Itsetunto-ongelmia

Näin vähän aikaa sitten unta, jossa pidin "maailman parhaan pep-talkin kirjailijoille". Herättyäni en tietenkään muistanut puheen neronleimauksia, vain ohjeen, jonka mukaan pelottavan ja epämiellyttävän tapahtuman välillä kannattaa valita mennä sinne pelottavaan. Hm. Ehkä tässä oli unessa olevinaan järkeä.

 En ole koskaan ollut ihminen, jolla olisi erityisen vahva itsetunto, mutta aikuisena se on kyllä vähitellen parantunut, jos vertaan itseäni siihen ihmiseen, joka kävi ylä-astetta ja lukiota. Se toki koski muitakin osa-alueita kuin kirjoittamista, mutta en uskaltanut juuri näyttää tekstejäni muille, niitäkään, joita itse pidin jotenkin onnistuneina. Tekstin näyttäminen ensimmäistä kertaa jollekin on minusta edelleen jännittävää, mutta ei herätä ihan samanlaista kauhua.

Viime aikoina kuitenkin olen kamppailllut huonon itsetunnon kanssa itse kirjoittaessa. Epävarmuus hiipii mieleen: osaanko enää mitään, onko tässä mitään järkeä? Varmasti kysymyksiä, joiden kanssa moni kirjoittaja painii. Ja sitten kun kirjoitan, katson tekstiäni ja ajattelen: en osaa arvioida, toimiiko tämä vai ei. Pelkään, että olen kadottanut koko arviointikykyni. En tiedä, onko tämä jokin blokin esiaste (toivottavasti ei) vai olenko ahdistunut siitä, ettei kolmas käsikirjoitukseni ole edennyt siinä aikataulussa kuin toivoin. Mutta eihän tekstini koskaan erityisen nopeasti ole edistyneet. Olen kokeillut tehdä muuta. Kuunnella sadetta. Lukea runoja. Yrittää sanoa itselleni, ettei minnekään ole kiire ja että on niin paljon muutakin, ehkä kaikkeen ei vain pysty yhtä aikaa. Kun kunnon lomaa ei ole ollut vuoteen ja pitäisi tehdä sitä ja tätä, ei kai ole ihmekään, että jokin alkaa tökkiä.

Tänään on ollut hidas aamu juhannuksen jälkeen. Juon teetä ennen töihin lähtöä. Tämä viikko vielä, ja sitten pieni loma tiedossa.

Kuva: Monica Hepo-oja

Kommentit

  1. Melkein kuin minun näppiksestäni lähtöisin tämä sinun bloggauksesi, mitä tulee noihin kirjoittamisen aikaisiin itsetuntoasioihin. Juuri tuo, ettei osaa arvioida, että toimiiko teksti vai ei ja osaanko enää! Uh, mitä tunteita ja ajatuksia nuo herättävätkään ja näköjään tuota on vieläpä liikkeellä! En tiedä, miten tästä pääsisi vähän tukevammille alustoille, mutta sitä toivon meille molemmille :). Jospa ne runot ja sateen kuuntelu ja ajan antaminen tosiaan auttaisivat :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin katalia tunteita ovat nuo! Minäkään en tiedä, mutta toivottavasti tämä on väliaikaista ja saamme varmuutta takaisin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Orjattaresi