“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Valmista

Nanoni valmistui muutama päivä sitten (kai se oli muutama päivä sitten? En muista), mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään - sen loppuun kirjoittaminen oli sellaista kärsimystä, etten ole vieläkään ihan toipunut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin NanoWriMoon ja nyt voisi kai vastata kysymykseen, että kannattiko.

Vastaus: kyllä ja ei.

Kyllä kannatti, koska kokemus oli älytön ja näki mitä itsestään sai irti. Ja olihan se hauskaa! (Silloin kun se ei ollut kärsimystä.)
Ei kannattanut, koska muuttolaatikkoni olivat melkein kuukauden purkamatta. Mitä tästä opimme? Älkää muuttako nanowrimon aikaan.
Ei kannattanut myöskään siksi, että tekstistä tuli niin karsea, että luultavasti häpeän sitä lopun ikääni.

Mutta ainakin se on ohi! Aion pitää pikkuriikkisen kirjoitustauon, mutta sitten käyn vanhojen ja uusien suunnitelmien kimppuun. Pelkkä ajatus siitä, että kun nanotekstiini vertaa, en voi kuin kirjoittaa paremmin, antaa lisää energiaa.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Vähän vielä

Nanostani puuttuu pyöreät viisi tuhatta sanaa. En kestä. Tahdon tästä typerästä tekstistä eroon heti NYT. Haluan kirjoittaa jotain muuta! Haluan lojua sängyllä ja katsoa tv:tä! En jaksa enää laskea. Haluan tehdä järkevämpiä postauksia. Haluan tehdä yhtä sun toista.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että loput viisi tuhatta sanaa tulevat sisältämään tuskallisen tarkkaa vaatteitten kuvailua. Kuvailin myöskin yhtä suihkussa käyntiä noin tuhannen sanan verran. En usko, että jaksan edes itse koskaan lukea nanoani uudestaan. Ensi vuonna kirjoitan jotain järkevämpää.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä Kiinassa valmistettu, Helsingin kirjamessuilta voittamani True Blood -muki esittäytyy:


Tajusin muuten, että olen unohtanut True Blood -kirjat kokonaan. Olen lukenut niistä kymmenen ja kaksi viimeisintä oli tarkoitus myös lukea, mutta sitten se jäi. Hassua, että olen pitänyt kirjoista, kun en yleensä hirveästi jaksa lukea fantasiaa enkä dekkareita... Niissä on liikaa vähän kaikkea, mutta omalla tavallaan ne ovat viihdyttäviä. Olen myös huomannut, että pidän sellaisesta fantasiasta, jossa erilaiset otukset ovat osa meidän maailmaamme, niin kuin juuri Sookie Stackhouseissa ja Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassa. Unohtamatta Harry Pottereita, jotka ovat ainoita kirjoja jotka olen peräti saanut purettua laatikosta ja laitettua hyllyyn! Miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että minulla ei ole oikeaa kirjahyllyä?


tiistai 13. marraskuuta 2012

Melkein voittaja, osa 2

Hei, kukaan ei varmaan enää muista Melkein voittaja -postaustani. Joka tapauksessa kysehän oli siis siitä kuinka minä melkein voitin True Blood -valomainoksen saamalla yhtä paljon pisteitä kuin yksi toinen ihminen Ylen True Blood -tietokilpailussa. Loppujen lopuksi kuitenkin kävi niin, että valomainoksen sai se toinen tyyppi, ja minun piti saada lohdutuspalkinto, jota ei koskaan kuulunut. Mutta ei se mitään!

Olin kirjamessuilla raapustanut nimeni yhteen arpaan. Minulle soitettiin, että olen voittanut True Blood -mukin! Uskomatonta, minun arpaonnellani! Muki on vähän kiinalaista laatua mutta ei se mitään, hauska se silti on. Jos en olisi näin toivottoman saamaton ja nano ei olisi vienyt kaikkea järkeäni ja energiaani, ottaisin siitä kuvan. Laitan kuvan joskus myöhemmin. Kyllä nyt kelpaa.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Sunshine

Aina yhtä ihana (ja vähän pelottavakin, kun katsoo hänen kirjoitustahtiaan - kirjoittaa nyt nano viikossa!) Dee antoi minulle Sunshine Awardin. Kiitos!



1) Pitääkö elämän suuri unelma saada/uskaltaa toteuttaa, vai pitääkö vain tyytyä sovinnaiseen: matkustaa kerran vuodessa etelään ja merkkipäivinä kaupunkilomille? Olisitko sinä valmis muuttamaan kaiken?

Uskaltaa pitäisi periaatteessa kyllä, jos se on mahdollista. Kaikkia unelmia ei ole välttämättä mahdollista tavoittaa. Ja voihan se kerran vuodessa etelään ja merkkipäivinä kaupunkilomille olla jollekin unelma, ei sitä pitäne väheksyä, toiselle tylsä elämä on toiselle tarpeeksi jännittävää. Joistakin asioista olisin kyllä valmis antamaan aika paljon saadakseni tilalle jotain muuta. Tulipas ympäripyöreä vastaus. Oikea vastaukseni on b: en tiedä. Minulla ei ole aavistustakaan, olisinko valmis muuttamaan ihan kaiken. Yksi unelmani on tietysti kirjan julkaiseminen, mutta on niitä tietysti muutama muukin yhtä tärkeä tai tärkeämpikin.

