Kurpitsamaista menoa, on taas aika nanota

Hyvää pyhäinpäivää, halloweenia ja kekriä!

Olen palannut reissusta ja lupaan palata saamaani kysymyshaasteeseen kunhan olen vähän kotiutunut ja saanut aloitettua jokavuotisen hulluuden, nanowrimon, johon minun ei pitänyt osallistua (kuten ei koskaan). Olen kuitenkin todella inspiroitunut ja keksin kävellessäni tarinan aloituksen päässäni. Viime vuonna nano jäi kesken, ehkä koska yritin liikaa kirjoittaa jotain "järkevää". Tällä kertaa aion ihan tarkoituksella kirjoittaa rennommalla meiningillä. Enkä tosiaankaan yritä kirjoittaa scifiä, kuten viime vuonna, vaan ritareista ja ehkä leijuvista meduusoista. Ei kannata kysyä enempää.

Tsemppiä kaikille kanssananoilijoille!


Kommentit

  1. Leijuvia meduusoja! Kuulostaa mahtavalta. Spefiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, spefiä. Meduusat ovat mielenkiintoisia, nano on hyvä syy kirjoittaa kaikesta sellaisesta, mikä ei ole mahtunut muualle. :)

      Poista
  2. Ritarit ja leijuvat meduusat kuulostavat mahtavalta! Onnea nanoiluun! :)

    VastaaPoista
  3. Järkevyys on yliarvostettua, toisin kuin ritarit ja lentävät meduusat! Nanoilu kannattaa aina :D :D

    Upeita kurpitsoja muuten. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. :D

      Kiitos, toinen on itse asiassa kyllä vesimeloni, jos rehellisiä ollaan. Ajattelimme äidin kanssa, että sen sisältö on paremman makuista.

      Poista
    2. Vesimeloni!!! XD (apua en kestä, kuolen nauruun)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys