Pimeyspaniikki

Kun kello soi tällä viikolla ennen seitsemää, ensimmäinen ajatukseni oli apua kuinka pimeää on! Ylös kömpiminen ei tuntunut erityisen houkuttelevalta. Olen yleensä sietänyt pimeää suht hyvin, vaikka jossain vaiheessa vuotta siitä tuleekin yliannostus. Olen kuitenkin enemmän valoisten kesäöiden fani, vaikka lisääntyvä valokin keväällä tuntuu aluksi hankalalta. Kaiketi minun täytyy vain yrittää ajatella asian positiivisia puolia: voi alkaa polttaa kynttilöitä, tunnelmavalot näyttävät paremmalta ja syksyisessä sateessa ja ulvovassa tuulessa on jotakin kiehtovaakin. Sekä tietysti kaikki lehtien värit!

Ja kun ulos sateeseen ei tee mieli mennä, voi hyvällä omalla tunnolla leirityä läppärin luo teemukin kanssa ja kirjoittaa. Kirjoitinkin, novellin, pitkästä pitkästä aikaa, ilman suunnitelmia. Jouluaiheisen, jostakin syystä. Olen siitä melko innoissani, ja kunhan ehdin ottaa sen kunnolla työn alle, siitä voi tullakin jotain - ehkä jouluun mennessä.

Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Uima-allas keittiössä ja muita virheitä

Tuula Kallioniemi: Risteys