2) Jos elämässäsi olisi koko ajan kuin harmaa kalvo, vaikka kaikki näyttää ulospäin upealta ja tuntisit, että jossain on toinen juna johon nousta, uskaltaisitko jättää kaiken ja nousta uuteen junaan muiden kauhisteluista huolimatta?

En ole hirvittävän rohkea - enkä minä haluaisi jättää kaikkea! Pitäisikö sellaisestakin luopua mikä on tärkeää, jonkin sellaisen takia, joka on epävarmaa? Entä jos se juna veisikin jonnekin... epämiellyttävään paikkaan? En minä kyllä tahdo minkään harmaan kalvon takanakaan kulkea.


3) Kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?

Ihmiset. Kissat. Ja jos oikein rehellisiksi heittäydytään, niin netti.

4) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?

Ei kai sellaiseksi noin vain ryhdytä? Jos saisin valita toisen kansalaisuuden, niin varmaan sitten Ruotsi, koska pidän kamalasti Tukholmasta ja kielikin olisi suht hallinnassa, ja sitä paitsi olisi hauska asua maassa, jossa on kuninkaanlinna. Pidän linnoista.

5) Elämäsi parhain saavutus?

Toivottavasti se on vielä edessä, koska en ole toistaiseksi saanut mitään aikaan.

6) Suosikkiharrastuksesi?
Kirjoittaminen. Lukeminen. Kaikenlainen turhanpäiväinen puuhastelu, esim. sukupuiden piirtäminen fiktiivisille henkilöille.

7) Suosikkimusiikkisi? 

Miksi näin vaikeita kysymyksiä? Musiikkimakuni on aika laaja. Fanitan mm. the Arkia, the Soundsia, ABBAa, No Doubtia, Zen Caféa, Ultra Brata, PMMP:tä, Attack of the A. L. People -aikaista Apulantaa ja sekalaista settiä muuta musiikkia (esim. Husky Rescuesta Asteroids Galaxy Touriin ja XX:sään ja Belle and Sebastianiin). Mutta Ark, the Sounds, PMMP ja ABBA, siinä ehkä ne suurimmat minulle. Minulla on ollut kausia, jolloin kuuntelin päiväkausiin putkeen pelkästään Something to die foria, Beatboxia ja Better of Deadia. Tiedä sitten, mitä se kertoo minusta. Ai niin, toki Chisukin on ihana.

8) Paheesi? 

Syön järjettömästi suklaata. Onko panikointi pahe?

9) Suosikkivuodenaikajuhlasi?

Joulu? Uusivuosi? Juhannus? Ei ainakaan pääsiäinen. En minä tiedä! Meillä ei vietetty kunnon perinteisesti mitään. Pidän raketeista mutta toisaalta uusi vuosi on masentava. Juhannuksena ryypätään liikaa ja pääsiäinen on hankala, joten sanotaan joulu.

Annan haasteen eteenpäin Ahmulle, jonka jutut ovat varsinkin nyt nano-aikana aivan hillittömiä, ja Satakielelle.

--

Olin tänään islanninhevosvaelluksella. Se oli ihanaa, allergiakin pysyi jotenkuten aisoissa. Hevoseni tosin tahtoi syödä koko ajan ruohoa ja onnistuin kerran melkein tippumaan sen selästä, ihan omaa vikaani tosin. Oli ihana saada yksi vapaapäivä töistä, varsinkin kun tulin niin pahalle tuulelle, kun yksi työkaverini nauroi minulle - vähättelevästi -, kun kerroin, etten ole koskaan käynyt baletissa. Olen hyvin pahoillani, jos se teki minusta sivistymättömän moukan, mutta nyt on sekin asia sitten korjattu.

Kirjoitan baletista lisää, jos ehdin ja jaksan - nanon kanssa on vielä tekemistä!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Päivä kuusi

Ensimmäiset seitsemän sivua nanoromaanissani oli järkeä. Sitten luovutin, koska tajusin että järkeviä juttuja kirjoitetaan hitaasti. Nyt tekstissä ei ole enää päätä eikä häntää. Siinä jauhetaan päähenkilön varastamasta asiasta, joka ilmeisesti on elämää suurempi juttu, enkä MINÄ TIEDÄ MIKÄ SE ON. En tee enää lukujakoja, koska en ehdi.

En jaksa!

Tämä on ehkä paras lause tähän mennessä:

"Höristimme molemmat korviamme, kuin aasit me kuuntelimme ja kauhistuimme."

Eikö olekin kamalaa! Nyt se on todistettu moneen kertaan: määrä ei korvaa laatua. Olen päättänyt pitää torstaina vapaapäivän Nanowrimosta, silloin en kirjoita. Menen syömään. Ja perjantaina menen ratsastamaan, toivottavasti ei sada kaatamalla.


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Päivä 4

Välipäivitystä sitten minulta koska muiltakin. Olen kirjoittanut viikonlopun aikana... jos perjantaikin lasketaan... öh... 8000 sanaa? Enkä silti ole saanut kiinni pahimpia kilpakumppaneitani! Hitto. Olen kyllä saanut ranteeni, niskani ja pääni ja HAMPAANI kipeiksi. Olen löytänyt itsestäni uuden puolen: minusta on tullut kilpailuhenkinen! Tämä on ohimenevää, onhan?
       Kun kirjoittamisvauhti nopeutuu, teksti sen kun huononee.

       "Hän katsoi sääriäni, minun ruhjottuja kiinalaisen kokoisia sääriäni, joiden mustat reitit olivat osittain parantuneet kellertäviksi, mutta olivat kaukana terveen ihon väristä vielä. Jos jalkan olisivat olleet ruskettuneemmat, sävyeroa ei olisi huomannut niin helposti. Soimasin itseäni, kun tajusin, että mustelmavoiteen sijasta olisin voinut käyttää itseruskettavaa. - -
       Koska vaunussa oli vain minä, eriparisilmäinen poika ja vanha nainen ja mies, jotka olivat uppoutuneet tekemisiinsä, tuntui siltä kuin juna olisi ollut melkein tyhjä."

      Kiinalaisen kokoiset sääret? Anteeksi kuinka? Eriparisilmäinen poika? Itseruskettavaa mustelmiin? Mitä ihmettä? Nyt menee kyllä määrä laadun edelle, tulee sellaista tekstiä että voisi ehkä itkettää, jos olisi aikaa jäädä sitä lukemaan.

Jumissa

Yritin eilen niin kovasti saada kirjoittajakavereita kiinni, että lopputuloksena on se, että niskani ovat sairaan kipeät! Olisi kai pitänyt joogata tai jotain välissä. Jonkun olisi pitänyt varoittaa, että Nano on fyysisesti epäterveellistä ja vaarallista!

Kirjoitin eilen melkein neljätuhatta sanaa. Ihan hyvin siihen nähden, että myös muutin eilen. Sanoin hei hei ihanalle, mutta kauhean kalliille asunnolle ja vaihdoin maisemaa. Ja nyt minun  on pakko hehkuttaa: minulla on toimiva netti! Melkein kannatti muuttaa ihan vain tämän takia. En aio enää ikinä koskea mokkulaan, ellei ole aivan pakko. En kuitenkaan irtisano liittymää vielä, koska tarkoituksenani on ostaa tässä kuussa tabletti. Ehkäpä liikkuva laajakaista toimisi siinä paremmin kuin pöytäkoneessa.

Kun soitin saadakseni vuokraan kuuluvan netin toimimaan, nainen yritti kovasti kaupata minulle kaikkea ylimääräistä ja sanoi vuokraani kuuluvan netin olevan liian hidas mihinkään, että en voi sen avulla katsoa netistä ohjelmia tai kuunnella musiikkia. Onneksi en mennyt halpaan. Olen onnessani kuunnellut musiikkia ja nyt voin jopa katsoa Areenasta ohjelmia, jotka ovat jääneet välistä. Jos on tottunut toimimattomaan mokkulaan, mikä tahansa tuntuu loistavalta parannukselta.

Nanowrimo.org ei ole kuitenkaan yhtä tyytyväinen kirjoitustahtiini. Se on oikein kannustava:
"At This Rate You Will Finish On
December 2, 2012"


Eli on laitettava lisää vauhtia, mutta en tiedä miten se näillä niskoilla onnistuu!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Alkuongelmia

Kaikilla muilla nanottajilla tuntuu tekstiä suorastaan lentävän näppäimistölle, minä olen saanut aikaan vaivaiset noin tuhat sanaa. Tosin pääsin aloittamaan eilen vasta kahdeksalta. Sittemmin olen käynyt töissä ja pakannut ainakin kuusikymmentä norsua. Oikeastaan minun pitäisi vielä järjestellä tavaroita, mutta en jaksa. Kuka kumma sellaista jaksaa? Miksei joku voisi tulla järjestämään niitä puolestani?

Mitä Nanoon tulee, päätin aloittaa kokonaan alusta. En ole aikoihin kirjoittanut tällaista roskaa. Olen muun muassa jaaritellut MADOISTA monta sivua. Kiviäkin kiinnostaa! Ja mitä sanotte tästä taidonnäytteestä:

"Niiden kangas oli kulunut pehmeäksi ja ystävälliseksi jalkoja vastaan."

Pehmeäksi? Ystävälliseksi? Jalkoja vastaan? Olen, ilmeisesti, vahingossa, kirjoittamassa parodiaa. En vain tiedä mistä. Ei se mitään. Olen päättänyt murhata päähenkilöni, hänestä ei ollut mihinkään.