Peilikuva-ajattelua

Olen alkanut tehdä grafiikantyötä, johon tulee paljon tekstiä. Koska metalligrafiikassa asiat täytyy suunnitella peilikuvana, jotta lopputulos on oikein päin, olen opetellut kirjoittamaan nurinkurin. Nyt se sujuu ihan kohtalaisesti, mutta ei kovin nopeasti. Otin taidoilleni ehkä hiukan suureellisen tavoitteen (olen melko aloittelija), mutta tekemällä oppii.

Olen kirjoittanut kyllä jonkin verran oikeinkin päin. Teksti kiitää kohti loppua ja henkilöiden tunteet tulevat ehkä liiankin liki - grafiikka toimii hyvänä vastapainona käsikirjoituksen henkilöiden elämään uppoutumiselle. Heillä ei nimittäin mene kauhean hyvin tällä hetkellä, mutta niinhän sitä sanotaan, että ongelmattomista ihmisistä on vaikeampi saada tarinaa irti.


Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Kirjamessuilua

Salamurhaajalude ja muita pieniä yksityiskohtia

Tuula Kallioniemi: Risteys