Novelli valmistui

Huomio itselleni: vaikka suurin osa kässäreistäni on ollut realismiin taipuvaisia, novellini ovat oikeastaan aina olleet spefiin kallellaan, jotenkin vinksallaan. Jostain syystä ne myös useammin ovat minulla kolmannessa persoonassa kuin pitemmät tekstit. Ehkä olen uskaltanut leikitellä niissä enemmän? En tarkoita, että pitäisin novelleja mitenkään kevyempänä taiteenlajina. Minusta novellin kirjoittaminen on vaikeaa. Eniten kirjoitin novelleja yläasteella ja lukiossa. Niitä suorastaan pursusi vähintään kerran viikossa. (Laatu oli mitä oli.)  Sittemmin novelleja on tullut kirjoitettua todella harvoin. Kirjoitan hitaasti, ja etanakässärini vievät suurimman osan kirjoitusajastani.

Eilen aurinko helli

Ennen joulua sain äkillisen novelli-inspiraation. Yhden sanan ympärille alkoi kehkeytyä tarina. Kirjoitin sen yhdessä illassa eikä se mielestäni ollut kovin erikoinen tapaus. Näytin sen kuitenkin muutamalle ihmiselle ja palautteen avulla rohkaistuin muokkaamaan sitä. Tämän viikon olen ahertanut novellin parissa (lue: käytin suurimman osan alkuviikon vapaa-ajasta lempisarjani tuijottamiseen dvd:ltä. Tänään editoin. Ja ehkä eilen. Minimaalisesti).

Valot ja varjot leikkivät
Joka tapauksessa novelli on nyt valmis, lopultakin. Vaikka sen raakaversio valmistuikin yhdessä illassa, meni sen editoimiseen kolme kuukautta. Osa ajasta meni palautteen odottamiseen ja osa siihen, että editoin kässäriä ennen sitä. Tauko teki novellille hyvää. Tai oikeastaan minulle: nyt näen novellin uudessa valossa.

Mitäs muuta? Viime viikolla tuli harrastettua kulttuuria. Kävin katsomassa Japanomania -näyttelyn Ateneumissa (museokortti on kyllä kätevä!), ja Toinen minussa -monologinäytelmän Kansallisteatterissa. Tykkäsin. Molemmista.

Kommentit

  1. Novelli valmistui nopeasti! Minulla on tapana hautoa omiani pitkiä, pitkiä aikoina. Harrastan on-off editoimista ihan liikaa. Nytkin aloitin novellin viime kesänä ja työstän sitä vieläkin. O.o'

    Minusta novellissa on helpompi kokeilla eri tyylejä juuri novellin lyhyyden vuoksi. En jaksaisi esim. kirjoittaa koko kirjaa minä-kertojalla, mutta novellissa se vielä menisi. Novellit ovat kyllä vaativia, ne ovat romaaneja napakampia ja ylimääräinen näkyy helpommin niissä.

    Minusta tekee hyvää vaihdella novellien ja pidempien tekstien välillä. Novellien kautta saa edes vähän useammin tekstejä valmiiksi, kun romaaneissa kestää helposti monta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se tainnut sittenkään vielä valmistua, sain palautetta, joka pisti miettimään. Varmasti novelliinkin saisi kulumaan aikaa, mutta toisin kuin kässäreiden kanssa, valitsen yleensä aiheen, johon en juuri tarvitse taustatutkimusta tms. jota sinulla ehkä on enemmän?

      Tuo tyylijuttu on minustakin totta. Paljon helpompi kokeilla jotain ihan uutta tai itselle vierasta lyhyemmässä muodossa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista