Portaat

Illat pimenevät jo kamalan aikaisin. Siinä on jotain hyvääkin: voi sytyttää kynttilöitä ja kirjoittaa liekkien lepatuksessa kuvitellen olevansa taiteellinen.

Olen kirjoittanut novellia. Se ei ole kovin pitkä ja on ehkä puolessa välissä. Olen tehnyt kaksi huomiota itsestäni: kun kirjoitan kässäreitä, niissä on yleensä minäkertoja, novelleissani taas on yleensä hänkertoja. Kässäreiden kanssa kirjoitan lopun yleensä heti toiseksi alun jälkeen, novelleissa taas en tiedä lopputulosta niin paljon etukäteen. Hassua.


Mitäs muuta? Olen käynyt katsomassa öljysäiliötä, jonka reunalla oli portaat tyhjyyteen. Ne olivat aavemaiset, mutta jotenkin niistä tuli myös mieleen kirjoittaminen: kirjoittaminen on joskus hyppyjä pimeyteen eikä portaitakaan aina näytä olevan tiedossa. Novellissanikaan ei tunnu olevan valmista reittiä. Ei se erityisen hankalalta tunnu, mutta lopputulos saattaa yllättää itsenikin.

Kommentit

  1. En ole huomannut eroa novelleideni ja kässäreideni välillä, ainakaan noin radikaalia. Hassua että olet ajatunut tuollaiseen jakoon. Toisaalta jos kirjoittaa aina tietyllä tyylillä, voi olla hauskaa kokeilla lyhyempien tekstien kanssa jotain muuta. :)

    Ja onhan lyhyen novellin kanssa "turvallisempi" harhailla loppua kohden kuin pitkän kässärin. (tämä huomio ei perustu mihinkään järkevään)

    Pelottava öljysäiliö! O.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jako tietty ihan tarkka ole, mutta pääpiirteissään näin. Lyhyiden tekstien kanssa tosiaan helpommin ehkä kokeilee uusia tyylejä.

      Se oli! Ainakin, jos yksin paikalla olisin ollut. o.O Vaikka hieno valotaideteos siitä olin tehty (mikä kuvassa ei näy).

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista