Valmis

Hylättyjen lasten kaupunki on ollut nyt ulkona noin viikon. En ole vielä ehkä oikein ehtinyt sisäistää asiaa. Nyt kun toinen kirja on ulkona, iskeekö tyhjyys? Toivottavasti ei. Uskon, että se, että työn alla on jo seuraava teksti, auttaa. HLK:n viimeisin versio syntyi jälkeen päin ajateltuna suht helposti, sillä kustantaja ei vaatinut suuria muutoksia.

Mitenkään nopeasti se ei kyllä löytänyt tietään kovien kansien väliin: Kirjoitin ensimmäisen version vuonna 2003 ja jätin tekstin sikseen. Viimeisin versio, jota tarjosin kustantajalle, syntyi 2015-2016. Onko vuoden 2003 ja 2016 versiolla jotain tekemistä keskenään? Ei juuri. Onko perusteltua edes puhua samasta käsikirjoituksesta? En tiedä. Joka tapauksessa kirja on nyt ulkona, eikä lausettakaan siitä voi enää muuttaa. Se on valmis. Se on lopullisesti valmis, ja lukijat saavat tehdä siitä omia tulkintojaan.

Haastatavinta editoidessa kässäriä kustantajalle viime kevään ja syksyn välillä olivat kuvat. Olin saanut päähäni, että Hylättyjen lasten kaupunki täytyy kuvittaa. Kirjoittamisen ohella toinen suuri kiinnostuksenkohteeni on aina ollut piirtäminen. Mitä vanhemmaksi olen tullut ja mitä enemmän olen kirjoittanut, sitä vähemmän olen piirtänyt. Nuorempana piirsin paljon. Jotenkin vain tuntui, etten voinut keskittyä molempiin ja oli tehtävä valinta, joka taisi enimmäkseen olla alitajuinen: keskityin kirjoittamiseen.

Työn alla
Kirjoittamisessa tunsin olevani parempi ja se veti minua puoleensa. Nykyään harrastan metalligrafiikkaa, joka tuo mukavaa vastapainoa kirjoittamiselle ja arjelle. Koska kurssia on kerran viikossa, sille tulee varattua aikaa. HLK:hon halusin muutaman piirroksen, joten väänsin niitä koko syksyn. Piirroksia on vain muutama, mutta koska olen ilmeisesti vielä hitaampi piirtämään kuin kirjoittamaan - jos se ylipäätään on mahdollista - siihen meni aikaa. Enemmän aikaa kuin itse tekstin editoimiseen!

Hylättyjen lasten kaupunki ei ole kuvitettu kirja, mutta se on kirja, jossa on muutamia kuvia. Ei kovin paljon, jotta lukijat voivat muodostaa oman kuvansa kaupungista ja Mikosta ja Olasta ja kumppaneista. Minun, kirjoittajana, ja lukijoiden mielikuvat asioista voivat poiketa tyystin toisistaan, ja ymmärrän sen. Jotta kansi ja piirrokset olisivat synkassa, minulle ehdotettiin, että kokeilen myös kannen tekemistä. Koska en suinkaan ole graafikko, se oli todella jännittävää ja stressaavaakin. Oman kirjan kuvittaminen oli joka tapauksessa todella hieno kokemus ja olen onnellinen, että sain siihen mahdollisuuden.

Kommentit

  1. Oo, tämä on asia, josta pienenä haaveilin! Olin ihan varma, että isona julkaisen menestyskirjan, jonka myös kuvitan itse. Sitten tajusin, etten ole läheskään tarpeeksi hyvä piirtäjä ja luovuin (onneksi) ajatuksesta.

    Odotan kyllä innolla tämän lukemista, tuskin maltan odottaa! :)

    VastaaPoista
  2. Celestine: Minä ajattelin pitkään, etten ole tarpeeksi hyvä, mutta onneksi uskaltauduin tarjoamaan kuvituksia kässärin mukana. Ei siinä mitään voinut menettääkään. Mutta omien juttujen kuvittaminen, oli se sitten pöytälaatikkoon tai julkaisuun, on kyllä kivaa. :) Siinä pääsee toteuttamaan tarinaa kahdella eri tavalla. Kiva kuulla, että odotat kirjaa!

    VastaaPoista
  3. Bloggasin juuri Hylättyjen lasten kaupungista, enkä voi kuin kiittää tämän kirjan kirjoittamisesta. Minunlaiselleni, maagiseen realismiin haksahtaneelle, tämä oli mahtava kirja. Kuten bloggauksessa kirjoitan, se kosketti ja liikutti mutta myös sai mielikuvituksen lentämään. Tässä linkki bloggaukseen: http://kristankirjat.blogspot.fi/2017/02/briitta-hepo-oja-hylattyjen-lasten.html

    Ihanaa sunnuntai-iltaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi, Krista <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista