Tuulee

Ulkona tuulee. Se puuskahtelee ikkunan takana hurjalla vauhdilla jo kolmatta yötä putkeen. Juon lämmintä glögiä. Nanoni tosiaankin teki totaalisen jämähdyksen vähän ennen puolta väliä, mutta en ole masentunut. Uskon, että siitä voi tullakin jotain. Ihastuin kovin pariin henkilöön.

Ja meduusoihin.

Ennen sitä kuitenkin on muita asioita ja tekstejä, jotka vaativat huomiotani. Kirjoittamattomista tarinoista ei varsinaisesti ole puutetta! Tiedätte varmaan tunteen.

Luin muuten hyvin valloittavan kuvakirjan: Peter Brownin Herra Tiikeri villiintyy. Aikuisillekin tekee välillä ihan hyvää lukea kuvakirjoja, olen huomannut.


Olen varmaankin jotenkin seonnut, mutta olen poikkeuksellisen innoissani joulusta. (Ja tässä huidellaan kohta melkein kolmessakympissä.) Olen ripustanut paperitähden ikkunaan, rakentanut töissä joulukuusen työkavereiden kanssa ja ostanut jo piparitaikinaa pakkaseen piparkakkutaloa varten (spoileri: siitä ei tule talo). Ja kaiken lisäksi päätin hankkia minikuusen kotiinkin. Kai tämän pimeyden ja synkkyyden keskelle tarvitsee jotain odotettavaa ja piristävää.

Kommentit

  1. Hehe, tämä joulusekoilu on vasta alkua! Nimimerkillä en välittänyt ennen joulusta juuri ollenkaan ja nyt juhlin sitä käytännössä koko joulukuun.

    Kiva kuulla, että nanosta on jäänyt jotain käteen. Niin minusta nanoon kannattaakin suhtautua -- mahdollisuutena puristaa jokin uusi idea ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua vain, että tällainen jouluvillitys voi iskeä aikuisena!

      Kyllä jotain käteen jäi - puolikas käsis ainakin. Millainen, se on sitten eri juttu. :) / B

      Poista
  2. Joulu on ihanuutta, ja se on ihan okei, että nano jäi kesken. Ehkä meduusat tekevät paluun joskus otollisempana ajankohtana... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne varmaan uiskentelevat pyytämättä kirjoituspöudälle. ;) / B

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!