksa enää laskea. Haluan tehdä järkevämpiä postauksia. Haluan tehdä yhtä sun toista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että loput viisi tuhatta sanaa tulevat sisältämään tuskallisen tarkkaa vaatteitten kuvailua. Kuvailin myöskin yhtä suihkussa käyntiä noin tuhannen sanan verran. En usko, että jaksan edes itse koskaan lukea nanoani uudestaan. Ensi vuonna kirjoitan jotain järkevämpää.

Yleisön pyynnöstä

Kuva
Yleisön pyynnöstä Kiinassa valmistettu, Helsingin kirjamessuilta voittamani True Blood -muki esittäytyy:


Tajusin muuten, että olen unohtanut True Blood -kirjat kokonaan. Olen lukenut niistä kymmenen ja kaksi viimeisintä oli tarkoitus myös lukea, mutta sitten se jäi. Hassua, että olen pitänyt kirjoista, kun en yleensä hirveästi jaksa lukea fantasiaa enkä dekkareita... Niissä on liikaa vähän kaikkea, mutta omalla tavallaan ne ovat viihdyttäviä. Olen myös huomannut, että pidän sellaisesta fantasiasta, jossa erilaiset otukset ovat osa meidän maailmaamme, niin kuin juuri Sookie Stackhouseissa ja Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassa. Unohtamatta Harry Pottereita, jotka ovat ainoita kirjoja jotka olen peräti saanut purettua laatikosta ja laitettua hyllyyn! Miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että minulla ei ole oikeaa kirjahyllyä?


Melkein voittaja, osa 2

Hei, kukaan ei varmaan enää muista Melkein voittaja -postaustani. Joka tapauksessa kysehän oli siis siitä kuinka minä melkein voitin True Blood -valomainoksen saamalla yhtä paljon pisteitä kuin yksi toinen ihminen Ylen True Blood -tietokilpailussa. Loppujen lopuksi kuitenkin kävi niin, että valomainoksen sai se toinen tyyppi, ja minun piti saada lohdutuspalkinto, jota ei koskaan kuulunut. Mutta ei se mitään!

Olin kirjamessuilla raapustanut nimeni yhteen arpaan. Minulle soitettiin, että olen voittanut True Blood -mukin! Uskomatonta, minun arpaonnellani! Muki on vähän kiinalaista laatua mutta ei se mitään, hauska se silti on. Jos en olisi näin toivottoman saamaton ja nano ei olisi vienyt kaikkea järkeäni ja energiaani, ottaisin siitä kuvan. Laitan kuvan joskus myöhemmin. Kyllä nyt kelpaa.

Sunshine

Kuva
Aina yhtä ihana (ja vähän pelottavakin, kun katsoo hänen kirjoitustahtiaan - kirjoittaa nyt nano viikossa!) Dee antoi minulle Sunshine Awardin. Kiitos!



1) Pitääkö elämän suuri unelma saada/uskaltaa toteuttaa, vai pitääkö vain tyytyä sovinnaiseen: matkustaa kerran vuodessa etelään ja merkkipäivinä kaupunkilomille? Olisitko sinä valmis muuttamaan kaiken?

Uskaltaa pitäisi periaatteessa kyllä, jos se on mahdollista. Kaikkia unelmia ei ole välttämättä mahdollista tavoittaa. Ja voihan se kerran vuodessa etelään ja merkkipäivinä kaupunkilomille olla jollekin unelma, ei sitä pitäne väheksyä, toiselle tylsä elämä on toiselle tarpeeksi jännittävää.Joistakin asioista olisin kyllä valmis antamaan aika paljon saadakseni tilalle jotain muuta. Tulipas ympäripyöreä vastaus. Oikea vastaukseni on b: en tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, olisinko valmis muuttamaan ihan kaiken. Yksi unelmani on tietysti kirjan julkaiseminen, mutta on niitä tietysti muutama muukin yhtä tärkeä tai tärkeämpikin.

2) Jos e…

Päivä kuusi

Ensimmäiset seitsemän sivua nanoromaanissani oli järkeä. Sitten luovutin, koska tajusin että järkeviä juttuja kirjoitetaan hitaasti. Nyt tekstissä ei ole enää päätä eikä häntää. Siinä jauhetaan päähenkilön varastamasta asiasta, joka ilmeisesti on elämää suurempi juttu, enkä MINÄ TIEDÄ MIKÄ SE ON. En tee enää lukujakoja, koska en ehdi.

