Nanowrimomuistoja vuosien varrelta


Kohta on taas se aika vuodesta: CampNanoWrimo käynnistyy maanantaina.

(NanoWrimo tulee sanoista National Writing Month ja sitä vietetään perinteisesti marraskuussa, mutta sen lisäksi voi "mökkeillä" ja osallistua CampNanoWrimoon huhtikuussa ja heinäkuussa. Perinteisen nanon tavoite on kirjoittaa kuukaudessa 50 000 sanaa, mutta mökkeillessä sanatavoitteen voi asettaa alemmaskin. Nanowrimon sivujen mukaan 50 000 sanaa on suurin piirtein se sanamäärä, joka Kultahatussa on. Sanamäärä syötetään päivittäin sivustolle.)

2012 

Osallistuin ensimmäisen kerran marraskuun NanoWrimoon 2012. En muista tarkalleen, mikä sai minut liittymään mukaan, mutta luultavasti siitä puhuttiin seuraamissani blogeissa. Profiilisivujeni mukaan osallistuin "Untitled" projektilla, jonka genre oli nuortenkirjallisuus. Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä käsikirjoituksesta, vaikka tilastojen mukaan kirjoitin sitä 50082 sanaa eli juuri ja juuri pääsin tavoitteeseen. Olen varmaan polttanut tämän talteen cd:lle, sillä jostain syystä pidin sitä kätevänä tapana tehdä varmuuskopioita.

Tasan 50 000 sanan kuukausitavoitteella päivän kirjoitustavoitteeksi tulee 1667 sanaa. Se ei ehkä kuulosta pahalta, mutta voi olla yllättävän tuskallista saada kasaan. 2012 nanoilu oli vielä uutta minulle ja intoa riitti. Parhaimmillaan kirjoitin yli 6000 sanaa päivässä.

2013

Huhtikuussa osallistuin CampNanoon. Tällä kertaa kirjoitin yhdessä kaverin kanssa. Päätimme ottaa sen huvin ja harjoituksen kannalta. Kirjoitimme yhteensä 50 000 sanaa eli molemmat kirjoittivat 25 000 sanaa.

Huhtikuun lisäksi osallistuin myös heinäkuun CampNanoon maltillisella 10 000 sanan tavoitteella. Kun kävin vanhoja nanojani läpi, tajusin, että tuo nano oli ensi syksynä ilmestyvän kirjani esiaste! Kovin paljon samaa siinä ei kyllä ole.

Ja koska minulla ilmeisesti oli vuonna 2013 ylimääräistä aikaa, osallistuin myös marraskuun NanoWrimoon ja kirjoitin noin 50 000 sanaa jatkoa heinäkuun nanolleni.

2014 

Osallistuin huhtikuun nanoon kässärillä, jonka työnimi oli "...so". Tästäkään käsikirjoituksesta minulla ei ole mitään muistikuvaa, vaikka campsivujen mukaan olen kirjoittanut sitä parikymmentä tuhatta sanaa. Miten kokonaiset (tai puolikkaat) käsikirjoitukset ovat voineet kadota muististani? Kirjoitinko niin kauheaa soopaa, että aivoni päättivät unohtaa koko tekstin kirjoittajan itsetuntoani suojellakseen?

Nanon vaarana on se, että määrä korvaa laadun. Toisaalta dl ja kirjoittajakaverien kanssa muodostuva ryhmäpaine on itselleni ollut tehokas kannustin.

Marraskuussa osallistuin taas. Tämä oli elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun olen yrittänyt kirjoittaa scifiä. Jotenkin epäilen, että se jääkin viimeiseksi, vaikkei pitäisikään sanoa ei koskaan. Pääsin noin puoleen väliin ennen kuin luovutin tämän avaruusseikkailun kanssa.

2015

Huhtikuussa päätin osallistua campiin ja loin projektin, mutta en kirjoittanut sanaakaan. En muista, mitä tapahtui.

Marraskuussa kirjoitin fantasiakässäriä, jonka idean olin keksinyt yläasteella. Pääsin puoleen väliin. Mitään muistikuvia tästäkään kässäristä ei oikeastaan ole.

2016-2017 pidin taukoa koko nanosta. Tuntui, että aika ei riittänyt ja sanamäärän tavoittelu oli muuttunut liian tuskalliseksi.

2018

Kirjoittajakaverin kanssa päätimme perustaa huhtikuussa campmökin ja kokeilla nanoamista tauon jälkeen. Tauko teki hyvää. Nanoaminen oli taas hauskaa. Kun meinasimme jumittaa, heitimme toisillemme mitä pöljempiä juonenkäänneideoita.

Koska huhtikuun nano oli onnistunut niin hyvin, tein projektin myös heinäkuulle. Sain vaivoin kasaan viisituhatta sanaa. Kirjoitusbujossani lukee "helleluovutus".

Summa summarun: Yhteensä olen nanossa kirjoittanut satoja sivuja, mutta pidemmälle kässäreistä on kantanut vain yksi ja sekin perusteellisen muodonmuutoksen jälkeen. Tiedän kirjoittajia, jotka ovat saaneet todella valmista tekstiä aikaan yhdessä kuukaudessa, mutta itse olen saanut aikaan lähinnä epämääräisiä sanoja peräkkäin paperille.

Mikä sitten saa taas osallistumaan? Nanon yhteisöllisyys kiehtoo ja minun pitäisi saada uusi kässäri alkuun. Ja mikäpä motivoisi deadlinea paremmin. Liian vakavasti en aio projektia kuitenkaan ottaa. Jos aika tai energia loppuu kesken ja kirjoittaminen muuttuu pelkäksi suossa tarpomiseksi, olen valmis luovuttamaan kesken kuukauden. Mutta aloitan tavoitteenani päästä maaliin asti.

Onko blogin lukijoissa nanoilijoita?


Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tuula Kallioniemi: Risteys

Vaihtoehtohistoriallista fantasiaa tulossa ensi syksynä!