Briitta Hepo-oja

Syksyn värejä Luin parin kuukauden tauon jälkeen kässärini kokonaan alusta loppuun. Se oli jonkin aikaa lepäilemässä, kun työskentelin toisen projektin parissa. Ja mitä kaikkea huvittavaa omasta tekstistä voikaan tauon jälkeen löytää! Vaikka olin omasta mielestäni käynyt tekstiä läpi tiheällä kammalla, huomiotani ei ollut lainkaan herättäneet mm. seuraavanlaiset seikat: - Henkilöni käy suihkussa kaksi kertaa saman aamun aikana ilman järjellistä syytä. - Henkilö x ei missään nimessä ole tulossa paikkaan y, mutta myöhemmin hän on paikassa y vallan iloisena eikä kukaan ihmettele, miten x ehti paikalle. - Sen verran oudosti kirjoitettu kappale, että kuulostaa siltä kuin eräällä henkilöllä olisi uima-allas keittiössään. - Syötävä ruoka vaihtuu kesken kappaleen. - Etc. Onneksi nämä ovat melko pieniä ja helposti korjattavia, muutakin, suurempaa korjattavaa tekstissä varmasti on. Tällä hetkellä olo on kuitenkin jokseenkin luottavainen ja kesällä kokemani tekstin ja kirjoittajaitse

Minulla oli lapsena useita kiinnostuksen kohteita, kuten dinosaurukset (kirjailijan ohella haaveammattini oli dinosaurusten luiden kaivaja), planeetat (luin Löytöretki -kirjasarjan Avaruus -osaa aina uudestaan ja uudestaan) ja erilaiset maapallon ilmiöt, kuten tulivuoret. Vesuvius Viime viikolla pääsin tulivuoren äärelle, kun käytin viimeisen kesälomaviikkoni Roomassa ja Napolissa - enkä, yllättävää kyllä - juuri ajatellut kirjoittamista koko viikkoon, vaikka usein matkoilla päähän alkaakin vyöryä kaikenlaisia juonenkäänteitä. Ehkäpä tällä hetkellä kesken oleva teksti on sen verran pitkällä, että äkillinen tulivuoren tai tuhansia vuosia vanhojen raunioiden lisääminen siihen ei onnistuisi kovin hyvin. Vaikka totta kai matkoista aina jotakin mukaan tarttuu. Niin hieno kaupunki kuin Rooma onkin, eniten nautin tästä näkymästä ikkunasta: Vesuviuksen katselemisesta. Napolin kaoottisuudessa oli myös jotakin hyvin kiehtovaa, vaikka liikenne tuntuikin hyvin vaaralliselta (kun taksikusk