Muistikirja - korvaamaton apuvälineeni

Minulla on ollut muistikirjoja niin kauan kuin muistan. Paljon niitä on myös tallessa, lukuun ottamatta joitakin yläasteen aikaisia, jotka poltin. Jossain vaiheessa käytin muistikirjoja vähemmän, mutta viime ja tämän vuoden aikana niistä on tullut minulle korvaamaton apuväline, mitä tulee kirjoittamiseen.

Nykyinen kirjoittamisvihkoni

Ennen lähinnä kirjoittelin muistikirjoihin ylös dialoginpätkiä. Sitten tutustuin kavereiden kautta bullet journal -metodiin ja innostuin. Bujossa ideana on yhdistää kalenteri, tehtävälistat ja päiväkirja. Oma bujoni tuskin läpäisisi oikeaoppista seulaa, sillä kalenteriosuus on kieltämättä jäänyt aika vähäiseksi. Omasta vihkostani muodostuikin aika pian kirjoittamisteemainen. Kirjaan sinne ylös ajatuksiani kirjoittamisesta, suunnitelmiani, tapahtuneita juttuja ja träkkereitä. Ja liimailen sinne juttuja. Paljon. Se muistuttaakin paikoin leikekirjaa. Koen kässärin käsittelyn visualisoimalla mukavaksi puuhaksi. Se on selkeyttänyt ajatuksiani ja asioiden listaaminen sen sijaan, että säilyttäisin niitä vain päässäni, tuntuu vähemmän kuormittavalta.

Koska koko vuosi on kulunut lähinnä Suomea lohikäärmeille -kirjan viimeistelemisessä, muistikirjaani on tallentunut aika hyvin kaikki siihen kuluneet työvaiheet. Tämän viikon maanantaina palautin taittoversion (se valmistui jo vähän aikaa sitten, mutta kesälomien takia palautus oli vasta nyt) ja nyt bujooni on jo syntynyt aukeamia uudelle kässärille.

Nuunaan voi liimailla väliin huoletta lippulappusia - se venyy

Itse olen kiintynyt kovasti Nuuna-merkkisiin, pistesivuisiin muistikirjoihin. Ruuduista ja viivoista en niin paljon pidä (vaikka ne ehkä auttaisivat harakanvarpaitani pysymään luettavimpina...). En voi väittää, etteikö valintaan olisi vaikuttanut niiden nättiys. Nykyinen Nuunani on värikäs. Ilvestarran olen kiinnittänyt siihen itse. Sain sen lahjaksi kaverilta, ja koska toinen Suomea lohikäärmeille päähenkilöistä on nimeltään Lynx, ajattelin sen sopivan hyvin kirjoitusmuistikirjan kanteen.

Tähän sivulle tuli myöhemmin hahmo- ja miljöölistoja

Koska leikkailen ja liimailen ja tykkään koristella Nuunaani, valitettavasti se joskus toimii myös liian hyvänä varsinaisen kirjoittamisen välttelynä... Joten nyt lopetankin ja palaan seuraavan kässäriprojektin kimppuun.

Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Orjattaresi

Tuula Kallioniemi: Risteys