“I don't believe in the kind of magic in my books. But I do believe something very magical can happen when you read a good book.” - J. K. Rowling

torstai 23. helmikuuta 2012

Lukuja X

Tarinassa on 47 301 sanaa ja 206 liuskaa. Jos olisin saanut jokaisesta kirjoittamastani sanasta euron, olisin jo aika rikas.

Mutta sitähän sanotaan, ettei kirjoittamalla rikastuta, kaunokirjallisuudella ainakaan, senhän kaikki tietävät :). Onneksi en harrasta kirjoittamista siksi, että toivoisin tienaavani sillä joskus rahaa, vaan siksi, että kirjoittaminen on minusta niin ihanaa.

Laskin kuitenkin huvikseni, paljonko minulla oikein on uponnut tähän raapustusharrastukseen kymmenen vuoden aikana:

Menot

Word - 129 e (Käytin Open Officea pari vuotta, mutta se ei mielestäni ikinä toiminut yhtä hyvin kuin Word.)
Tulostin - n. 80 e (minusta tulostin on ihan ehdoton väline, jos harrastaa kirjoittamista)
Skanneri - n. 90 e (skanneria tarvitsee piirustusten saamiseen koneelle, ja onhan siitä paljon muutakin iloa)
(Paperia nyt on mennyt tuhottomasti, mutta jätän sen laskuista.)

Tulot
+ 100 euroa
Reppu
Postimerkkikokoelma
Mustekyniä
Kirjekuoria
Kylpypyyhe

Lopputulos: 199 euroa miinusta. No, kai tämä olisi voinut huonomminkin mennä? Ja onhan niitä kalliimpiakin harrastuksia, niin kuin jääkiekko. Sitä paitsi olen vähän epävarma, minkä arvoisiksi postimerkit ja mustekynät pitäisi laskea, mutta ainakin ne ovat olleet hyödyllisiä, samoin pyyhe.

(Vakavasti puhuen. En edes haluaisi kirjoittaa elääkseni. Kuolisin varmaan stressiin, jos minun pitäisi olla yrittäjä. Ammatikseen kirjoittavat kai lasketaan aina yrittäjiksi. Ei, minä haluaisin jonkin kivan päivätyön, jonka ohella voisin kirjoitella. Toivottavasti jokin työhakemuksistani tuottaisi tulosta, sillä tämä viikko on ollut turhan synkeä.)

Ps. Häippäisen luultavasti kaupungista hetkeksi, joten nettiäkään en varmaan käytä muutamaan päivään :D

maanantai 20. helmikuuta 2012

Lukuja IX

Ulkona on -7 astetta. Kello on puoli kaksitoista. Tarinassa 40 910 sanaa. Se on aivan liikaa koska olen vasta puolessa välissä! En ymmärrä miten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Tai tiedän. Olen lisäillyt poistamiani lukuja takaisin. Minulta ei taida onnistua kovin hyvin tämä kill your darlings -periaate.

Katsoin Games of thrones -uusintaa. Sarja on ehkä sittenkin liian pelottava minulle. Joka tapauksessa viikko on alkanut ihan hyvin. Tällä viikolla aion roikkua vähemmän netissä ja tehdä enemmän koulujuttuja :) Mikään ei ole tylsempää kuin teoriakirjojen lukeminen, mutta nyt on asennoiduttava uudestaan. Ensin koulujuttuja, sitten voin palkita itseni lukemalla Nälkäpelin jatko-osaa Catching fire. Ekasta osasta en niin välittänyt, mutta tähän olen jäänyt koukkuun! Suosittelen.

Muilta mailta

Päähenkilölläni on outo harrastus. Hän hautaa erilaisia esineitä maahan, mutta en kerro miksi. Tällä hetkellä olen omistanut harrastukselle kokonaisen luvun, mutta koska se ei palvele hirveästi juonta, voi olla että se saa kyytiä... Kill your darlings, niinpä niin. Niin sanoi muun muassa Stephen King. Kirjoittamisesta on ainoa kirjoittamisopas, jonka olen lukenut. Olen nimittäin vähän opasvastainen.

Minulla on myös hiukan hölmö harrastus. Kerään postikortteja. (Kerään myös norsuja, mutta se ei ole mielestäni hölmöä.) Keräilyssä on muutama sääntö: korttien pitää mielellään olla ulkomailta eri kaupungeista, mutta myös suomalaiset käyvät. Pääasia on, että ne on lähetetty minulle. Minusta kortit ja postimerkit ovat kauniita.

Oikealla kortteja tai merkkejä Venetsiasta, Millesgårdenista, Pietarista, Marokosta ja Vietnamista. Vasemmalla Barcelonasta, Kööpenhamista, Lontoosta, Roomasta, Espanjasta ja Kuubasta.






