Vaaleanpunaisia iltoja

Viikonloppuna akkuni saivat latautua. Vaaleanpunaista taivasta, hyvää seuraa, tähtitaivasta - tuota katoavaa luonnonvaraa. Superkuuta en muistanut viime yönä herätä katsomaan, vaikka tarkoitus oli, sillä viikonlopun rentouttavuudesta huolimatta se myös väsytti sen verran, että nukuin kuin tukki.

Viikonlopun maisemia
Tajusin myös viikonloppuna jotain. Luin bussissa loppuun kirjan, jonka päähenkilö ärsytti minua kovin, mutta miksi? Tajusin, että ärsyynnyin siksi, että tällä oli juuri niitä samoja huonoja puolia kuin itsessäni ainakin samassa iässä ollessani. Mielenkiintoinen huomio. Oikeastaan aika opettavainen lukukokemus.

Viime viikon kuu
Pitkästä aikaa myös sain idean, joka ei liity millään tavalla keskeneräisiin teksteihin, vaan uuteen novelliin. Kunhan muita velvollisuuksia on hoidettu alta pois, yritän harjoittaa ruostuneita novellinkirjoitustaitojani...

Kommentit

  1. Mukava välillä pysähtyä pohtimaan asioita... Hyviä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Onpa unisia maisemia! Ja jee, uusia ideoita! Edellisestä novellistasi onkin aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen minä jotain parinsadan sanan raapustuksia tehnyt, mutta niitä ei voi kyllä novelleiksi kutsuta. Ehkäpä tästä tulee jotain, ainakin idea innostaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista