2018

Tässä vaiheessa vuotta on varmaankin turvallista tehdä katsaus taaksepäin - uskon selviäväni jäljellä olevista parista tunnista suht kunnialla, varsinkin, kun päätin pysytellä sisätiloissa.

Tämä vuosi sisälsi itselleni kirjailijana monta ensimmäisen kerran kokemusta.

Tammikuussa olin elämäni ensimmäistä kertaa kirjailijavieraana lukupiirissä, kun kävin Pasilan kirjaston fantasialukupiirissä. Se oli todella mukava kokemus. Mieleen jäi myös mystinen tapaus, kun osalla lukupiiriläisistä oli kirjoissaan käsin kirjoitettu korjaus taittovirheen takia puuttuvan sanan kohdalla!

Huhtikuussa olin ensimmäistä kertaa ikinä Oulussa Kummaconissa. Tämäkin oli oikein mukava tapahtuma ja on aina mukava vierailla entisessä opiskeluaikojen kotikaupungissani. Olin mukana kirjailijapaneelissa.

 

Toukokuussa tapahtui varmaankin tähän astisen kirjailijanurani huipentuma! Pääsin kirjailijavieraaksi Greifswaldiin Neue Nordische Klang -festivaaleille. Eikä siinä kaikki: Novellini Varvasneitsyt käännettiin saksaksi ja se ilmestyi Neue Nordische Novellen: Im großen Kreis -antologiassa. Jostain syystä omituinen tarina vetosi saksalaisiin ja he halusivat haastatella minua sen tiimoilta antologian julkistustilaisuudessa.

Tilaisuuteen oli saatu antologiaa yksi ainoa kappale, sillä sen kustantamo oli kokenut kaikenlaisia vastoinkäymisiä vesivahingosta alkaen. Haastattelu videoitiin, ja jos video joskus leviää, pyydän etukäteen anteeksi koko Suomen kirjamaailmalta. Vaikka osaan mielestäni englantia kohtuullisesti, tilanne jännitti niin paljon, että kun minulta kysyttiin Suomen kustannus yms. maailmasta, sekoilin vastauksissani huolella. Hauskaa silti oli! Mieleen jäi erityisesti se, että saksalaisia tuntui hämmästyttävän se, että joudun käymään kokopäivätöissä kirjoittamisen ohella ja että jouduin anomaan pomoltani vapaata päästäkseni reissuun - normi kirjailijanelämää!


Mitään uutta en julkaissut, eikä joka vuosi tarvitsekaan. Paljon tapahtui silti. Ja kirjoitin. Välillä touhu on tuntunut kirotulta, mutta tällä hetkellä olen toiveikkaammalla tuolella.

Kirjoittamiselämän ulkopuolella tapahtui mm. seuraavaa: 

Näin ensimmäistä kertaa elämässäni tulivuoren. Maksoin opintolainani pois. Ostin lukutuolin ja mietin miksi olen elänyt vuosia ilman lukutuolia. Kävin Iivaaran päällä ja maisemat jäivät mieleen.

Vesuvius: tätä näkyä on ikävä!


...ja tätä!
 
Marraskuun lopussa sain extempore päähäni tehdä blogiin joulukalenterin, vaikka aika oli kortilla (minulla oli erään projektin dl tulossa, yritin varmaankin vältellä sitä). Oli kuitenkin kiva tehdä sitä.

Tästä postauksesta tuli kilometrin pituinen, mutta yhteenvetona: Kohti vuotta 2019 siis hyvillä mielin. (Toivottavasti omaani ei määritä vuoden viimeisin ostosreissui: onnistuin ostamaan kaikki muut salaattiainekset paitsi itse salaatti unohtui.)

Onnellista uutta vuotta!

Kommentit