En jaksa!

Tämä on ehkä paras lause tähän mennessä:

"Höristimme molemmat korviamme, kuin aasit me kuuntelimme ja kauhistuimme."

Eikö olekin kamalaa! Nyt se on todistettu moneen kertaan: määrä ei korvaa laatua. Olen päättänyt pitää torstaina vapaapäivän Nanowrimosta, silloin en kirjoita. Menen syömään. Ja perjantaina menen ratsastamaan, toivottavasti ei sada kaatamalla.


Päivä 4

Välipäivitystä sitten minulta koska muiltakin. Olen kirjoittanut viikonlopun aikana... jos perjantaikin lasketaan... öh... 8000 sanaa? Enkä silti ole saanut kiinni pahimpia kilpakumppaneitani! Hitto. Olen kyllä saanut ranteeni, niskani ja pääni ja HAMPAANI kipeiksi. Olen löytänyt itsestäni uuden puolen: minusta on tullut kilpailuhenkinen! Tämä on ohimenevää, onhan?
       Kun kirjoittamisvauhti nopeutuu, teksti sen kun huononee.

    "Hän katsoi sääriäni, minun ruhjottuja kiinalaisen kokoisia sääriäni, joiden mustat reitit olivat osittain parantuneet kellertäviksi, mutta olivat kaukana terveen ihon väristä vielä. Jos jalkan olisivat olleet ruskettuneemmat, sävyeroa ei olisi huomannut niin helposti. Soimasin itseäni, kun tajusin, että mustelmavoiteen sijasta olisin voinut käyttää itseruskettavaa. - -
       Koska vaunussa oli vain minä, eriparisilmäinen poika ja vanha nainen ja mies, jotka olivat uppoutuneet tekemisiinsä, tuntui siltä kuin juna olisi ollut melkein tyhjä."

     …

Jumissa

Yritin eilen niin kovasti saada kirjoittajakavereita kiinni, että lopputuloksena on se, että niskani ovat sairaan kipeät! Olisi kai pitänyt joogata tai jotain välissä. Jonkun olisi pitänyt varoittaa, että Nano on fyysisesti epäterveellistä ja vaarallista!

Kirjoitin eilen melkein neljätuhatta sanaa. Ihan hyvin siihen nähden, että myös muutin eilen. Sanoin hei hei ihanalle, mutta kauhean kalliille asunnolle ja vaihdoin maisemaa. Ja nyt minun  on pakko hehkuttaa: minulla on toimiva netti! Melkein kannatti muuttaa ihan vain tämän takia. En aio enää ikinä koskea mokkulaan, ellei ole aivan pakko. En kuitenkaan irtisano liittymää vielä, koska tarkoituksenani on ostaa tässä kuussa tabletti. Ehkäpä liikkuva laajakaista toimisi siinä paremmin kuin pöytäkoneessa.

Kun soitin saadakseni vuokraan kuuluvan netin toimimaan, nainen yritti kovasti kaupata minulle kaikkea ylimääräistä ja sanoi vuokraani kuuluvan netin olevan liian hidas mihinkään, että en voi sen avulla katsoa netistä ohjelmia tai kuun…

Alkuongelmia

Kaikilla muilla nanottajilla tuntuu tekstiä suorastaan lentävän näppäimistölle, minä olen saanut aikaan vaivaiset noin tuhat sanaa. Tosin pääsin aloittamaan eilen vasta kahdeksalta. Sittemmin olen käynyt töissä ja pakannut ainakin kuusikymmentä norsua. Oikeastaan minun pitäisi vielä järjestellä tavaroita, mutta en jaksa. Kuka kumma sellaista jaksaa? Miksei joku voisi tulla järjestämään niitä puolestani?

Mitä Nanoon tulee, päätin aloittaa kokonaan alusta. En ole aikoihin kirjoittanut tällaista roskaa. Olen muun muassa jaaritellut MADOISTA monta sivua. Kiviäkin kiinnostaa! Ja mitä sanotte tästä taidonnäytteestä:

"Niiden kangas oli kulunut pehmeäksi ja ystävälliseksi jalkoja vastaan."

Pehmeäksi? Ystävälliseksi? Jalkoja vastaan? Olen, ilmeisesti, vahingossa, kirjoittamassa parodiaa. En vain tiedä mistä. Ei se mitään. Olen päättänyt murhata päähenkilöni, hänestä ei ollut mihinkään.