Viime viikolla postikorttikokoelmani karttui kahdella uudella vietnamilaisella kortilla. Tällä hetkellä minulla on kortteja seuraavista paikoista (tämä luettelo lähinnä siksi, että minulla ei ollut asiasta kunnon käsitystä kunnes tänä viikonloppuna järjestelin kortteja):

Wales, Kreeta, Ahvenanmaa, Gambia, Tukholma, Hampuri, Gran Canaria, Crete Agios Nikolaos, Berliini, Lontoo, Turku, Oulu, Tirol, Amsterdam, München, Pamukkale, Lissabon, Pariisi, Vittula (Pajala), Nizza, Riika, Tallinna, Vilna, New York, Kuuba, Marrakech, Venetsia, Turkki, Helsinki, Tyresta (Tukholma), Torrevieja, Portugali, Vatikaani, San Marino, Rooma, Napoli, Cinque Terre, Ha Noi, Hồ Chí Minh City, Millesgården (Lidingö), Reaykjavík, Kalajoki, Barcelona, Oslo, Kööpenhamina ja Pietari. Joistakin kaupungeista, kuten Tukholmasta ja Tallinnasta, kortteja on useampia. Kaikki kortit ovat tietysti seinällä. Jos joku päivä saisin aikaiseksi, järjestelisin ne maantieteellisesti. Nyt ne ovat sikin sokin.

Joihinkin kortteihin liittyy erikoisia tarinoita. Esim. Pamukkalen kortti tuli turkkilaiselta pojalta enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, mistä hän oli saanut osoitteeni ja nimeni! Kuuban kortti taas tuli perille vasta useiden viikkojen vaelluksen jälkeen ryppyisenä kuin mikä. Vitsailimme, että ehkä se kävi jossain tarkastuksessa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Lukuja VIII

Vähän aikaa sitten tulin siihen tulokseen, ettei tarinassani ole mitään muuta hyvää kuin ensimmäinen ja viimeinen luku ja nimi. Nyt olen tullut hiukan järkiini. Ajattelin heivata tekstistä suurimman osan menemään, mutta itse asiassa uusi juonenkäänne ei vaadikaan niin suuria muutoksia kuin kuvittelin ja olen päässyt uudestaan vauhtiin. Nyt kasassa on 24 923 sanaa, ja olen tarinassa kohta puolivälissä. Ehkä. Ainakin uskon, että kohta pääsen toisen osan kimppuun. Olen ajatellut jakaa käsikirjoituksen kolmeen osaan. Toisen osan nimi on tällä hetkellä "Sohva". Ja minä olen tämän sohvan kanssa ihan tosissani, vaikka ei ehkä kuulosta siltä. Sohvalla on suuri symbolinen merkitys tässä tarinassa.

Olen myös mietiskellyt, laittaisinko tänne tekstinäytteen. Olisi niin hauskaa saada palautetta. Toisaalta tekstin laittaminen nettiin on aina vähän pelottavaa, enkä tiedä, kiinnostaisiko ketään lukea raapustuksiani.

Gradukin on mennyt eteenpäin ja kirjoitin jopa yhden työhakemuksen. Vielä kun saisi siivottua ja kunnolla pyykättyä, niin tällä viikolla olisi tapahtunut edistystä. Luettavana on monta hyvää kirjaa ja olen löytänyt paljon ihanaa uutta musiikkia kuunneltavaksi. Kiitos YleX:n Uuden musiikin aamuvuoro ja Uuden musiikin iltavuoro! Olette parasta, mitä radiosta tulee.

EDIT: Olen pahoillani siitä että nuo sanavahvistukset ovat muuttuneet ihan kamalan näköiseksi! Hyvä jos saan niistä edes itse selvää! En tiedä mistä johtuu. Pidän kuitenkin kommenttitarkistusta päällä roskapostien varalta ja siksi, että huomaan varmasti kommentit. EDIT 2: Otin nyt kokeilun vuoksi sanavahvistuksen pois, mutta pidin kommenttitarkistuksen päällä. Jos roskapostia alkaa tulla, otan sanvahvistukset takaisin, mutta kokeillaan nyt.

torstai 9. helmikuuta 2012

Lukuja VII

Olen tullut nyt siihen tulokseen, että roskapönttötarinassa ei ole mitään muuta hyvää kuin ensimmäinen ja viimeinen luku ja nimi (jota en viitsi paljastaa). Tarinassa on nyt 39 367 sanaa, josta joutaa roskiin tai vähintään kokonaan uudelleen kirjoitukseen 37 367 sanaa.

Olenko minä tosiaan kuluttanut kaksi kuukautta ja kirjoittanut melkein neljäkymmentätuhatta sanaa vain huomatakseni ettei tästä tule mitään? Miksi minä ylipäätään aloin kirjoittaa jatko-osaa tarinalle kun ensimmäinen osakin lojuu vain pöytälaatikossa? Olenko minä saanut ranteeni kipeiksi ihan turhaan? Olenko minä ihan hullu? Jos olisin käyttänyt kaiken tämän tarmon gradun kirjoittamiseen, se olisi valmistunut alta aikayksikön.

