Katsaus menneeseen - millainen oli toisen kirjan julkaisuvuosi?

Vuosi on lähes loppu. Yhteenvetoa koostaessani ymmärsin kuinka paljon yhteen vuoteen on mahtunut. Monia asioita tapahtui elämässäni ensimmäistä kertaa.

Vuoden alussa hankin uuden kirjoituspöydän. Loppujen lopuksi sillä tuli kyllä kirjoitettua aika vähän, mutta uusittu kirjoitusnurkka miellyttää edelleen. Sittemmin tosin orkidea on muuttanut muiden kukkien luo ja pöytäkone on vaihtunut. Lahjoitin vanhan pöytäkoneeni eteenpäin ja ostin pienemmän käytetyn tilalle.

Helmikuussa ilmestyi toinen kirjani Hylättyjen lasten kaupunki. Se oli ihanaa ja jännittävää, mutta tällä kertaa osasin suhtautua siihen rennommin. Ennen kuin Siilin kuolema ilmestyi, en uskonut koko kirjan ilmestymistä kunnolla ennen kuin se oli käsissäni. Pelkäsin, että jostain kumman syystä kirja ei oikeasti ilmestykään. Mikään ei tietenkään kielinyt sellaisesta, se oli omaa epäuskoisuuttani kirjahaaveen toteutumiseen.

HLK:n ilmestymiseen osasin suhtautua luottavaisemmin ja muutenkaan en stressannut yhtä paljon. Joskus kuulee puhuttavan toisen kirjan kirjoittamisen vaikeudesta. Minä pääsin helpolla, sillä itse asiassa Hylättyjen lasten kaupunki on kirjoitettu ennen Siilin kuolemaa. Toki teos tuli editoitua ja pistettyä uusiksi aika tavalla ennen julkaisua. HLK:ta on ilokseni luettu aika paljon. On ollut jännittävää huomata, miten eri tavalla lukijat ovat sitä lukeneet. Siilistäkin ilmestyi vielä ainakin yksi blogiarvio - mukavaa, että sekin on löytänyt vielä uusia lukijoita.



Maaliskuussa kävin Harry Potter and the Philosopher's stone -konsertissa. Se oli kiva kokemus, niin että ajattelin mennä katsomaan Salaisuuksien kammio -konserttia myös.

Keväällä sain elämäni ensimmäisen apurahan. Kiitos Kirjallisuuden edistämiskeskukselle työvälineeseen tarkoitetusta apurahasta! Ostin rahoilla läppärin, jonka olen nimennyt Thunderbirdiksi. Minä ja Thunderbird olemme oikein hyviä kavereita ja itse asiassa kirjoitan tätäkin postausta hänen avustuksellaan.


Kesällä aloin suunnitella kirjatraileria. Sen kanssa meni pari kuukautta. Ensimmäinen kirjatrailerini koskaan! Vaikka traileri on lyhyt, sen teko oli aika työlästä: en ole aiemmin editoinut videota. Harjoittelin siis käyttämään movie studiota, katsoin läjän trailereita mallin vuoksi ja sain viime hetken apua pikkusiskoltani. (Iso kiitos hänelle!) Täytyy myöntää, että aika moni katseluista taitaa olla omiani.

Elokuussa kävin elämäni ensimmäisessä Worldconissa. Haluan ehdottomasti uudestaan Worldconiin. Dublin 2019 voisi olla helpoiten saavutettava, mutta New Zealand 2020 kiinnostaisi todella.

Syksyllä sain ihanan uutisen liittyen yhteen novelliini, mutta siitä lisää ensi vuonna (toivottavasti).

Lokakuussa oli ensimmäinen kirjamessuesiintymiseni! Itse asiassa se oli ylipäätään ensimmäinen kirjailijuuteen liittyvä esiintymiseni koskaan. En ole mikään synnynnäinen esiintyjä, joten en ole varsinaisesti etsinyt esiintymisiä, mutta kun mahdollisuus tuli, otin sen innolla vastaan. Kokemus oli hieno, vaikka jännittikin. (Onneksi katsomossa oli muutama tuntematonkin ihminen eikä vain sukulaisia tai kavereita.)

Loppuvuonna ei ole tapahtunut kirjallisesti mitään kovin erityistä. Koko vuoden olen kirjoittanut kässäriä, joka onneksi on loppusuoralla. Ensimmäinen Helsinkiin sijoittuva kässärini! Huvin vuoksi olen kirjoittanut muutaman raapaleen, mutta niitä tuskin tullaan koskaan näkemään päivänvalossa. On ollut ihanaa tavata kirjoittajakavereita ja muita kavereita, perhettä tietysti. Arkityössä on riittänyt puuhaa ja museokortti on loistava keksintö. Kirjoja olisin voinut lukea enemmän, mutta eivät ne onneksi lopu. Tällä hetkellä luen Maresia.

Ensi vuoteen!

Kommentit

  1. Hei!

    Luin Hylättyjen lasten kaupungin syksyllä NaNoa kirjoittaessani ja pidin siitä valtavasti. Se toimikin hyvänä innostaja-kirjana kirjpittamisen keskellä.
    (Ja se on itse asiassa parhaillaan siskollani luettavana, vinkkasin sen hänelle. Vaikuttaa tykkäävän, hihi.)

    Teksti kulki kuin omalla painollaan ja kirjan kieli oli sen suurin vahvuus. Nautin erityisesti dialogeista.

    Kaikki kaupungin salaisuudet ja erikoiset lapset loivat ehjän maailman, johon oli helppo uskoa.

    Kiitos, kun kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos ihanasta palautteesta, mukava kuulla, että pidit kirjasta!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Uima-allas keittiössä ja muita virheitä

Pimeyspaniikki

Tuula Kallioniemi: Risteys