Salamurhaajalude ja muita pieniä yksityiskohtia

Vierailin jokin aika sitten Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa. Siellä on parhaillaan Anj Smithin näyttely Sea lily, feather star (Merililja, hiustähti). Smith on saanut teoksiinsa paljon innoituista runoista ja muusta kirjallisuudesta. Muitakin innoittajia töillä on paljon, aina luksusmuodista luonnossa esiintyviin otuksiin.

Teokset eivät ole erityisen suuria, vaan pieniä, monikerroksisia maalauksia, joiden lähempään tarkasteluun olisi tarvinnut suurennuslasin. Niitä kuulemma museolla oli, mutta valitettavasti en sitä tajunnut, ja päädyin tutkimaan teoksia muutaman sentin lähietäisyydeltä.


Museokortin hankinnan jälkeen kynnykseni lähteä museoon on madaltanut huomattavasti, ja museoissa tuleekin käytyä silloin tällöin. Harvemmin kuitenkaan välttämättä pohdin näyttelyä kotona vielä monta päivää siellä käynnin jälkeen. Smithin näyttelyn kanssa kävi toisin: hänen pikkutarkat, pienet teoksensa ovat palanneet mieleeni. Kaiken ei tosiaan tarvitse olla suurta.

Näyttelyteksteissä Smithin teoksien esiteltiin kuvaavaan maisemia jonkin määrittelemättömän ekokatastrofin jälkeisessä ajassa, jossakin lähitulevaisuudessa, ja niissä oli kaikenlaisia pieniä jäänteitä meidän ajastamme, huulipunista kangasriekaleisiin. Paljon pieniä, omituisia yksityiskohtia. Omituiset pienet yksityiskohdat ovat aina kiehtoneet minua, niin kirjoittaessa kuin muuallakin. Näyttelyssä kuulin ensimmäistä kertaa muun muassa salamurhaajaluteesta, joka imee verta nukkuvan uhrinsa huulilta!

Kuinka kiehtova yksityiskohta salamurhaajalude voisi olla jossakin tekstissäkin... Luonnosta löytyy mitä kummallisempia tapauksia. Ajattelin, että jonkin hänen taulunsa tahtoisin kirjoitusnurkkaukseeni. Päädyin edullisempaan vaihtoehtoon: hankin muutaman kortin koristamaan kirjoituspöytää.

Kommentit