Hyvä on. Aloitetaan sitten alusta. Onhan minulla  2000 ihan kelvollista sanaa jäljellä. Sillä niin uskomatonta kuin se onkin,  39 367 - 37 367 sanaa on tasan 2000. Tämän täytyy olla jokin merkki.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kuinka paljon sinun sanasi painavat?

En ole niin syvällisellä tuulella, että jaksaisin pohtisin otsikon aihetta symbolisella tasolla. Ei, minä käsittelen aihetta nyt kirjaimellisesti.

Toteutin idean, jonka sain vähän aikaa sitten. Päätin punnita kirjoitukseni!




Ja paljonko ne painoivat?

10,5 kiloa!

Haastan jokaisen, jolla on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä, punnitsemaan sanansa.

(Tietenkään tässä kuvassa eivät ole kaikki tekstini, mutta suurin osa vuosien 2002-2011 puhtaaksi kirjoitetuista teksteistä. Pöytälaatikossani, joka sijaitsee vaatekaapissa, olisi vielä pursuava pahvilaatikollinen kirjoituksia, mutta kämäisellä puntarillani en voinut punnita niitä. Lisäksi viimeisimmät tekstit ovat muistitikulla ja muistivihkoja en laskenut mukaan. Kun olin nuorempi, jaksoin vielä koristella kaikki kansioni.)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Oikolukua

Graduohjaajani on oikolukenut gradutekstini.

Hän on lisännyt takaisin suurin piirtein jokaisen poistamani -kin ja -kan -kaan päätteen. Lisäksi hän on on lisännyt hyvin innokkaasti "esimerkiksi" ja "kuitenkin" sanoja sinne tänne. Olen aina ajatellut, että -kin ja -kan päätteet ovat suurin piirtein syntiä ja esimerkit ja kuitengit tekstille kuolemaksi. Olen yrittänyt opetella karsimaan niitä niin luovassa kirjoittamisessa kuin koulujutuissa. Kuitengissa on kaiken huipuksi tekstin tasolla ruumiillistunut kaksi turhuutta: ylimääräinen täytesana ja -kin pääte. Ja joo, en usko että kuitenkin taipuu noin, mutta minun äidinkielentaitoni ei riitä ymmärtämään, miten se taipuu. Ehkä sitä ei ole tarkoitus taivuttaa.

Vastoinkäymiset keittiön vesihanan kanssa jatkuvat. Eipähän tarvitse tiskata. Inhoan tiskaamista.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

1.2.12.

Miksi henkilöiden nimien keksiminen on niin vaikeaa?

Miksi nimet eivät vain voisi tipahtaa taivaasta paperilleni? Tai tulla uniini? Olen jälleen saanut pääni melkein kipeäksi pohtiessani päähenkilöni nimeä. Hänellä on ollut tähän mennessä ainakin seitsemän nimeä, joista yhteenkään en ollut täysin tyytyväinen. Lopulta päätin käyttää yhtä nimeä - eihän sitä voi jatkuvasti vaihdella, ajattelin - mutta nyt minusta on alkanut tuntua, että minun pitäisi sittenkin vaihtaa se takaisin sitä edeltäneeseen nimeen.

Pahinta on, että minulla olisi päähenkilölle aivan täydellinen nimi, mutta serkkuni seurustelee sen nimisen ihmisen kanssa. En tietenkään voi antaa henkilölle samaa nimeä! Argh. Jos kirjani julkaistaisiin, joku sukulainen kuitenkin luulisi, että olen nimennyt henkilön serkun poikaystävän mukaan... (Ei sillä, että julkaisutavoite näyttäisi kovin todennäköiseltä. Kolme kuukautta on kulunut ja vastausta ei ole kuulunut. Aikatauluni on pettänyt kohta kuudella vuodella. Minun piti julkaista ensimmäinen kirjani alle kahdeksantoistavuotiaana kuten Mika Waltari.) Nimivalintoja rajoittaa muutenkin paljon se, onko lähipiirissä samannimisiä ihmisiä.

Onneksi tämä nimeämisen mahdottomuus koskee lähinnä päähenkilöä. Sivuhenkilöiden kanssa olen päässyt helpommalla. Päähenkilön äidillä on ollut sama nimi alusta asti. No, hänen miehellään on ollut tähän mennessä kolme nimeä, joita kaikkia on käytetty Salatuissa elämissä... Katsonhan minä sitä sarjaa joo, mutta en silti haluaisi, että lukijalle tulee mitään sarjaan viittaavia mielikuvia tekstiäni lukiessa. Ei voi mitään. Onneksi minulla on suuri suomalainen nimikirja. Suosittelen sitä jokaiselle kirjoittajalle. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelu on myös kovassa käytössä.

Itse tarinoiden nimet keksin helposti, ja lukujen nimiä pulpahtelee mieleeni tuon tuosta. Uskaltaisinpa kertoa ne täällä, mutta pidän ne kuitenkin salaisuuksina.

Tänään on muuten hieno päivämäärä. Aurinkokin paistaa, vieläkin.