Kiintopiste


Kiintopiste. Sitä ajattelin, kun yritin tällä viikolla tasapainoilla yhdellä jalalla ja hengittää ohjeiden mukaan itselleni epäluonnollisessa tahdissa. Sana palautui mieleen jostakin vuosien takaa, kun olin lapsena naisvoimistelijoissa ja meidän piti tasapainotella minuuttitolkulla ja yritin etsiä kiintopistettä liikuntasalin seinästä. (En koskaan pärjännyt voimistelussa, minusta tuntui aina etten ole tarpeeksi hyvä. Kun lopulta lopetin, se oli helpotus.) Tänä keväänä aloitin kehonhuoltokurssin. Kehoni kaipaa vastapainoa kirjoittaessa jumiutuville lihaksille.

Kirjoittaminen on aikamoista tasapainoilua. Niin ihanaa kuin kirjoittaminen onkin, on tasapainoiltava omien tavoitteiden, ristiriitaisten palautteiden ja rajallisen kirjoittamisajan kanssa. Viime vuonna kiintopisteeni olivat monella tasolla hukassa, mitä tuli kirjoittamiseen. Kirjoittamisitsetuntoni mateli välillä pohjamudissa ja kolmas kässärikään ei tuntunut valmistuvan sitten mitenkään. Onneksi solmut lopulta aukenivat ja tekstin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Vaikka viime vuonna koin kässärin kanssa epätoivon hetkia, nyt näyttää hyvältä. Sain sen suhteen tänä keväänä kivoja uutisia ja olen todella innoissani. Editoin parhaillaan viimeisiä muutoksia täyttä häkää. Bloggaaminen on saanut jäädä, kun taon näppäimistöä. (En toki voi väittää, että olisin maailman aktiivisin postaaja muutenkaan.) Niinpä varmaan ennen deadlinea minusta ei täällä juuri kuulu.

Nyt on palattava editoinnin pariin ennen kuin teevesi kylmenee.

Kommentit