Hitaasti pitenevät päivät

Sydänkuu on kohta ohi.

Päivät pitenevät hitaasti ja vaivalloisesti, samalla kirjoittamisen rytmini alkaa palailla. Ainakin olen päättänyt sen palaavan.

Tässä kuussa on tullut luettua muutama kirja. Suurin osa oli lyhyitä ja töihin liittyviä, mutta luin myös junamatkalla Anu Holopaisen dystopian Molemmin jaloin, joka minua on kiinnostanut pitkään. Se oli mukaansatempaava ja erikoinen kirja, jonka loppu ei päästänyt helpolla. Se jäi mieleen mietityttämään.

Koeluin yhden kässärin ja sain palautetta kahdesta novellistani, joista varsinkin toinen tuntuu potentiaaliselta. Se kaipaa uutta loppua. Joskus loppu ei olekaan vielä loppu. Loput ovat näköjään kuun teema.

Kaikenlaiset loput, niin kuin viikonloppuna, kun kävin pikareissulla pohjoisessa mustat vaatteet pakattuna laukkuun. Nyt olen taas Helsingissä ja sataa vettä. Voi vain muistella lunta ja kynttiläkuusia. Onneksi päivät pitenevät kaiken aikaa, minuutti minuutilta, tunti tunnilta. Haluaisin silti nauttia vielä hetken lumesta ja talvesta, en upota lätäköihin.

Mäenlaskumaisemia viikonlopulta

Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista