Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2012.

Valmista

Nanoni valmistui muutama päivä sitten (kai se oli muutama päivä sitten? En muista), mutta en saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä mitään - sen loppuun kirjoittaminen oli sellaista kärsimystä, etten ole vieläkään ihan toipunut. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin NanoWriMoon ja nyt voisi kai vastata kysymykseen, että kannattiko.

Vastaus: kyllä ja ei.

Kyllä kannatti, koska kokemus oli älytön ja näki mitä itsestään sai irti. Ja olihan se hauskaa! (Silloin kun se ei ollut kärsimystä.)
Ei kannattanut, koska muuttolaatikkoni olivat melkein kuukauden purkamatta. Mitä tästä opimme? Älkää muuttako nanowrimon aikaan.
Ei kannattanut myöskään siksi, että tekstistä tuli niin karsea, että luultavasti häpeän sitä lopun ikääni.

Mutta ainakin se on ohi! Aion pitää pikkuriikkisen kirjoitustauon, mutta sitten käyn vanhojen ja uusien suunnitelmien kimppuun. Pelkkä ajatus siitä, että kun nanotekstiini vertaa, en voi kuin kirjoittaa paremmin, antaa lisää energiaa.

Yleisön pyynnöstä

Kuva
Yleisön pyynnöstä Kiinassa valmistettu, Helsingin kirjamessuilta voittamani True Blood -muki esittäytyy:


Tajusin muuten, että olen unohtanut True Blood -kirjat kokonaan. Olen lukenut niistä kymmenen ja kaksi viimeisintä oli tarkoitus myös lukea, mutta sitten se jäi. Hassua, että olen pitänyt kirjoista, kun en yleensä hirveästi jaksa lukea fantasiaa enkä dekkareita... Niissä on liikaa vähän kaikkea, mutta omalla tavallaan ne ovat viihdyttäviä. Olen myös huomannut, että pidän sellaisesta fantasiasta, jossa erilaiset otukset ovat osa meidän maailmaamme, niin kuin juuri Sookie Stackhouseissa ja Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjassa. Unohtamatta Harry Pottereita, jotka ovat ainoita kirjoja jotka olen peräti saanut purettua laatikosta ja laitettua hyllyyn! Miksi se on niin vaikeaa? Ehkä siksi, että minulla ei ole oikeaa kirjahyllyä?


Melkein voittaja, osa 2

Hei, kukaan ei varmaan enää muista Melkein voittaja -postaustani. Joka tapauksessa kysehän oli siis siitä kuinka minä melkein voitin True Blood -valomainoksen saamalla yhtä paljon pisteitä kuin yksi toinen ihminen Ylen True Blood -tietokilpailussa. Loppujen lopuksi kuitenkin kävi niin, että valomainoksen sai se toinen tyyppi, ja minun piti saada lohdutuspalkinto, jota ei koskaan kuulunut. Mutta ei se mitään!

Olin kirjamessuilla raapustanut nimeni yhteen arpaan. Minulle soitettiin, että olen voittanut True Blood -mukin! Uskomatonta, minun arpaonnellani! Muki on vähän kiinalaista laatua mutta ei se mitään, hauska se silti on. Jos en olisi näin toivottoman saamaton ja nano ei olisi vienyt kaikkea järkeäni ja energiaani, ottaisin siitä kuvan. Laitan kuvan joskus myöhemmin. Kyllä nyt kelpaa.