Linnoja ja prinsessoja

Takana on varsin tapahtumarikas viikonloppu. Presidentinlinnassa oli avoimet ovet, ja koska sellaista tapahtuu hyvin harvoin, ja koska olen hyvin kiinnostunut sen kaltaisista rakennuksista (ja koska kirjoittajaminä sisälläni myös näki tilaisuudessa loistavan taustatutkimustilaisuuden!) lähdin jonottamaan. Vähän yli tunti jonossa meni, mutta se oli kyllä sen arvoista.

Presidentinlinna on todella kaunis paikka ja paljon pienemmän oloinen kuin minkä kuvan Linnan juhlia katsellessa saa. En tiennyt, saako sinne viedä järkkäriä ja koska isot laukut oli muutenkin kielletty, napsin kuvia kännykällä. Yritin myös katsella ihan vain, mutta houkutus kuvata oli suuri.


Joka paikka kiilsi ja kimalsi. Goottilaisen salin kattoon oli palautettu 1800-luvun maalaukset peruskorjauksen yhteydessä. Se oli hieno näky, mutten saanut siitä hyvää kuvaa.


Erityisesti peilisali oli minusta todella vaikuttava. Mielikuvitus alkoi heti laukkaamaan.

Linnassa vierailun jälkeen tapasin kaveriani ja katsoimme Prinsessa Mononoken. Toinen kaverini oli suositellut sitä minulle sopivaksi ja oli oikeassa. Elokuva oli mahtava ja pidin siitä todella paljon. Se on kauniisti piirretty, täynnä mielikuvituksellisia otuksia ja tapahtumia ja taustalla on luonnonsuojelullinen teema. Katson sen varmasti uudestaankin.

Kommentit

  1. Oi, en tiennytkään tuosta presidentinlinnan avoimista ovista (sen siitä kai saa kun ei tilaa lehtiä tai muuta sellaista). Olisi ollut hauska nähdä, mutta kiva että sinä pääsit! Kiitos kuvista!

    Prinsessa Mononoke on minun katsottavien elokuvien listallani. Ehkä pitäisi oikeasti etsiä se käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bongasin sen jostain jo viikko sitten, mutta en ollut varma ehdinkö sinne. Onneksi kuitenkin ehdin! Harmi, ettet tiennyt tapahtumasta, olisit varmasti tykännyt, olisin vinkannut jos olisin tajunnut. Itselleni oli yllätys kuinka lämpimän sävyinen se oli.

      Mononokessa on jonkin verran väkivaltaa, mutta ei mitään juonen kannalta turhaa. Nyt taidan olla nähnyt melkein kaikki Miyazakin elokuvat.

      Poista
  2. Mononoke on yksi lempielokuvistani! En tykkää yhtään väkivaltaisista elokuvista, (okei, Lotrit on tässä poikkeus koska eeppisyys) mutta Mononoke on ihme ja kumma katsottava :D kaunis tarina, kaunis animaatio ja se musiikki! Menee kylmät väreet kun vaan ajattelee sitä. Voisi katsoa sen taas joku päivä, en ole nähnyt sitä aikoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Lotrit on kyllä eeppisiä. En pidä väkivallasta, mutta voin pitää elokuvista, joissa sitä on, jos se on käsitelty niin että sillä on joku syy, seuraus ja merkitys, eikä pelkkää räiskintää tyyliin James Bond.

      Todellakin Mononoke on kaunis leffa!

      Poista
  3. Jee, tiesin että tykkäät Mononokesta! Se on suosikkini Miyazakin tuotannosta ja olen käyttänyt sitä häpeämättä inspiraationani omissakin tarinoissa (selkeiten varmasti Portti-novellissani). Enkä ole ainoa, Lumikki ja Metsästäjä-leffa (2012) kopioi Mononokea jo aika hävyttömästi.

    Vaikka kaikissa Mayazakin leffoissa on upeita visuaalisia juttuja, vie Mononoke sen ihan toiselle tasolle. Sitä katsellessa elää ihan oikeasti fantasiamaailmassa. *o*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olit, kiitos vinkistä! Henkien kätkemä ja tämä ovat ehdottomasti suosikkini, muut eivät tehneet niin suurta vaikutusta. Lummi ja Metsästäjä -leffaa en ole nähnyt, mutta eikö se tehnyt jonkinlaisen flopin...? Ehkä liika kopioimiseen luottaminen ei toiminut.

      Tämä on kyllä visuaalisesti todella lumoava.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys